Lue keskustelun säännöt.
Verkkouutiset: Tutkimus: Etätyöhön kadonneet miksi kukaan ei enää huomaa hiljaisia naisia?
22.05.2025 |
Nyt kyllä kolahti omiin kokemuksiin tämä. Verkkouutisten mukaan osa etätyöläisistä on yksinkertaisesti jäänyt unohduksiin. He eivät ole aktiivisia, eivät pidä ääntä itsestään ja työyhteisö ei huomaa mitään. Aivan kuin ihminen lakkaisi olemasta, jos ei jatkuvasti puske itseään esiin Zoomissa tai Teamsissa.
Tutkimuksessa varoitetaan jopa elämänhallinnan ongelmista ja mielenterveyden riskistä näillä etätyöhön jumahtaneilla. Mutta miksi ihmeessä kukaan ei puhu siitä, ketkä ovat ne, jotka todennäköisimmin katoavat näkyvistä? Kukapa muukaan kuin hiljaiset, tunnolliset, vastuuta kantavat naiset, jotka eivät jaksa enää päteä, pingottaa ja puskea itseään esiin ruudun läpi.
Naiset, jotka hoitavat etäkoulun, sairastavat lapset, kauppareissut, ruuat, koiranulkoilut ja kaiken muun - ja yrittävät vielä näyttää töissä "osallistuvilta". Samaan aikaan äänekkäimmät miehet keskeyttävät palaverit ja kääntävät fokuksen itsensä ympärille. Kukaan ei huomaa, kuka tippui kyydistä.
Miksi meiltä odotetaan hiljaista joustavuutta, mutta emme saa siitä mitään takaisin? Edes kysymystä: miten voit?
Onko muilla tätä kokemusta? Etätyön myötä katosit maailmasta, mutta silti koneen ääressä pitää istua hymyillen. Missä menee raja? Missä vaiheessa joku kysyy, oletko vielä olemassa?
Kommentit (83)
Äänekkäämmät itsensä kehujat saa työpaikatkin, mikä uutinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän tajutaan sitä, kuinka vaativaa ja uusia haasteita antavaa etätyö on johtamiselle. Johdon kyvyttömyys delegoida, valvoa ja ohjata voi johtaa helposti eristäytymiseen ja unohtamiseen. Tiput ikään kuin reserviin vilttiketjuun.
Komppaan. Naisia jopa kannustetaan olemaan hiljaa. Aktiiviset miehet taas on ns hyviä tyyppejä, joille jaellaan ylennyksiä.
Eihän se etätyö oikeata työtä ole.
Ihmiset ovat erilaisia. Joillekin on tärkeää tulla huomatuksi työelämässä, toisille taas muualla kuin työelämässä. Mä olen tehnyt etätöitä nyt yli 12 vuotta enkä ole kokenut kadonneeni maailmasta. Päinvastoin, mulla on paljon enemmän sosiaalista kanssakäymistä nyt, kun lähityö työmatkoineen ja jatkuvine keskeytyksineen ei vie voimavaroja. Enkä kyllä muista, että lähitöissä ollessanikaan kukaan töissä olisi kysynyt, miten mä voin. Kai se on oletus, että jos jaksaa raahautua työpaikalle, voi ihan hyvin. Ainakin riittävän hyvin.
On ihan selvää, ettei etätyö sovi kaikille. Omalla työpaikallani ei edes maaliskuussa 2020 ollut etätyöpakkoa vaan toimistolle sai mennä, jos halusi. Ei kaikilla ollut kotonaan edes työskentelyyn sopivia tiloja tai työrauhaa. Aika vaikea keskittyä työntekoon olohuoneen sohvalla, jos samassa huushollissa on esimerkiksi hoitovapaalla oleva puoliso, uhmaikäinen lapsi ja vauva.
Mitä tulee tuohon "oletko vielä olemassa?" -kysymykseen, niin meillä laitetaan Teamsissa Käytettävissä -tila päälle, kun aloitetaan työpäivä. Sitten vaihdellaan niitä tiloja , jos on esimerkiksi palaverissa tms. Palaan pian -tila, kun lähdetään lounaalle. Valinnan mukaan joko Näy poistuneena -tila tai Offline, kun lopetetaan työpäivä. Näin meillä toimivat nekin, jotka ovat toimistolla. Kaikkien työkalenterit on myös muiden nähtävissä. Jos siis ihmettelee, miksi työkaveri on edelleen offline, niin hänen kalenteriaan katsomalla voi todeta, että aijaa se onkin lomalla/vapaapäivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku toimittaja taas lietsoo ihmisiä jotta saisi jutunjuurta omassa työssään.
