Lue keskustelun säännöt.
En saa itseäni liikkumaan enkä syömään terveellisesti. Vaikka haluan mutta mistä motivaatio?
Ottaa jo päähän tämä oma laiska olemus kun en vain kykene lähtemään ulos ja lenkille. Keho on fyysisesti koko ajan jotenkin väsynyt ja tiedän että varmaan helpottaisi jos joskus tekisin sillä jotain. Ennen tein mutta viime vuodet olen vain ollut ihan jossain omassa kuplassa missä en saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi. Syöminen on toinen ongelma, en jaksa viikkoa kauempaa noudattaa mitään. Alan syömään taas mitä sattuu.
Joskus olin luonteeltani vahva ja määrätietoinen. Ei se kai voi olla mikään poistuva piirre ihmisestä vai voiko? Mikään ei minua estä, on paljon vapaa-aikaa, ei vastuuta ei ole mitään velvollisuuksia tai muutakaan. Minulla olisi kaikki eväät juuri nyt tehdä itsestäni parempi ja vahvempi versio mutta en käsitä miksi en sitä tee ja miksi en nosta itseäni ylös. Tämä oleminenkin näin kyllästyttää ihan helvetisti. On niin pettynyt ja ahdas olo itseensä.
Mistä helvetistä sen tarmon ja motivaation itselleen hakee?
Kommentit (138)
On minulla tässä kyllä oikeitakin prosesseja meneillään. Raitistun hyvää vauhtia, on ihanaa olla selvänä ja mennä päivä kerrallaan. On ihanaa käydä terapiassa ja saada jotenkin luottoa elämään hiljalleen.
Kuitenkin haluaisin niin paljon myös olla fyysisesti vahvempi. Hävettää ihan millaisessa kunnossa sitä on. Sitten on jotenkin tosi epäonnistunut fiilis kun katsoo itseään peilistä. Pitäisi tehdä jotain, olen miettinyt että päivittäiset tunnin kävelylenkitkin olisi jo tosi hieno alku. En ole siihenkään kyennyt, välillä käyn lenkillä, ehkä monena päivänä ja sitten se taas jää ja kohta istun taas sohvalla vetämässä pizzaa josta ei tule edes henkisesti tai fyysisesti hyvä mieli. Jotain samaa siinä jutussa on kuin alkoholiriippuvuudessa. Siis syö ja elää sellaista elämää josta ei tule hyvä fiilis mutta silti sortuu siihen uudelleen ja uudelleen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystytkö tekemään 5km lenkkejä vaikka 3 kertaa viikossa?
sekin on hyvä määrä
Ei ole pakko, jos ei siltä tunnu. Oma valinta, kukaan muu ei voi liikkua eikä syödä oikein. puolestasi..
Älä ainakaan yritä liian suuria muutoksia kerralla. Jos pakotat itsesi kerralla isohkoon määrään liian isoja muutoksia, niin todennäköisesti edessä on epäonnistuminen. Pitää löytää mieluisia liikkumismuotoja, jotka voivat olla etenkin alussa aika kevyitäkin. Tärkeintä on muuttaa suunta ja alkaa saada positiivisia tuntemuksia.
Ja on hyvä pitää kotona aina esim syötävää, jota saa syödä, jos nälkä iskee. Vaikka proteiinirahkoja. Eikä ostaa kotiin herkkuja ollenkaan.
Mä ainakin olen hurahtanu syksyisin sienestämään. Sienien perässä olen valmis rämpimään metsässä tuntikausia itseni näännöksiin sieniä etsien. Se on jotenkin mahtava fiilis kun vihdoin niitä löytää. Sit kun vielä keksis muina vuodenaikoina hyvän syyn lähteä liikkeelle. Muuten en viihdy liikkeellä ulkona. Enkä ole marjojen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja vaikutat ihan siltä, että suurin haaste on jossakin mitä sinulle on tapahtunut. Prosessoiko mielesi tai tunteesi jotakin, joka ei tunnu tärkeältä ja silti vaatisi huomiosi?
Rajut elämäntapamuutokset eivät ole aina hyviäkään, mutta jos koet että pitäisi käydä edes joskus ulkoilemassa keksi jokin houkutin miksi kannattaa lähteä. Aloita helposta.
