Lapsuudessani ei käyty koskaan missään. En osaa aikuisenakaan enää mennä
Ei käyty lomalla, risteilyillä tai huvipuistoissa. "Ollaan kotona vaan" oli äidin kommentti aina ja iälläkään ei todella ollut menohaluja, eikä tarkkaa kontrollia pitävillä isovanhemmillakaan. kerran viikossa poistuttiin kotoa kauppaan, postiin ja pankkiin tai sitten ne hoidettiin silloin, jos piti esim käydä lääkärissä tai apteekissa tms, mutta nekin palvelut oli melkoisen lähellä kotoa tuohon aikaan, vaikka asuimmekin keskellä metsää. meillä oli lehmiä ja viljelyksiä ja niiden kanssa oltiin naimisissa.
Äitiä ei saanut laivaan eikä lentokoneeseen ja aina vedettiin esiin uhrikortti, jos piti jonnekin mennä ja vedottiin heti, ettei ole ennenkään käyty ja tuntui, että kylää kauemmaksi lähtö aiheutti jo suurta ahdistusta.
Nyt aikuisena en ole enää osannut mennä mihinkään. Pohjoisin paikka, missä olen Suomessa käynyt on niin, että kartan mukaan vain 1/4 korkealla, eli Jyväskylässä. Helsingissä käynyt luokkaretkellä. Isovanhempani ei käyneet siellä koskaan ja vanhemmatkin kauan sitten. Isoisä vetosi siihen, että kerran kävi sota-aikana Neuvostoliitossa matkoilla ja vastaanotto oli niin huono, että päätti, jos sieltä pääsee elävänä Suomeen takaisin, on se hänen viimeinen ulkomaanmatkansa.
Veli asuu peräkamaripoikana vanhempien kanssa edelleen kotitilalla. Minä sentään olen jo päässyt sieltä pois, mutta asun edelleen kotikunnassani ja käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Välillä masennuksen takia sairaslomalla. Nyt parempi hetki ja jaksan taas kirjoittaa ja avata tuntojani.
Kommentit (98)
Tai kysy ensin Chat gpt:ltä apua. Vaikka näin:
Olen kokematon matkustaja ja haluaisin lentää johonkin helppoon kohteeseen Ryanairilla Helsingistä. Mihin kannattaisi mennä?
Ja siitä sitten jatkat kysymyslistaa niin saat kaiken avun siltä matkan suunnitteluun.
No ei siellä Jyväskylän pohjoispuolella ole muutenkaan mitään nähtävää. Eikä oikein Jyväskylän korkeudellakaan. Raivaamatonta ja vaikeakulkuista ryteikköä, muutama luiskaotsainen neandertalilainen siellä täällä kämppäilee jossain homeisessa liiterissään.
Sä voit jatkaa samalla linjalla. Vai haluaisitko kuitenkin kokeilla jotain muuta?
Aloita kotimaan matkailulla tai jos on joku kaveri matkalle, niin rohkeasti vain varaamaan reissu yhdessä. Ei ole vaikeaa.
Jos ihminen on kova liikkumaan, lapsuuden perheen tavat eivät sitä menoa hidasta. Temperamenttia ei opeteta, vaan se peritään. Se voi periytyä kaukaa.
Sinun äitisi oli erilainen kuin sinä. Vai oliko sittenkään..? Veikkaan, että saattaisit olla samanlainen, vaikka olisit matkustellut koko lapsuutesi.
Aika surullista. Mutta on täysin ymmärrettävää, että jos lapsuudessa ei saa mallia siitä, miten mennä ja tehdä, se tuntuu myös aikuisena vaikealta. Hienoa kuitenkin, että huomaat tuon itse ja pystyt ehkä tekemään asialle jotain.
Ehkä voisit aloittaa jostain tosi pienestä. Käy vaikka ensin jossain lähikaupungissa syömässä ja leffassa. Seuraavalla kerralla tee junamatka Helsinkiin. Pienin askelin vähän avarrat maailmaasi. Sitten seuraavaksi kokeile Tukholman-risteilyä, jne. Kyllä sä pystyt siihen, mutta aloita pienestä ja makustele, mikä itsestäsi tuntuu mukavalta ja kiinnostavalta :)
Risteily! Tallinna tai Tukholma, mennään ulkomaille mutta ei kauas.
