Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä te saatte voimia, joilla elämä on pelkkää surua ja vastoinkäymisiä?
16.06.2011 |
En oikein jaksa olla enää ystävienkään kanssa, kun kaikilla elämä vaan menee mukavasti ja tavallisesti eteenpäin. Jos koko ystäväpiirin surut ja murheet kasaa yhteen, ei olla vielä lähimaillakaan sitä, mitä oma perhe on joutunut ja joutuu kokemaan. Mistä voi saada voimia ja ymmärrystä tähän kaikkeen itselleen, ettei olisi niin väsynyt, kiukkuinen ja katkera?
Kommentit (25)
et ole yksin: ).
Mä olen kohdannut syövän ja sen aiheuttamien pelkojen ja kipujen kanssa opettelen elämään uudestaan.
Mäkin olen vetäytynyt ystävistäni, murheissa en kaipaa muita kuin oman perheeni.
En jaksa iloita, "kuinka meillä nyt oli sitä ja tätä ja kuinka me oltiin siellä ja täällä ja kuinka ihanaa meidän elämä nyt onkaan".
Kyllä mä olen ihan totaalisen katkera että mun terveys meni lopullisesti.
Ihan oikeasti, mua ei kiinnosta! Mutta miten sen muille kertoa kun kukaan ei tahdo ymmärtää tätä vaikeutta, jonka olen elämääni saanut.
Elämänilo tulee sitten kun on sen aika, sitä odotan herkeämättä. Valoa teille kaikille, toivottavasti on joku kuitenkin kelle puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiasta sain aikoinaan itse avun.
Jokaisella meillä on omat vastoinkäymisemme, myös sellaisia mistä muut eivät edes tiedä.
Minä saan voimani niistä asioista mitkä on hyvin. Ne voivat olla pieniäkin asioita: kahvikupillinen auringossa tai Me Naiset rauhassa lukien.
Vertaistuesta, psykologilta. Valikoivasti suku ja ystävät. Meillä on sekä surua että sairautta, joten välillä ei vaan jaksa sitä tavallisen elämän tavallisia murheita.
Joskus sitten on kyllä virkistävää miettiä ystävien pikkumurheita, saa breikin omista.
Alue: Aihe vapaa
sillä jokaisella meistä on taakkamme - on harvinaista että joku olisi syntynyt niin kultalusikka suussa ettei olisi ainuttakaan vastoinkäymistä kokenut.
Olen todennut että mitä enemmän toisille kertoo asioita, myös niitä ikäviä huolestuttavia ja murheita, niin sitä enemmän saa sympatiaa, ymmärrystä, ystävällisiä sanoja ja taputuksia ja vastavuoroisesti tuttavapiiri avautuu enemmän omista ongelmistaan. Helppoa ei ole todennäköisesti heilläkään. Kaikilla on joskus vaikeita kausia, kenelläkään ei mene aina ja ikuisesti mukavasti ja tavallisesti eteenpäin.
Koitan keskittyä hyviin asioihin, vaikka vain niin pieniin että temperamenttinen hankala kaksivuotias tulee ihan yllättäen halaamaan polvenkorkeudelta ja katsoo niin sydämellisesti ja rakastavasti suoraan silmiin ja hymyilee kuin pieni aurinko.
Sinulle ap, toivon elämääsi hyvää ja parempaa. Pyydä ja ota vastaan apua muilta, ja kiitä kauniisti sydämesi pohjasta. Huomaat että sinusta ja perheestäsi välitetään. Aina ei tarvitse selvitä yksin.
Kaikkea hyvää!