Vierailija kirjoitti:
Tee päätös, kerro läheisille, raportoi ja kirjaa edistyminen. Ajattele päämäärää. Jkn nettiryhmä voisi auttaa alkuun. Pieni lipsuminen välillä ei haittaa, tee ryhtiliike ja jatka kohti tavoitetta. Kun edistymistä tapahtuu, ympäristö reagoi ja antaa positiivista palautetta, saat hyvän fiiliksen.
Itse aloitin viime elokuussa. Nyt pudotettu 9,5kg. Käyn salilla x4/vko, syön hurjasti enemmän kasviksia, paljon proteiinia, en juurikaan alkoholia tai karkkia/pullaa. Välillä herkuttelen, mutta kohtuudella. Nyt kiva fiilis, kun tavoitteeseen on enää pari kiloa.
Kun jtkn haluaa, niin pitää toimia sen mukaan ja viitsiä käydä epämukavuusalueelle. Henkinen päätös asian suhteen on kaikista tärkein ennen käytännön toimia. Tsemppiä!
Hienoa ja onnittelut että olet päässyt pian päämääräsi!
Minulla ei kyllä auta se että kerron muille, päinvastoin minä taannun taas samaan lähtöpisteeseen. En tiedä miksi niin käy.
Minulla sellainen halu, että haluaisin oikeasti kokeilla rajojani ja rikkoa niitä. Oikein kunnolla kärsiä ja liikkua. Siis sellainen vahva halu vain päästä oikein revittelemään omaa kroppaa ja mieltä hyvällä tavalla. Siksi olisi ihanaa jos olisi vaikka valmentajat tai joku leiri siihen mutta minulla ei ole yhtään rahaa sellaiseen. Täytyy siis löytää se voima, palo ja tekemisen merkillisyys itsestään ja jotenkin yrittää ylläpitää sitä. Olen tehnyt joskus todella raskaita töitä jossa oikeasti mentiin hyvin rajoille itsensä kanssa ja kehitys oli valtavaa. Tiedän että minussa on potentiaalia.
Mutta helvetti kun en edes pysty niistä kävelylenkeistä pitämään kiinni. Jotenkin ontuu vain päässä se merkitys ja tarkoitus taas tai ehkä se vain on väärä liikuntamuoto itselle. Onneksi kohta pääsee pyöräilemään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minulla tässä kyllä oikeitakin prosesseja meneillään. Raitistun hyvää vauhtia, on ihanaa olla selvänä ja mennä päivä kerrallaan. On ihanaa käydä terapiassa ja saada jotenkin luottoa elämään hiljalleen.
Kuitenkin haluaisin niin paljon myös olla fyysisesti vahvempi. Hävettää ihan millaisessa kunnossa sitä on. Sitten on jotenkin tosi epäonnistunut fiilis kun katsoo itseään peilistä. Pitäisi tehdä jotain, olen miettinyt että päivittäiset tunnin kävelylenkitkin olisi jo tosi hieno alku. En ole siihenkään kyennyt, välillä käyn lenkillä, ehkä monena päivänä ja sitten se taas jää ja kohta istun taas sohvalla vetämässä pizzaa josta ei tule edes henkisesti tai fyysisesti hyvä mieli. Jotain samaa siinä jutussa on kuin alkoholiriippuvuudessa. Siis syö ja elää sellaista elämää josta ei tule hyvä fiilis mutta silti sortuu siihen uudelleen ja uudelleen. -ap
Elät haastavassa ja kuormittavassa tilanteessa, joten muista sekin ettet ole mikään superihminen niin kuin ei meistä kukaan muukaan. Jos odotat itseltäsi nyt enemmän kuin pystyt pilaat ne vähäisetkin haluat muuttaa tapojasi liiallisilla vaatimuksillasi,
Jollei huvita lähteä kävelylle, kun mietit tunnin lenkkiä, niin ajattele, että lähdet kävelemään vain vähän. Vaikka kortttelin ympäri vaan. Pistät päälle mukavat vaatteet, ja keskityt nauttimaan ulkonaolemisen hyvästä olosta. Vedä muutaman kerran keuhkot täyteen pohjaa myöten happea ja keskity siihen, miten hyvän tunteen se antaa. Katsele ympärillesi, ja haistele kevättä, keskity tuntemaan auringon lämpö. Ajatus tunnin puskemisesta pakolla voi tuntua siltä, että enpä lähde ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja vaikutat ihan siltä, että suurin haaste on jossakin mitä sinulle on tapahtunut. Prosessoiko mielesi tai tunteesi jotakin, joka ei tunnu tärkeältä ja silti vaatisi huomiosi?
