Mistä te saatte voimia, joilla elämä on pelkkää surua ja vastoinkäymisiä?

menee hyvin...pieniä pisaroita siellä tällä kuin toivonkipinöitä.

Niistä saan orastavaa voimaa, mikä kasvaa. Jokin ratkaisu asioihin myönteisesti on suuri voiman lähde.

Minulla on koko elämän ajan ollut eri saroilta iloja, mutta myös suuria menetyksiä ja suruja. Itkeä olen saanut niin paljon, ettei enää ole tuntoa surra kuin kyyneleet tullevat ilosta, ei surusta. Kuolemaa, pakkohoitoa, avioeroa, väkivaltaisuutta, alkoholismia, keskenmenoa, monia eroja. Olen työssäkäyvä ihminen ja en alkoholisti yms. vaikka osaankin käyttää alkoa. Yhteiskunta on potkinut päähän niin etten lota kaikkiin instansseihin. On tehty vääriä diagnooseja sairaalassa, josta on koitunut isoja harmeja vuosiksi.

Kaikesta tuntuu, ettei välillä selviä mutta uskon että Jumala on auttanut loppupelissä. Olin kerran uskovaisten piirissä mutta en ole enää. silti uskon. Pienet lähimmäisten huomionosoitukset ja eleet pyyteettömästi, saavat minut jaloilleen. Rakkaus parantaa haavat.

ystävät ovat kuin yhdestä suusta sanoneet, että ihmettelevät itse, miten paljon surua voi yhdelle perheelle kerääntyä ja moni on tosiaan ihan itse sanonut, että ei tiedä ketään, jolla olisi näin murheellinen elämä kuin meillä, ihmettelevät miten tämän voi jaksaa. Varmasti surua on muillakin, en sitä kiellä, mutta miten katkeruudelta voi välttyä, kun kokee elämän niin epäreiluksi? ap

kavereilla kaikilla menee hyvin ja lujaa ja itsellä koko ajan tarpomista tämä elämä Facebook vasta masentava paikka onkin kun kaikki laittaa vaan positiivisia juttuja. Antaa niin vääristyneen kuvan. Itsekin haluaisin nähdä valoa ja helpotusta oloon. Tuntuu että kaveritkin kaikkoaa koko ajan kun en vaan ole yhtä positiivinen.

millaiselta elämäsi näyttää, jos ikäänkuin lukisit sitä kirjana. Sitten ehkä löydät sekaan myös myönteisiä asioita. Et varmaankaan halua lukea elämääsi vain ikävänä asiana, ethän.



Kaikki vaan lähes pääsääntöisesti lähtee meistä itsestämme. Itsekin tunnen juuri nyt samoin erinäisistä syistä ja käytännössä en edes pääse lepäämään pitkään aikaan. Koetan kuitenkin katsoa eteenpäin ja pidän yllä haaveita. Minulle voimaa antaa oma alle vuoden ikäinen tytär,sillä hänen silmät jaksavat loistaa kaikesta huolimatta joka ikinen päivä.



Älä anna periksi, oli mikä oli. Myönteisyys vie eteenpäin!

kun tunnen sen niin kovin epäoikeudenmukaiseksi, että miksi minun iloni pitäisi olla jotain sellaista, mikä on vielä jäjellä. Miksi en saa elää kuten useimmat muut. En kuitenkaan tavoittele mitään lottovoittoja, vaan tavallista elämää.ap

Sen alle en toivottavasti itse pääse. Muilla ystävillä elämä soljuu hyvin. Itsellä oma ja puolison terveus horjuu, työttömyyttä molemmilla jne. Vähän pidän yhteyttä enää ystäviin.

Mä olen miettinyt paljon sitä katkeruutta. Meiltä on siis lapsi kuollut ja tunnen paljon lapsikuolemaperheitä. Mä luulen, että katkeruuden voi välttää osin tuurilla (luonne ei vaan ole katkeruuteen taipuvainen) ja osin hyvällä tuella. Mä olen ainakin ihan tietoisesti ajatellut niin, että katkeruus syö eniten minua, siksi siitä pitäisi päästä eteenpäin. Olen pyrkinyt käsittelemään vihan tunteet pois, minulla auttaa se kun voin sanoa ääneen vihaamani asiat. Ei tunnu niin pahalta, kun sen voi purkaa. Mutta jos en käsittele vihaa, se voi muuttua katkeruudeksi. En patoa tunteitani.



Tavallisten ihmisten vaan voi olla vaikea vastaanottaa niitä tunteita, siksi mä olen kokenut vertaistuen ja ammattiauttajat kullanarvoisiksi.



Käytkö ap vertaistuessa tai ammattiauttajalla?

ap

ystävä, jolle voisit puhua? Terapiasta voisi myös saada apua ja uusia ajatuksia.

ap

ajatuksesta, tai siis lupauksesta itselleni, että jos vuoden kuluttua tuntuu vielä yhtä pahalta, teen itsemurhan. Lupasin itselleni, että kaikkea ei ole pakko jaksaa eikä kestää.



