Lue keskustelun säännöt.
Kun kavereiden nuorena tehdyt lapset kasvavat ja kavereilla alkaa menetetyn nuoruuden eläminen nelikymppisenä.
09.02.2025 |
Omassa kaveripiirissäni on tehty lapset ikään kuin kahdessa aallossa. Osa teki lapset kaksikymppisenä ja osa kolmekymmpisenä tai vanhempana. Eli osalla on nyt nelikymppisenä pienet lapset kotona ja osalla lapset alkavat itsenäistyä. Tämä itsenäistyvien lasten myötä saavutettu uusi vapauden huuma on jotenkin raskasta. Näiden kavereiden kanssa pitäisi yhtäkkiä lähteä joka viikonloppu baariin ja viikollakin yksille. Olen itse ehtinyt baareja koluta läpi ihan riittävästi ja nykyisin nautin rauhallisesta perhe-elämästä kotona. Haluan pitää kaverihin yhteyttä ja heitä nähdä, mutta johonkin baariin lähteminen ei kiinnosta enää ollenkaan eikä siihen ole omassa elämäntilanteessani oikein aikaa tai energiaakaan.
Onko muilla kokemuksia tästä haasteesta, kun kavereiden kesken eletään täysin eri elämänvaihetta?
Kommentit (154)
Mun lapsi on nyt 15 ja itse 35. En tiedä miksi nyhjöttäisin kotona sohvalla, sitten kun esikoinen alkaa itsenäistyä enemmän. Taatusti matkustan ja menen. En käytä alkoholia, mutta aivan taatusti matkustan ja teen omia juttuja. Kun lapseni oli pienempi kävin muskareissa, nautin äitiydestä täysillä jne ja ajattelin kuten sinäkin, ihmettelin miten kaverini jaksoivat juhlia, se ei kiinnostanut pätkääkään eikä kiinnosta vieläkään. Tuntuu, että ensimmäiset 8 vuotta lapset elämästä olin omassa kuplassani. Nyt kuitenkin kun hän kasvaa, huomaan että on terveellistä halutakin pois kotoa, mutta se ei tarkoita kohdallani ryyppäämistä, mutta jos joku toinen haluaa ryypätä kun lapset lentävät pesästä se on heidän valintansa. Terveellistähän se ryyppäys ei ole. Harrastin ns. kovaa partyelämää ehkä 17-vuotiaana muutaman kuukauden kesällä, sen jälkeen en ole sillä tavalla juhlinut. Viimeisen 18 vuoden aikana olen käynyt baarissa ehkä yhteensä 10-15 kertaa eikä vieläkään houkuta 😂 Silti naurattaa, kun ihmiset ajattelevat että jokainen nuorena äidiksi tullut tulee olemaan pubiruusu heti kun omat lapset on teinejä.
T. Nuoruus ei jäänyt elämättä, elin parasta elämää nuorena äitinä lasteni kanssa. Nyt 35-vuotiaana en enää jaksaisi valvoa 2 vuotta pienen lapsen kanssa. Ne rahat mitä ikäiseni naiset käyttivät juhlimiseen / alkoholiin parikymppisenä minä sijoitin ja säästin. Ja kun tätä kehoa ei olla rääkätty parikymppisenä alkoholilla minua luullaan edelleen 10 vuotta nuoremmaksi mitä olen. Alkoholi on todellakin myrkkyä. Se aiheuttaa dna-tuhoa. Lukekaa syvällisemmin asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan ap jaksoikin leikkiä pubiruusun elämää jos se elämä kiehtoi 15 vuotta. Valtaosa kyllästyy jo paljon aiemmin ja saa elämäänsä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Tämä juuri onkin haaste. He eivät enää näkisi missään muualla kuin baareissa tai illanviettojen merkeissä. Ennen käytiin kahvilla, lounaalla ja harrastamassa. Nykyisin kaikki tapaamiset ovat jotain viininhuuruisia baarikierroksia.
ap
Oletko siis porukan ainoa eri elämäntilanteessa oleva? Sitten ymmärrän että voi käydä noin. Mutta kai voit itse järjestää sellaisia tapaamisia kuin toivot, vai jättääkö he välistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Käyn toki ulkona, mutta en todellakaan joka viikko tai joka kuukausi. Ehkä parin kk välein. Tämä perhearki on minun elämääni nyt ja nautin tästä täysillä. Ja on minulla harrastuksiakin, joista nautin. Eikai vain baarissa käyminen ole sitä "elämää". Ja olen baareissa ehtinyt sen yli 15 vuotta pyöriä niin ei siinä touhussa ole enää mitään hohtoa. Kaikki sillä saralla nähty ja koettu. En kuitenkaan vähättele kenenkään halua tai tarvetta lähteä baariin. Se vaan ei itseä enää juurikaan kiinnosta ja tämä aiheuttaa ongelman näiden kavereiden kanssa.