Rajut elämäntapamuutokset eivät ole aina hyviäkään, mutta jos koet että pitäisi käydä edes joskus ulkoilemassa keksi jokin houkutin miksi kannattaa lähteä. Aloita helposta.
Todella paljon on tapahtunut ja tiedän itsekin että joku sellainen epävarmuus tai muu tähän liittyy. En saa otetta siitä. Pitäisi rehellisesti katsoa ja miettiä asiaa että mikä ihme takkuaa. Kun nykyään tuntuisi että kun yrittää fyysisesti toimia enemmän niin kuin joku ruuvi olisi löysällä enkä vain pysty kuten ennen ja sama syömisen kanssa, se jotenkin vain lässähtää. Kun olisi oikeaa halua mutta toteutus ei vain onnistu ja sitä pitää käsitellä että mikä ihme takkuaa. Olen aika impulsiivinen ihminen tietyllä tapaa enkä jaksa mitään pientä juttua vaan aina pitäisi olla suurpiirteisempää. Ehkä se on siinä ja mieleni ja kroppani on kyllästynyt siihen vaikka vanha minä edelleen haluaisi puskea vain läpi.-ap
Kokovartalopeili on paras motivaation tuottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä motivaatio?
Älä nyt ainakaan läheisille kerro. Heti tulee kutsua suklaailtaan tai possujuhlille.
Susta itsestäsi se lähtee.
Mieti itseäsi 10 vuoden päähän kun olet ollut sohvan pohjalla ja mässytellyt menemään ja sulla on vähintään 10 kg lisää painoa nykyiseen.
Sitten kaveri saa päähänsä että hei lähde mukaan Suomenlinnaan tai Pori Jazz tai Flow festareille. Ja sitten sä lähdet ja olet jo portilla läähättäen kun kunto ei kestä ja vielä olisi koko päivä sekä vähintään 5 km.
Siitä että voit vapaasti tehdä asioita kun sulla on fyysisistä kuntoa.
Työpaikan tyky päivä ei aiheuta masennusta kun tiedossa on leppoisa lumikenkäkävely tai läskipyöräily. Tai pulkkamäki kuten lapsuudessa.
Ruoka taasen. Hyvät raaja-aineet ja maha tulee täyteen ilman mättöä. Jos on pakko ottaa keko ruokaa, sulla on syömishäiriö. Hae siihen apua löytääksesi normaalin tavan syödä.
Kuuntele itseäsi mikä sinulle on hyväksi. Kirjastosta löydät opasta liikkumiseen ja ravintoon. Itse en uimisesta välitä, sinä ehkä tykkäät?
Motivaatio että 10v päästä haluat vanhana itse pyyhkiä takapuolesi ilman apua. Se ainakin itsellä pistää kummasti tossua toisen eteen. Mikä olisi kauheampaa kuin olla esim. 70v eikä ns. paskalle taivu.
Olen siis joskus onnistunut todella isoissa jutuissa ja ollut periksiantamaton tietyllä tapaa. Nykyään se ei vain toimi ja varmaan pitäisi vain hyväksyä asia. Kuitenkin joku minussa niin janoaa sitä että en enää hyssyttele ja hidastele itseäni vaan menisin ja nauttisin ihan täysillä. Nautin sellaisesta kärsimyksestäkin lopulta aika paljon mutta jotenkin se nyt ei vaan lähde lentoon. Olen jumiutunut monella tapaa enkä loppuen lopuksi saa paljon mitään muutakaan aikaiseksi mitä tulee arkeen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollei huvita lähteä kävelylle, kun mietit tunnin lenkkiä, niin ajattele, että lähdet kävelemään vain vähän. Vaikka kortttelin ympäri vaan. Pistät päälle mukavat vaatteet, ja keskityt nauttimaan ulkonaolemisen hyvästä olosta. Vedä muutaman kerran keuhkot täyteen pohjaa myöten happea ja keskity siihen, miten hyvän tunteen se antaa. Katsele ympärillesi, ja haistele kevättä, keskity tuntemaan auringon lämpö. Ajatus tunnin puskemisesta pakolla voi tuntua siltä, että enpä lähde ollenkaan.
