Rankkaa tekstiä mummoille: Maitotölkkien kierrättämisellä ilmakehä ei Laitisen mukaan pelastu
Ihmiset kuvittelevat turhaan, että arjen ekoteot torjuisivat ilmastokriisiä, sanoo kirjailija J. P. Laitinen. Hänestä kuluttajien syyllistäminen tulisi lopettaa ja vaatia vastuuta poliitikoilta ja yrityksiltä.
https://www.hs.fi/taide/art-2000011095531.html
Kommentit (28)
Hehe. Peskää vaan niitä jukurttipurkkejanne!!!
KIRJAILIJAN mielestä tavallista ihmistä on sumutettu kuvittelemaan, että omat teot merkitsisivät. Siitä erilaiset hiilijalanjälkilaskurit ovat hänen mukaansa erinomainen esimerkki.
Niin sanotun hiilijalanjäljen keksi brittiläisen öljy-yhtiön BP:n pr-toimisto Ogilvy. Elettiin 2000-luvun alkua.
Kaikki innostuivat hiilijalanjäljestä: hallitukset, tutkijat, ympäristöjärjestöt, Laitinen muistelee.
Varsinkin tiedostavat yksilöt ryhtyivät selvittelemään ja murehtimaan arkisten kulutuspäätöksiensä kuormittavaa vaikutusta.
Jos Laitista on uskominen, hiilijalanjälki on klassinen teollisuuspropagandan temppu.
Kiinnitettiin huomio epäolennaisuuksiin, kirjailija tulkitsee.
Kun ihmisten katse kääntyi omaan kauppakassiin, saivat öljyjätit rauhassa jatkaa saastuttamista poraamalla ja myymällä fossiilista polttoainetta.
En edes osta mitään lehmien eritteitä.
Kourallinen suuryrityksiä aiheuttaa valtaosan kasvihuonepäästöistä ja täällä tapellaan kanan syömisestä. 😅🤣😂
Otsonikatokin ratkesi kun tiedeukot lakkasivat hääräämästä sen ympärillä. Keksikööt siis uuden kohteen minkä ympärillä häärätä, niin ilmasto rauhoittuu. Tosi kuin vesi.
Kritisoija on Typerä, ne mummot ja papparaiset ymmärtää esimerkin voiman, eivät tekemisiään enää laske.
Ei pelastukaan, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutusta rankasti vähentämällä kyllä.
Jos suomalainen ihminen haluaisi ihan tosissaan tehdä töitä ilmaston hyväksi, olisi todennäköisesti paras vaihtoehto ostaa vaikka huonokasvuista peltomaata ja metsittää se mahdollisimman tehokkaasti.
Huonosti tuottava peltomaa ei ole kovinkaan olennainen Suomen ruokaturvan kannalta, ja on halpaa ostaa, mutta puuta se lähtisi varmasti kasvamaan hyvin. Samalla se sitoisi ravinteita (eikä huuhtoisi niitä jokiin), sitoisi hiiltä ja pelto-ojat / salaojat tukkimalla edesauttaisi myös kosteuden sitomista ja mahdollisten tulvien ennaltaehkäisyä. Paljon olisi maaseudulla myös viljelemätöntä peltoa, jota ei ole kuitenkaan viitsitty istuttaa kasvamaan puuta.
En ole koskaan kuvitellut kierrättämiseni ratkaisevan ilmastokriisiä. En koe kierrättämisen edes liittyvän ilmastokriisiin, vaan olevan vain fiksua toimintaa. Miksi laittaisin roskani vanhan malliselle kaatopaikalle, jos raaka-ainetta voi jatkokäyttääkin?
Kyllähän kirjailija JP Laitinen asiat tietää kun on kirjailija kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuvitellut kierrättämiseni ratkaisevan ilmastokriisiä. En koe kierrättämisen edes liittyvän ilmastokriisiin, vaan olevan vain fiksua toimintaa. Miksi laittaisin roskani vanhan malliselle kaatopaikalle, jos raaka-ainetta voi jatkokäyttääkin?
Tyhymä sinä olet! Sillä maitopurkkuen pesemisestä ei ota kukaan mallia eikä sillä ole mitään merkitystä mihinkään!