Se ajatus helpotti ja sen avulla jaksoi päivästä toiseen. Nyt, 9 kuukauden jälkeen, tuntuu jo paremmalta :)

olen sairastunut pysyvästi, yksi lapsistani on erityislapsi ja lisäksi elän tosi raskaassa parisuhteessa. Tuntuu niin ärsyttävältä lukea fb päivtyksiä kuinka joillain on AINA NIIN ihanaa tuo elämä. Olen kai katkera? Ai niin, rahaakaan ei tietty ole tarpeeksi, mutta se on ongelmista pienin. tosin eihän näitä voi edes verrata lasten kuolemiin, sen kyllä tajuan, mutta silti masentaa.

siinä surussa pitää päästä aika lailla eteenpäin, jotta voi tuntea positiivista tunnetta naisten lehdestä tai kahvikupista. Surun aallonpohjassa ne tuntuvat kyllä täysin merkityksettömiltä, ei sitä naisten lehteä pysty edes lukemaan kun ei saa kirjaimista selvää. Ei ole keskittymiskykyä ollenkaan.



Niitä surun tunteita (vihaa, katkeruutta, kaipuuta jne.) pitäisi vaan pystyä purkamaan jollain lailla. Se keino voi olla puhuminen, kirjoittaminen, halonhakkuu, piirtäminen, laulaminen, urheilu, uskonto, työnteko, autolla ajelu tms. Mutta joku keino pitäisi olla, jolla tunteet saavat jonkun muodon.



Voimia ap



se, jolta on lapsi kuollut

Ajattelen siihen tapaan, että se mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Välillä pelkään aivan kauheasti sitä, mitä vielä tulee tapahtumaan.



Pääsääntöisesti yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen. Minulla on vain yksi elämä. Pakko yrittää iloita edes jostain. Huomista on turha murehtia, sillä jos jotain pahaa on tullakseen se tulee. Koska kaikesta on kuitenkin tähänkin asti selvitty, vaikka tiukkaa on tehnytkin, niin luultavasti myös tulevasta päästään ohitse.

Se, etten jaksa kiinnostua muiden asioista ei silti johdu kateudesta vaan ihan puhtaasti siitä, ettei ole voimia keskittyä muiden iloon tai asioihin,kun ovat ovat liian suuria.



Toki välillä, se piristää, mutta ei kokoaikaisesti jaksa kenenkään ystävyyttä. Ei jaksa lähteä rientoihin tai harrastamaan mitään välttämättä. Se varmaan karsii näitä ystäviä, jos heille ei kerro, mistä kyse.

paljon ikäviä asioita lyhyessä ajassa.

Mä en jaksa pitää yhteyksiä ystäviin, vain yksi on läheisempi muita ja hänen kanssa vähän enemmän yhteyksissä.

En kaipaa muiden seuraa, en jaksa muiden iloja kuunnella, kuinka helppoa ja hyvää normaalia elämää muut saavat viettää normaalien lasten kiukkujen ja parisuhdeongelmien kanssa. En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta vaikeassa elämän tilanteessa ei vaan jaksa. Silloin on parempi ottaa etäisyyttä, kun siltä tuntuu.



Sen jälkeen aina mietin, miksi meillä asiat ovat huonosti. Ystäväni eivät ymmärrä vetäytymistäni.

Nyt eletään tätä hetkeä ja katsotaan mihin tämä muuttuu.

Toivottovasti paremmaksi.

rukous auttaa. Anna Jumalalle mahdollisuus puuttua elämäänne rukouksen kautta. Pyydä herraa avuksi, et voi hävitä! Suosittelen!

rukous auttaa. Anna Jumalalle mahdollisuus puuttua elämäänne rukouksen kautta. Pyydä herraa avuksi, et voi hävitä! Suosittelen!

Olin niin epätoivoinen, että olin avoin kaikelle ja olin hengessä mukana kun mun puolesta rukoiltiin.

En ole kokenut saaneeni mitään apua.

Auttaako siinä rukous ja Jumala? Itse sairastuin vakavaan masennukseen ja en tiedä edes kuin kauan olen sairastanut tietämättäni. Jokainen päivä on kamppailua itsensä ja tunteidensa kanssa. Tuntuu että valoa ei vaan näy tunnelin päässä. Ja inhottavinta on kun kaikilla muilla tuntuu menevän hyvin ja myös niillä masentuneilla ystävillä ja sekös risoo kun vertaistuki myös pettää! Itse vaan tarpoo niissä syvissä ja tummissa vesissä. Olen rukoillutkin ja se ei ole auttanut. Ei kukaan järjestä elämääni oikein ja itse en tiedä miten sen järjestäisin että se olisi "oikein" että minulla olisi hyvä olla. Itsemurha tuntuu joskus helpottavalta jos vaan jättäisi kaiken.

vaikeuksille loppua näy. Usko alkaa jo pian mennä.

Mä saan lohtua lapsista, ulkona touhuilusta ja tietty täältäkin. Luen aika paljon eri lehtiä, juoru, piha, terveys ym. lehtiä.

Käyn kaupoissa katselemassa, yksin kahvilla, näillä saan ajtuksia rentoutettua.

Sänkyyn mennessä ennen unta taas asiat on pinnassa ja usein tulee kyynel. Silloin rutistan lapset kainaloon ja annan unen tulla: ). Voimia sinulle!