3 kertaa viikossa jos pystyy tunnin lenkin tekemään niin sekin on tosi hyvä jo
Jos tunnin lenkki tuntuu ylivoimaiselta, käy vaikka vain 20 minuutin lenkillä. Pienikin ulkoilu auttaa, ja vie pois sohvalta ainakin hetkeksi.
Onko sinulla allergiaoireita? Nekin väsyttävät, joten voit kokeilla vaikka Histeciä tai muita reseptivapaita allergialääkkeitä.
Ja sitten kun päätät lähteä ulos, niin lähde heti. Älä jää tuumailemaan ja arpomaan ja keksimään jotain muuta tekemistä. Heti vain kengät jalkaan ja ulos. Pähkäillessä tuo toiminnan hetki vain menee ohi, ja sitten huomaat taas olleesi koko päivän sisällä.
Mutta kevät on monelle ylipäätään hankalaa aikaa. Nopeasti lisääntyvä valo voi aiheuttaa väsymystä ja masennusta (vaikka monelle ne tuovatkin lisää energiaa). Hienoa, jos olet saanut alkoholia vähennettyä, se jo yksin on hyvä juttu, ja auttaa myös väsymykseen.
Ruokavalio alkaa korjaantua lähes itsestään, kun kunto paranee ja energiatasosi nousevat. Kaikkea ei kannata edes yrittää korjata yhdellä kertaa, yleensä sellainen rysäys ei toimi kuin hetken. Tsemppiä!
Hyvänä motivaatiota toimii lause, kilot pysyvät kauemmin kuin maku.
Vierailija kirjoitti:
Mistä motivaatio?
Älä nyt ainakaan läheisille kerro. Heti tulee kutsua suklaailtaan tai possujuhlille.
Susta itsestäsi se lähtee.
Mieti itseäsi 10 vuoden päähän kun olet ollut sohvan pohjalla ja mässytellyt menemään ja sulla on vähintään 10 kg lisää painoa nykyiseen.
Sitten kaveri saa päähänsä että hei lähde mukaan Suomenlinnaan tai Pori Jazz tai Flow festareille. Ja sitten sä lähdet ja olet jo portilla läähättäen kun kunto ei kestä ja vielä olisi koko päivä sekä vähintään 5 km.
Siitä että voit vapaasti tehdä asioita kun sulla on fyysisistä kuntoa.
Työpaikan tyky päivä ei aiheuta masennusta kun tiedossa on leppoisa lumikenkäkävely tai läskipyöräily. Tai pulkkamäki kuten lapsuudessa.
Ruoka taasen. Hyvät raaja-aineet ja maha tulee täyteen ilman mättöä. Jos on pakko ottaa keko ruokaa, sulla on syömishäiriö. Hae siihen apua löytääksesi normaalin tavan syöd
No siis tätä olen paljon ajatellutkin. Millainen haluan olla tulevaisuudessa ja mitä en halua. Sen takia lopetln sairaalloisen päihteiden käytönkin vaikka helppo ei sekään päätös ollut mutta vaikeampaa oli elää sen kanssa että se jatkuisi joten lopettaminen oli ainoa vaihtoehto.
Minulla on verensokerit jo koholla. Sen pitäisi olla yksi motivaattori. Lisäksi inhoan peilikuvaani, se on karsea. Sekä sitten se että tämä estää minua elämästä täysillä kun on koko ajan niin uupunut, lihava ja ahdas olo eikä tunne käyttävänsä hyvältä kun lähtee ulos ja kun kuitenkin olen ollut naisellinen joskus niin häpeäkin on yksi. Olisi monta hyvää syytä muuttaa asioita. Paljon enemmän löytyy syitä muuttaa kuin olla muuttamatta tilannetta.