No voi pyhä yksinkertaisuus nyt.
"He eivät ole aktiivisia, eivät pidä ääntä itsestään ja työyhteisö ei huomaa mitään"
Jos haluaa huomiota, niin sitä joutuu sitten kyllä useimmat ihan aktiivisesti hakea. Työyhteisön asia ei muutenkaan ole olla mikään huomiolaitos.
"Etätyön myötä katosit maailmasta, mutta silti koneen ääressä pitää istua hymyillen. Missä menee raja? "
Etätyö ei tähän liity, hiljainen katoaa huomion keskipisteenä olemisesta vielä helpommin livenä. Mitä tuo missä menee raja edes tarkoittaa? Onko hankalaa istua hymyillen koneen ääressä? Älä hymyile, etenkin jos kukaan ei edes huomaa vaikka olisit yrmynaama. Raja menee siinä mihin sen asetat.
Olen itse hiljainen nainen ja kärsin suuresti etätöiden vähenemisestä. Inhottaa, että kaltaisiani käytetään tällaiseen "somebody please think about the xxxx" paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain palautetta esimieheltäni, että kun olen monesti palavereissa hiljainen. Hän itse on suuna päänä joka paikassa ja välillä ihan rasittaa se kälätys. Totesin, että puhun mielummin vähän ja asiaa kuin että olen koko ajan räpättämässä jotain. Ja että monesti meillä menee palaverit juuri siihen, että ne kestää iäisyyden kun jokaisen pitää päästä sanomaan oma mielipiteensä, vaikka se olisi jo sanottuna edellisten toimesta. Kyllä minä kerron, jos olen jostain asiasta eri mieltä. Ärsyttää jo kaikki Teamsin ja palaverit ihan täysillä
Kenenkään ei ole pakko ottaa koiraa vaivoikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yhtään mikään aloituksessa mainituista asioista liittyy nimenomaan etätöihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne hiljaisimmat on yhtä hiljaa siellä toimistollakin.
Vierailija kirjoitti:
Ne hiljaisimmat on yhtä hiljaa siellä toimistollakin.
No niinpä! Luultavasti helpommin huomiota saavat kameran edessä kuin toimistolla..
Mä olen mielelläni näkymätön. Ehkä yyteissä tulee kenkää, mutta aivan sama.
Aloitus kuulostaa eräältä palstajankkarilta, mies, joka itkee aina miten naiset saa huomiota tinderissä tms,ja hän ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten yhtään mikään aloituksessa mainituista asioista liittyy nimenomaan etätöihin?
Meinasin just kirjoittaa samaa. Nuo ap:n mainitsemat asiat hoituvat kyllä paljon helpommin etätlöissä kuin lähitöissä, kun työmatkoihin ei mene aikaa. Ja mitä tulee vielä tietokoneen ääressä hymyilemiseen, niin onko pakko hymyillä? Meillä ei tarvitse palavereissa pitää edes webbikameraa päällä. Vain silloin, kun alkaa joku uusi projekti ja ensimmäisessä palaverissa esitellään itsemme, jos kaikki eivät ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Kun kamera ja mikki on pois päältä, voi palaverissa aivan vapaasti pyöritellä silmiään tai vaikka sanoa ääneen "vidun ääliö" eikä kukaan muu tiedä tästä mitään. Lähityössä taas nimenomaan joutuu palavereissa hymyilemään, koska muut näkevät ilmeesi. Ja suu on pidettävä supussa, jotta ei yks kaks sano, mitä ajattelee.
Ainahan voi mennä toimistolle, jos niikseen tulee. Mä en ymmärrä kun kaikesta nykyään tehdään jotain suurta kokemusta ja ahdistusta. Mutta miksi ihmeessä tämä nyt on etätyön vika? Kai toimistolla se hiljainen, tunnollinen ja näkymätön kokee ihan saman kohtalon.
todellakin mieluummin etätöissä. Kaikesta sitä viitsitään ongelmaa vääntää. Jos ei saa itse aikuinen ihminen suutaan auki, niin ei siitä voi yhteiskuntaa syyttää. Työyhteisöt eivät ole perhettä tai kaveripiiriä, joten siinä nyt ei suurta menetystä tapahdu, jos ei joudu olemaan työyhteisön kanssa tekemisissä. Lähityö heikentää elämänlaatua. Menee pari tuntia jo pelkkiin työmatkoihin.