ap
Ymmärsitkö sinä nuorena ja vapaana näitä kavereitasi joilla oli pieniä lapsia että kuin
Tottakai ymmärsin. Toivoisin nyt heiltä sitä samaa ymmärrystä. Toisaalta ymmärrän myös, ettei vapauden makuun pitkästä aikaa päässeenä mitkään koti-illat kiinnosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Tämä juuri onkin haaste. He eivät enää näkisi missään muualla kuin baareissa tai illanviettojen merkeissä. Ennen käytiin kahvilla, lounaalla ja harrastamassa. Nykyisin kaikki tapaamiset ovat jotain viininhuuruisia baarikierroksia.
ap
Kai ymmärrät, että jos he ovat töissä, he eivät ehdi kahville ja lounaalle, samoin kuin opiskeluaikoina? Jos olet itse päivät lasten kanssa kotona, teidän rytmit ovat ihan erilaiset. Ja harrastuksetkin varmasti ihan erit, sinulla mammakerhoja yms. Miten et tätä muka ymmärrä? Ei asiat pysy samoina lopun ikää eikä elämänvaiheet osu aina yksiin. Hyväksy asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hieno esimerkki siitä kuinka toisinaan kaverit ja ystävät pitää unohtaa heidän tarpeista riippumatta. On vain keskityttävä omaan ja läheisten elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kauan ap jaksoikin leikkiä pubiruusun elämää jos se elämä kiehtoi 15 vuotta. Valtaosa kyllästyy jo paljon aiemmin ja saa elämäänsä muutakin.
Totta ja tämän takia yöelämässä heiluminen ei enää houkuttele.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Toiset nauttivat tuosta vapaudesta nuoruudessaan ja keskittyvät myöhemmin hyvillä mielin vanhemmuuteen, ei ole kaipuuta vapauteen kun sitä on koettu riittämiin jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ei ole kiinnostunut mistään baareista tai alkoholista. Nuoret juovat vähemmän alkoholia kuin aikoinaan.
Yli 40 - vuotias baarissa on vähän jonkinlainen vitsi nuorten joukossa.
Tämä on nyt jotenkin hämärä logiikka. Jos nuoret eivät juo eivätkä käy baareissa, niin miksi 40 v., joka käy baareissa, olisi heidän mielestään vitsi? Eikö pikemminkin 40 v., joka yrittäisi tunkea mukaan niihin juttuihin, joita nykynuoret harrastaa, olisi se vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Ihmettelitkö silloin nuorena kun ne kavereiden lapset oli pieniä että miksi ne ei lähde baariin?
Eri. Ei tietenkään kukaan ihmettele miksi pienten lasten vanhemmat eivät lähde baariin. Ihmettelyä sen sijaan saa nelikymppisiltä vanhemmilta miksei nelikymppinen lapseton halua enää baariin. Kävihän se nuorempanakin joten miksei nytkin. Ymmärrys ei riitä siihen, että ei lapseton ole automaattisesti ikuinen bilettäjä.
Olen itsekin huomannut tämän ilmiön. Kuvitelmissa lapseton "ikisinkku" tarkoittaa jatkuvaa bailaamista ja ikuista nuoruutta. Ei se ihan noin mene.
Vierailija kirjoitti:
Kauan ap jaksoikin leikkiä pubiruusun elämää jos se elämä kiehtoi 15 vuotta. Valtaosa kyllästyy jo paljon aiemmin ja saa elämäänsä muutakin.
Joo tuo on kyllä pitkä aika juhlimista. Tuolla historialla ennustan, että muutaman vuoden päästä ap on se, joka on vailla baariseuraa, kun taas lapsiperhearjelta ennättää. Kaverit on todennäköisesti ehtinyt taas jo kyllästyä siihen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset parikymppisenä ja se oli ihaninta aikaa elämässä, nyt he ovat lähes aikuisia ja usein tulee kommenttia että on kiva kun olet noinkin nuori ja sun kanssa voi tehdä mitä vain. Aika iso ero on ajatuksissa ja kunnossa jos vertaa vaikkapa 40 v ja 60 v ja miten sen nuorten kanssa viettää. En koe menettäneeni nuoruutta, ennätti siinä muutaman vuoden rillutella ennenkuin se unelmien prinssi tuli kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauan ap jaksoikin leikkiä pubiruusun elämää jos se elämä kiehtoi 15 vuotta. Valtaosa kyllästyy jo paljon aiemmin ja saa elämäänsä muutakin.
Totta ja tämän takia yöelämässä heiluminen ei enää houkuttele.
ap
Siis ei ainakaan just nyt. Kaverit varmaan sanoi samaa kun omansa oli pieniä, että ei enää kiinnosta mikään biletys ja on ihana keskittyä perheeseen.
Elämäntilanteet muuttuu ja tarpeet ja toiveet vapaa-ajanvietolle sitä mukaa. Jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa kaikille se aika että lapset lentää pesästä ja täytyy keksiä uutta sisältöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Itse kuulun siihen ryhmään, joka sai parikymppisenä lapset, ja silloin nämä vasta hamassa tulevaisuudessa lapsensa saavat kyselivät baariin eikä aina ihan ymmärrystä riittänyt, miksi ei voinut lähteä.
