Lue keskustelun säännöt.
Stumppaa tähän!- kirja, mihin se perustuu?
15.06.2011 |
Mielikuviin, faktoihin, kirjailijan omiin kuvitelmiin?
Tästä kirjasta sanotaan, että se on tosi hyvä tupakan lopettamiseen, mutta ennen sitä haluaisin tietää mistä kirja kertoo..
Kommentit (33)
Miten se pureutuu tupakoitsijan sieluun ja mieleen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoittamalla harhaksi tupakoitsijoiden positiiviset ajatukset tupakasta (kuten "se rentouttaa", "tupakoitsijat ovat sosiaalisia" jne).
että usein kuulee/lukee ihmisten kysyvän että millä keinolla se kirja neuvoo lopettamaan, mikä se "juju" on mutta ei sitä kukaan osaa oikein selittää. se täytyy lukea itse.
Nimim. itse kirjan avulla lopettanut
lukenut sen kahdesti muutaman kuukauden välein, ei tullut edes mitään aikomusta lopettaa kummankaan kerran jälkeen.
Ostin sen parin kaverini innoittamans kun sitä niin kehuivat - molemmat alkoivat polttaa kuukauden, parin päästä uudestaan.
Ehkä joihinkin tuollainen jenkkihömppä tehoaa, itseäni se lähinnä ärsytti.
silloin kun lopetin polttamisen (en muista oliko juuri tämä, mutta kerrottiin faktatietoja tupakoinnista ja luvattiin ettei enää tee mieli polttaa kun on lukenut tämän). Kirja on varmaan ihan hyvä jos todellakaan ei tiedä miten tupakka elimistössä vaikuttaa. Mutta nykypäivänä tupakkavalistusta tulee niin monesta tuutista, että eipä siinä mitään uutta ollut. Ei ainakaan minua hetkauttanut suuntaan tai toiseen tieto siitä, että tupakansavu tukkeuttaa keuhkorakkulat, joo oli jo tiedossa... Ihan muulla keinoin sitten sain lopetettua ja vahvasti olen sitä mieltä, että lopettamaan ei pysty jos itse ei ole päättänyt lopettaa. Se päätös on kaiken A ja O, oli se keino sitten mikä tahansa.
t. 3 vuotta savuttomana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perusideana siinä on kai, että kerrasta poikki ja vieroitusoireita ei oikeasti ole, vaan pitää hokea itselleen, että on vapaa tupakasta ja uskoa siihen! Jotain sellaista. Mun pitää lukea uudestaan, koska kirja takaa, että pysty lopettamaan, jos omaksuu ajatuksen. Jos ei eka luenta onnistu, pitää lukea uudestaan!
kunnes älysin, että tämä on oma aloitukseni =)))
No vastaanpa kun kerran vastaamaan rupesin: Nyt päiviä ilman tupakkaa takana tasan 16 ja olo aivan mahtava. Mielessä tupakka on useinkin, mutta mielitekoja siihen ei ole yhtään eikä ollenkaan ajatuksia että jos nyt kuitenkin yhden. Mieli on siis pysynyt vahvana. Jos joku miettii noita vaikeimpia päiviä kuten itse tässä aloituksessani, niin nyt ajateltuna yksittäinen päivä silloin toinen tällöin saattaa olla sellainen että tupakka pyörii mielessä enemmänkin.
En olisi pystynyt tähän ilman tuota kirjaa, sen sanoma pyörii päässäni silloin kun tupakkakin, ja se sanoma on jotenkin vahvempi kuin tupakanhimo. Tiedän edelleenkin, etten aio koskaan polttaa yhtäkään tupakkaa enää ja olen oikeasti onnellinen että pääsin irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi metodin ideoista on se, että polttamista jatketaan normaalisti kirjan lukuprosessin aikana, ja se vähitellen vähenee itsestään.
Itse uskon myös, ettei lopettaminen onnistu ennen kuin sitä oikeasti haluaa. Takana on nimittäin tukuittain yrityksiä ja nyt viimein onnistuminen. 1,5 savuttoman kuukauden jälkeen puhkun ylpeyttä enkä haikaile röökin perään. Fiilis on aivan toinen kuin muilla kerroilla.
