Kun kavereiden nuorena tehdyt lapset kasvavat ja kavereilla alkaa menetetyn nuoruuden eläminen nelikymppisenä.
Omassa kaveripiirissäni on tehty lapset ikään kuin kahdessa aallossa. Osa teki lapset kaksikymppisenä ja osa kolmekymmpisenä tai vanhempana. Eli osalla on nyt nelikymppisenä pienet lapset kotona ja osalla lapset alkavat itsenäistyä. Tämä itsenäistyvien lasten myötä saavutettu uusi vapauden huuma on jotenkin raskasta. Näiden kavereiden kanssa pitäisi yhtäkkiä lähteä joka viikonloppu baariin ja viikollakin yksille. Olen itse ehtinyt baareja koluta läpi ihan riittävästi ja nykyisin nautin rauhallisesta perhe-elämästä kotona. Haluan pitää kaverihin yhteyttä ja heitä nähdä, mutta johonkin baariin lähteminen ei kiinnosta enää ollenkaan eikä siihen ole omassa elämäntilanteessani oikein aikaa tai energiaakaan.
Onko muilla kokemuksia tästä haasteesta, kun kavereiden kesken eletään täysin eri elämänvaihetta?
Kommentit (154)
Aika moni ei ole kiinnostunut mistään baareista tai alkoholista. Nuoret juovat vähemmän alkoholia kuin aikoinaan.
Yli 40 - vuotias baarissa on vähän jonkinlainen vitsi nuorten joukossa.
Mikä sua estää sanomasta niille suoraan, että sua ei nykyisessä elämäntilanteessasi baarit ja muu humputtelu kiinnosta?
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän
Kaikkihan sitä käy tuulettumassa
Mä en oo missään vaiheessa rampannut baareissa jatkuvasti. Mutta kyllä vaan tekee hyvää käydä joskus tuulettumassa lapsiarjen keskelläkin! Kannattaa kokeilla, menköön ne sitten useammin jotka pääsee ja haluaa mennä.
En ole huomannut. Itse kuulun siihen ryhmään, joka sai parikymppisenä lapset, ja silloin nämä vasta hamassa tulevaisuudessa lapsensa saavat kyselivät baariin eikä aina ihan ymmärrystä riittänyt, miksi ei voinut lähteä.
Nyt meillä joilla lapset on jo isompia on välillä keskenään jotain illanistujaisia hyvän ruuan ja viinin kera, mutta tietääkseni baareihin ei kellään ole enää ollut hinkua. Itselläni ei ainakaan ole.
Jos et tykkää käydä baarissa, sano ääneen ettet tykkää käydä baarissa.
Samma men olika. Vi som studerade oss färdiga hann hålla på med allt röjande en bit förrän vi fyllde trettio. Sedan kom allt som hör till efter det, såsom familj och karriär.
De som hoppade över utbildningen och satsade rakt av på karriär började någon form av studieliv då de var kring fyrtio. Det har varit rätt pinsamt att se på.
Niin, semmoista se on kun eletään eri elämänvaihetta. Se on just oikein, että lasten ollessa pieniä he ovat siinä keskiössä eikä siinä niin jaksa muuta, ja sitten lasten aikuistuessa alkaa taas erilainen elämänvaihe menoineen.
Taitaa olla nuorena äidiksi tulleiden juttuja. Omat kaverit on olleet koulussa nuorena ja bileet on jääneet kaikilta kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Käyn toki ulkona, mutta en todellakaan joka viikko tai joka kuukausi. Ehkä parin kk välein. Tämä perhearki on minun elämääni nyt ja nautin tästä täysillä. Ja on minulla harrastuksiakin, joista nautin. Eikai vain baarissa käyminen ole sitä "elämää". Ja olen baareissa ehtinyt sen yli 15 vuotta pyöriä niin ei siinä touhussa ole enää mitään hohtoa. Kaikki sillä saralla nähty ja koettu. En kuitenkaan vähättele kenenkään halua tai tarvetta lähteä baariin. Se vaan ei itseä enää juurikaan kiinnosta ja tämä aiheuttaa ongelman näiden kavereiden kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Mikä nyt on omaa elämää kenellekin? Ketä kiinnostaa juominen noin paljon? Jee, menen hakemaan itselleni pahan olon ja päänsäryn, mutta miksi? Mikä siinä edes kiinnostaa? Sekoilut kuuluvat nuoruuteen ja fiksuna ei välttämättä silloinkaan. Vanhemmiten kaipaa liikuntaharrastuksia, puhdasta luontoa, käsitöitä ja kulttuuria, ei alkoholia.
Ja sä haluaisit tähän nyt kommentteja että olet parempi ihminen kun teit asiat oikeassa järjestyksessä...?
Mieti vain oletkohan sinä ollut näiden kavereiden mielestä ikinä raskas kuten sanoit.
Muistelepa taaksepäin ajassa. Olettehan te eläneet eri vaihetta elämässä jo silloin, kun heillä oli pienet lapset ja sinä vietit nuoruuttasi sinkkuna tai ainakin lapsettomana.
Omissa piireissä aallot on menneet kolimkymmpisenä ja nelikymppisenä. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen omaan elämäänsä.
Olen tuo kuvaamasi lapset nuorena tehnyt nelikymppinen. Tai tein useamman siitä kahden- ja kolmenkympin välissä, mutta kuitenkin.
Nyt kun ekat lentävät pesästä ja pienetkin on jo isompia koululaisia, niin saatan kyllä työpäivän jälkeen poiketa viinilasilliselle. Kun nyt siihen on mahdollisuus. Useimmiten käyn yksin ja nautin hetkestäni ilman työtä ja perhettä.
Yökerhot ei kuitenkaan ole olleet koskaan minun juttuni. Eivät nuorenakaan.
Mulla on juuri se vaihe että lapset on isoja ja nautitaan miehen kanssa matkustelusta, käydään ulkona syömässä.
Ymmärrän kyllä että pikkulapsiperheen vanhemmat eivät aina pääse esim syömään, mutta miksi ei kysyä saa?!?
Toki en tulis sunlaisen ihmisen kanssa edes toimeen, en ole menettänyt nuoruuttani, bilettäminen ei nuorempana kiinostanut yhtään, perhe elämä kiinosti enemmän ja nyt kun olen sen ajan elänyt niin saan kai tehdä ihan mitä haluan.
No mulla se kaveri ravasi baarissa silloin 20v ja mä hoitelin lastaan. Sama kaveri ravasi baareissa myös nelikymppisenä kun mulla oli pieni lapsi ja laittoi lopulta välit poikki kun en ikinä lähde mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Aikuiset ovat eläneet sitä omaa "nuoruuttaan" ihan kunnolla siinä 20...30-vuotiaina, niinpä lähemmäs 40-vuotiana aikaa kuluu ihan riittävästi töiden ja perheen kanssa. Ei innosta yhtään lähteä baariin notkumaan. Se oma elämä on jotain muuta kuin alkoholia ja vieraita miehiä baarissa.
Vähän sama kun nää nelikymppisenä eronneet jotka vihasivat kaikkia miehiä ja julistivat sitä vuosikausia ovat nyt viisikymppisinä löytäneet seksielänsä tinderin myötä uudestaan ja kertovat ihan innoissaan seikkailuistaan. Sympaattista sikäli mutta tuskin samat henkilöt haluaisivat kuulla naimisissa olevien ystäviensä aviovuodepuuhasteluista samalla tavalla. Eri vaiheet eri intressit.
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.