On minulla jokin syömishäiriö kyllä, pitäisi sitäkin alkaa hoitamaan ihan käytännöllisesti eikä vain ajatuksen tasolla. -ap
Vierailija kirjoitti:
On minulla tässä kyllä oikeitakin prosesseja meneillään. Raitistun hyvää vauhtia, on ihanaa olla selvänä ja mennä päivä kerrallaan. On ihanaa käydä terapiassa ja saada jotenkin luottoa elämään hiljalleen.
Kuitenkin haluaisin niin paljon myös olla fyysisesti vahvempi. Hävettää ihan millaisessa kunnossa sitä on. Sitten on jotenkin tosi epäonnistunut fiilis kun katsoo itseään peilistä. Pitäisi tehdä jotain, olen miettinyt että päivittäiset tunnin kävelylenkitkin olisi jo tosi hieno alku. En ole siihenkään kyennyt, välillä käyn lenkillä, ehkä monena päivänä ja sitten se taas jää ja kohta istun taas sohvalla vetämässä pizzaa josta ei tule edes henkisesti tai fyysisesti hyvä mieli. Jotain samaa siinä jutussa on kuin alkoholiriippuvuudessa. Siis syö ja elää sellaista elämää josta ei tule hyvä fiilis mutta silti sortuu siihen uudelleen ja uudelleen. -ap
Laita lenkkivaatteet valmiiksi. Niin silloin niiden etsimiseen ei mene aikaa kun päätät lähteä.
Alkuun sovi itsesi kanssa vaikka ti to ja la on lenkkipäivät.
Ja se että pidät itsellesi antamastasi lupauksesta kiinni. Jos käyt puoli tuntia etkä sitä tuntia joka oli suunnitelmissa niin on voitto. Se että lähdet. Toisena päivänä lenkki maistuu paremmalle kuin toisena, hyväksy itsesi ja ole ylpeä kun lähdit vaikka ei huvittanut.
Lenkin ensimmäinen 20 minuuttia ovat hankalia enenkuin kroppa lämpenee.
Sinulla oli selvästi jo muita isoja positiivisia muutoksia työn alla. Hyvä sinä! Vaikka olisi ihanaa saada kaikkinytmulleheti, ja liikunta ja ruokavalio kanssa superkuntoon, niin näköjään niin ei ole nyt per heti käymässä. Se on ihan OK ja normaalia. Nyt on tilaisuus oppia myös armollisuutta itselle, ja siihen että saat ne aloittamasi muut positiiviset asiat pysymään.
Voit ihan rauhassa ja ajan kanssa nyt keväällä miettiä, mikä olisi juuri se sinulle sopiva tapa saada myös ruokavalion ja liikunnan muutokset pysyvämmäksi. Nämä on täysin henkilökohtaisia juttuja, ja kaverilla, kumminkaimalla tai av-palstalaisella toimiva ei välttämättä sovi sinulle ollenkaan. Mutta saat niistä ideoita ja kaikupohjaa itsesi miettimiseen.
Tee päätös, kerro läheisille, raportoi ja kirjaa edistyminen. Ajattele päämäärää. Jkn nettiryhmä voisi auttaa alkuun. Pieni lipsuminen välillä ei haittaa, tee ryhtiliike ja jatka kohti tavoitetta. Kun edistymistä tapahtuu, ympäristö reagoi ja antaa positiivista palautetta, saat hyvän fiiliksen.
Itse aloitin viime elokuussa. Nyt pudotettu 9,5kg. Käyn salilla x4/vko, syön hurjasti enemmän kasviksia, paljon proteiinia, en juurikaan alkoholia tai karkkia/pullaa. Välillä herkuttelen, mutta kohtuudella. Nyt kiva fiilis, kun tavoitteeseen on enää pari kiloa.
Kun jtkn haluaa, niin pitää toimia sen mukaan ja viitsiä käydä epämukavuusalueelle. Henkinen päätös asian suhteen on kaikista tärkein ennen käytännön toimia. Tsemppiä!