Tsemppiä ap:lle ja muillekin!
Se lähtee itsestä ja omasta päätöksestä. Itse nyt savuttomana 22 päivää, kerrasta lopetin ilman mitään apukeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman mittapuuni mukaan olette olleet jo TOSI kauan polttamatta ja varmaan ne pahimmat ajat teillä jo ohi.
Oliko se miten paha? Aloittamispäivästä katsottuna mikä oli pahin aika? Ensimmäinen päivä? Toinen? Viikko?
Mitä teitte kun tupakkaa teki mieli? Masensiko?
t. ap
kertokaa mullekin koska helpottaa. Olen ollut polttamatta nyt 2 päivää (iso juttu mulle!) ja nyt tekee niin paljon mieli röökiä että lähtee järki.
Ja lopetin miehen takia, en ollut itse kyllä aivan valmis tähän. Siis mielessä on tietysti ollut lopettaminen, mutta päätös ei ollut ihan täysin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahin vaihe ei kestä kauaa, ja senkin kestää paremmin kun vain pysyy päätöksessä. Tärkeintä on päättää, ettei polta enää koskaan yhtäkään tupakkaa, koska siitä yhdestä se aina alkaa alusta. Jokainen päivä eteenpäin savuttomana on lähempänä sitä hetkeä kun ei enää ole riippuvainen ollenkaan, eikä tulisi mieleenkään polttaa.
Minä poltin paljon kymmenen vuoden ajan ja olin pahasti riippuvainen. Nyt viides vuosi täysin savuttomana, ja voin sanoa että en enää edes muista millaista se riippuvuus on, tiedän vain etten enää koskaan halua polttaa.
Tsemppiä kaikille, ja tahdonvoimaa pysyä päätöksessä, olette vahvoja ihmisiä!
perusideana siinä on kai, että kerrasta poikki ja vieroitusoireita ei oikeasti ole, vaan pitää hokea itselleen, että on vapaa tupakasta ja uskoa siihen! Jotain sellaista. Mun pitää lukea uudestaan, koska kirja takaa, että pysty lopettamaan, jos omaksuu ajatuksen. Jos ei eka luenta onnistu, pitää lukea uudestaan!
Olen ollut nyt viikon polttamatta. En ole lopettanut. Kai. En vain jaksanut mennä huvikseen tupakalle ja päätin että menen kun oikeasti siltä tuntuu. Ei ole tuntunut. Näin se on ollut helpointa, ei paineita, kun en ole lopettanut, en vain ole polttanut.
Ajattelin, että saisiko tuosta kirjasta tsemppiä savuttomaan loppuelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman mittapuuni mukaan olette olleet jo TOSI kauan polttamatta ja varmaan ne pahimmat ajat teillä jo ohi.
Oliko se miten paha? Aloittamispäivästä katsottuna mikä oli pahin aika? Ensimmäinen päivä? Toinen? Viikko?
Mitä teitte kun tupakkaa teki mieli? Masensiko?t. ap
Silloin pelissä ovat oikeat fyysiset oireet, kun nikotiini poistuu kehosta. Mä olin kiukkuinen, äkkipikainen ja ärsyynnyin tosi herkästi sen ekan viikon aikana. Tupakanhimo oli tosi kova, mutta soimasin siitä vain ja ainoastaan itseäni. Itsehän olin ollut niin tyhmä, että olin tuollaisen paheen aloittanut ja sitä kautta aiheuttanut itselleni vieroitusoireet. Käytin jonkin aikaa nikotiinipurkkaa ja inhalaattoreita. Purkka toimi ihan ok, inhalaattorista en innostunut.