Minä kierrätän, koska kierrätysjätteet saa jättää ilmaiseksi kierrätypisteelle mutta sekajäteastian tyhjennyksestä pitää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuvitellut kierrättämiseni ratkaisevan ilmastokriisiä. En koe kierrättämisen edes liittyvän ilmastokriisiin, vaan olevan vain fiksua toimintaa. Miksi laittaisin roskani vanhan malliselle kaatopaikalle, jos raaka-ainetta voi jatkokäyttääkin?
Tämä. Kierrättämisestä sentään on edes jonkin verran hyötyä, ja se on helppoa, joten so what?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kirjailija JP Laitinen asiat tietää kun on kirjailija kuitenkin!
ja aiemmin ilmastoasioihin perehtynyt toimittaja sentään.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelastukaan, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutusta rankasti vähentämällä kyllä.
Jos suomalainen ihminen haluaisi ihan tosissaan tehdä töitä ilmaston hyväksi, olisi todennäköisesti paras vaihtoehto ostaa vaikka huonokasvuista peltomaata ja metsittää se mahdollisimman tehokkaasti.
Huonosti tuottava peltomaa ei ole kovinkaan olennainen Suomen ruokaturvan kannalta, ja on halpaa ostaa, mutta puuta se lähtisi varmasti kasvamaan hyvin. Samalla se sitoisi ravinteita (eikä huuhtoisi niitä jokiin), sitoisi hiiltä ja pelto-ojat / salaojat tukkimalla edesauttaisi myös kosteuden sitomista ja mahdollisten tulvien ennaltaehkäisyä. Paljon olisi maaseudulla myös viljelemätöntä peltoa, jota ei ole kuitenkaan viitsitty istuttaa kasvamaan puuta.
Mikä on mielestäsi huonon tukikelpoisen peltomaan hinta Etelä-Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelastukaan, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutusta rankasti vähentämällä kyllä.
Jos suomalainen ihminen haluaisi ihan tosissaan tehdä töitä ilmaston hyväksi, olisi todennäköisesti paras vaihtoehto ostaa vaikka huonokasvuista peltomaata ja metsittää se mahdollisimman tehokkaasti.
Huonosti tuottava peltomaa ei ole kovinkaan olennainen Suomen ruokaturvan kannalta, ja on halpaa ostaa, mutta puuta se lähtisi varmasti kasvamaan hyvin. Samalla se sitoisi ravinteita (eikä huuhtoisi niitä jokiin), sitoisi hiiltä ja pelto-ojat / salaojat tukkimalla edesauttaisi myös kosteuden sitomista ja mahdollisten tulvien ennaltaehkäisyä. Paljon olisi maaseudulla myös viljelemätöntä peltoa, jota ei ole kuitenkaan viitsitty istuttaa kasvamaan puuta.
Mikä on mielestäsi huonon tukikelpoisen peltomaan hinta Etelä-Suomessa?
Sen verran, että muutaman hehtaarin läntin saa kuka tahansa työssäkäyvä ostettua, jos vain sopiva kohdalle sattuu.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuvitellut kierrättämiseni ratkaisevan ilmastokriisiä. En koe kierrättämisen edes liittyvän ilmastokriisiin, vaan olevan vain fiksua toimintaa. Miksi laittaisin roskani vanhan malliselle kaatopaikalle, jos raaka-ainetta voi jatkokäyttääkin?
Koska se poltettaisiin lämmöksi.
Meillä poltetaan kaikki mahdollinen, biojäte kompostoidaan, lasi ja metalli viedään keräykseen.
MAAPALLON ympäristökriisiä eivät ratkaise tavallisen kuluttajan valinnat vaan poliitikkojen päätökset.
Näin väittää kirjailija J. P. Laitinen.
Hänen tuore romaaninsa Hirviö (Teos) pureutuu ilmastokysymykseen. Laitisella on myös parinkymmenen vuoden tausta ilmasto- ja energia-asioihin erikoistuneena toimittajana.
Laitisen mielestä on epärealistista kuvitella, että ilmastokriisiä ja lajikatoa voisi torjua ostamalla ekomerkittyjä tuotteita, kierrättämällä vaatteita tai ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeään.
Tavallisen kuluttajan liikkumavara on hyvin pieni, samoin kuin hänen tekojensa vaikutus, kun verrataan isoihin ratkaisuihin, joita politiikassa tehdään, Laitinen sanoo.