Nyt meillä joilla lapset on jo isompia on välillä keskenään jotain illanistujaisia hyvän ruuan ja viinin kera, mutta tietääkseni baareihin ei kellään ole enää ollut hinkua. Itselläni ei ainakaan ole.
Juuri näin. Mistään hinnasta en lähtisi iltaa viettämään mihinkään yökerhoon. Kaverin luo kyllä oikein mielelläni.
Minä sain lapseni 20-vuotiaana. Nyt kun itse olen 38v ja lapseni 18v, huomaan että minua on alkanut kiinnostaa mm. teatterit, elokuvat, matkustaminen ja uudet harrastukset. Baarit ja alkoholi ei kiinnostanut silloin ennen lapsen syntymää eikä nytkään.
Itse olen tyytyväinen että tein lapset kolmekymppisenä. Ehdin opiskella, matkustella, asua ulkomailla ja käydä yökerhoissa ennen sitä Nuoruus oli aivan ainutlaatuista aikaa, sain paljon kavereita, uusia kontakteja ja kaikkea mitä nyt nelikymppisenä ei enää vain ole. Lapset nyt 10 vuotiaita ja en kyllä edelleenkään kaipaa rientoihin, ei ainakaan vielä menojalka vipata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Toiset nauttivat tuosta vapaudesta nuoruudessaan ja keskittyvät myöhemmin hyvillä mielin vanhemmuuteen, ei ole kaipuuta vapauteen kun sitä on koettu riittämiin jo nuorena.
Lähipiirissä myös ns. vanhoja äitejä, kyllä he ovat myöntäneet että on helpotus, kun lapsi muuttaa pois. Ja niin on osittain tarkoituskin. Jos meidän pitäisi elää sillä tavalla, että emme haluaisi lasten muuttavan pois kotoa se rikkoisi nuoren itsenäisyyden kehitystä. Itsenäistymiseen kuuluu kasvaa eroon vanhemmista. Ja niihin tunteisiin kuuluu myös ns. Irtipäästäminen, joka monella tarkoittaa sitä että odottaa myös sitä vapautta himpun verran enemmän - sitä ettei tarvitse aikuiselle lapselle neuvoa jotain minkä itse tekee toisin, me kaikki kun olemme persoonia - myös teinit odottavat sitä omaa vapautta, kun vanhempi ei ole kokoajan samassa asunnossa.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Minulla oli vauvakuume jo 16-vuotiaana ja silloin hoidin kuumeen hoitamalla muiden lapsia viikonloppuisin. 20-vuotiaana sain omani, juuri oikean ikäisenä. Baarielämä ei ole koskaan kiinnostanut enkä ole nuoruuttani menettänyt. Esikoinen on 3 vuoden päästä 18 ja minä olen silloin 38. Suurin osa kavereistani alkoi tekemään lapsia 30-vuotiaana eli olemme täysin eri elämäntilanteissa. He ovat nyt perhekuplassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Toiset nauttivat tuosta vapaudesta nuoruudessaan ja keskittyvät myöhemmin hyvillä mielin vanhemmuuteen, ei ole kaipuuta vapauteen kun sitä on koettu riittämiin jo nuorena.
Se vanhemmuuteen keskittymisen aika on joka tapauksessa rajallinen ja sen jälkeen on jopa erittäin hyvä osata nauttia vapaudestaan. Kamalaa lapsille, jos niin ei käy. Toki jos kovin vanhana saa lapsensa niin voi olla ettei ole enää kuntoa mennä tai tehdä paljoakaan, mutta sekin kyllä vaihtelee tosi paljon millaisessa kunnossa on vaikka kuusikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tyytyväinen että tein lapset kolmekymppisenä. Ehdin opiskella, matkustella, asua ulkomailla ja käydä yökerhoissa ennen sitä Nuoruus oli aivan ainutlaatuista aikaa, sain paljon kavereita, uusia kontakteja ja kaikkea mitä nyt nelikymppisenä ei enää vain ole. Lapset nyt 10 vuotiaita ja en kyllä edelleenkään kaipaa rientoihin, ei ainakaan vielä menojalka vipata.
Minä sain lapset alkaen 25v ja hyvin ehti kyllä rillutella ennen sitä. Kyllä se suurimmalla osalla kavereista lakkasi se suurin menojalan vipatus siinä iässä muutenkin, vaikka moni sai lapsensa vasta vuosia myöhemmin. En edes tunne ketään, joka olisi jaksanut 15 vuotta bilettää.
Ei sinun tapasi elää ole se ainoa oikea. Jos jotakuta kiinnostaa käydä baarissa vaikka tanssimassa vielä keski-iässä, niin miksi se olisi jotenkin huonompi kuin käsityöt ja kulttuuri. Jotenkin tosi kapeakatseinen ajattelutapa tuo, että sellainen kuuluisi vaan nuoruuteen.