Ekan viikon jälkeen kyse on vain psyykkisestä taistelusta. Bussia on vaikea odotella, kun on tottunut pysäkillä polttamaan, hermostuneena alkaa tehdä mieli röökiä ja kun yhtään ottaa alkoholia, niin mieliteko alkaa. Näistä pitää päästä yli tahdonvoimalla ja luoda itselleen uusia rutiineja. Mulla auttoi se, että kaverit tuki mua äärimmäisen paljon, joskus jopa raivokkaasti :D Lisäksi mietin koko ajan, mitä yksikin rööki tekisi mun lauluäänelle ja miltä kurkku tuntuu aamuisin, kun on illalla polttanut. Röökin haju alkoi ällöttää, enkä esim. kaupungilla halua kävellä tupakoitsijan takana. Aloin myös tajuta, kuinka herkästi sen haistaa muista. Kuvottavaa, että oon joskus haissut sellaiselta.
Kun siihen hommaan vaan suhtautuu tosissaan, niin ei se ole mikään mahdoton tehtävä. Tahdonvoimaa toki vaatii, mutta niin monet muutkin asiat elämässä.
Lopettamispäivämäärä on 1.8. ja mies valjastettu tsemppaajaksi..=)
Luenko kirjan jo nyt, vai vasta viimeisillä polttamisviikoilla?
Useista tupakoinnin lopettamisyrityksistä tämä tuntuu jotenkin varmimmalta, olen ajatellut asiaa kantilta jos toiseltakin, yrittänyt ottaa asioista selvää, ottanut tupakoimattoman lähipiirini mukaan, kertonut päätöksestäni tupakoivalle lähipiirille, päättänyt päivän, ostanut asiaa tukevan kirjan..
Toisaalta taas olen erittäin kärsimätön, lyhytpinnainen ja selkärangaton ihminen tällaisissa asioissa..Menen yleensä siitä, mistä aita on matalin..=((
Onnistumisprosentit kehiin! Kertokaa omia kokemuksianne tupakoinnin lopettamisesta ja tunteista sen lopettamisen aikana.
Olenkohan tehnyt tästä lopettamisesta nyt liian suuren mörön itselleni, moni kun tuntuu lopettavan ihan ykskaks kun siltä vaan tuntuu..
t. ap
vahvasti olen sitä mieltä, että lopettamaan ei pysty jos itse ei ole päättänyt lopettaa. Se päätös on kaiken A ja O, oli se keino sitten mikä tahansa.
t. 3 vuotta savuttomana
t: 1,5v savuttomana
Kirja toimii kuin junan vessa, jo yli neljä kuukautta polttamatta... Ei kiinnosta kirjan analysointi mitä / miksi / kuinka etc. LOPPU MIKÄ LOPPU!!!
Poltin 2 askia punaista päivässä. Kokeiltu laastarit, purkat ja pillerit. Löysin kirjan "Stumppaa tähän", luin heittäytyen kolmessa illassa (oli kyllä surkea, hehkuttava suomennostyyli), poltin nautinnolla viimeisen savukkeen. Kirja piti minkä lupasi. Nyt savuton 10 vuotta.
Kirjan idea: On kaksi asiaa miksi poltat: nikotiini koukuttaa ja "et tiedä mitä tekisit, jos et polta" eli olet ehdollistanut, totuttanut itsesi polttamaan tietyissä tilanteissa.... ja jos olet itsesi siihen opettanut voit myös totuttaa siitä pois! Ikäänkuin aivopeset itsesi savuttomaksi. Itse nikotiini häviää elimistössä parissa vuorokaudessa.
Tämän jälkeen oltava kuin alkoholisti: ei yhtään savuketta enää! (jos otat/poltat, niin tupakointi jatkuu kuten ennen...)
Kaikki kerrasta poikki tyylit on tätä samaa tyyliä... Itse en olisi onnistunut ilman tätä kirjaa!
Kannattaa ainakin kokeilla, ennenkuin lykkää rahansa lääkefirmojen "tupakkavierotus" rahastustuotteisiin...
Itse naureskelin, että höpöhöpö, mitään kirjaa lukemalla kukaan voi lopettaa... Mutta sitten luin sen uteliaisuuttani, ja täytyy sanoa että uskon kyllä siihen metodiin.
P.S. Mieheni polttaa yhä. On lopettanut kirjan kahteen kertaan sivun 40 paikkeille... Uskon että saisi lopetettua polttamisen, jos jaksaisi loppuun asti.