Jospa muutto kotipaikkakunnalta auttaisi tunkkaiseen oloon?
Vierailija kirjoitti:
No nyt menet vaikka Ryanairin sivuille ja sieltä varaat halvat lennot johonkin. Sitten hotelli booking.comista vaikkapa. Siitä se lähtee, maailma on avara.
Luitko aloituksen? Noista lähtökohdista yhtäkkiä tuosta vaan varaamaan netistä lentoa ja hotellia. Huomaa, että olet matkustellut. Hieno juttu.
Nyyh nyyh. Vanhemmatko ne päättää, ettet voi heti nyt alkaa selvittää matkoja ja lähteä? Ei kannata koko loppuelämää syytellä toisia, etenkään näin mitättömistä asioista. Ota vastuu itsestäsi, aikuinen ihminen. Sinulla taisi kuitenkin päällisin puolin olla ihan hyvä lapsuus.
Onko sulla mitään koulutusta? Voisitko hakeutua tuetusti muualle opiskelemaan tai muuttoavustuksella töihin? Ei kannata suunnata heti esim Hkiin tai muihin isoihin kaupunkeihin, vaan johonkin keskikokoiseen paikkaan.
Aloita Helsingistä. Sitten päiväristeily Tukholmaan. Mutta ei ainakaan millään halpalentoyhtiöllä johonkin turistirysään, kuten joku täällä ehdotti. Se ei ole elämyksen arvoista.
No, teillä oli lehmiä ja viljelyksiä. Niiden kanssa kyllä on usein niin kiinni, ettei lähdetä yhtään mihinkään. Lisäksi pientilallisella rahaa on vähän käytettävissä mihinkään ylimääräiseen.
Puolisoni on sitten matkaillut, kun muutti pois kotoa aluksi opiskeluiden pariin ja siirryttyään työelämään.
Huh huh. Todella paskat vanhemmat teillä, molemmat lapset syrjäytyneitä mielenterveysongelmaisia. Aivan järkyttävää touhua.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista. Mutta on täysin ymmärrettävää, että jos lapsuudessa ei saa mallia siitä, miten mennä ja tehdä, se tuntuu myös aikuisena vaikealta. Hienoa kuitenkin, että huomaat tuon itse ja pystyt ehkä tekemään asialle jotain.
Ehkä voisit aloittaa jostain tosi pienestä. Käy vaikka ensin jossain lähikaupungissa syömässä ja leffassa. Seuraavalla kerralla tee junamatka Helsinkiin. Pienin askelin vähän avarrat maailmaasi. Sitten seuraavaksi kokeile Tukholman-risteilyä, jne. Kyllä sä pystyt siihen, mutta aloita pienestä ja makustele, mikä itsestäsi tuntuu mukavalta ja kiinnostavalta :)
Tässä on hyvä neuvo.👍 Tsemppiä ap!
Jos muutat kauemmas asumaan, voit sitten hakea vanhemmat sinulle kylään. Piristää heitäkin.
Ei sinun tarvitse missään käydäkään, mutta jos et ole koskaan käynyt missään, et voi tietää oletko jäänyt jostain paitsi.
Matkojen suunnitteleminen on ihanaa, onnistunut matka vahvistaa itsetuntoa, ja kaikkein ihaninta on tulla kotiin.
Jyväskylästä vaikka junalla Tampereelle tai Helsinkiin aamusta. Päivä kaduilla kävelemistä ja kahvilla käyntiä. Saman päivän aikana junalla takaisin. Alkajaisiksi vaikka näin. Seuraavalla reissulla voisi olla jo yötä.
No nyt menet vaikka Ryanairin sivuille ja sieltä varaat halvat lennot johonkin. Sitten hotelli booking.comista vaikkapa. Siitä se lähtee, maailma on avara.