Lue keskustelun säännöt.
Kun kavereiden nuorena tehdyt lapset kasvavat ja kavereilla alkaa menetetyn nuoruuden eläminen nelikymppisenä.
09.02.2025 |
Omassa kaveripiirissäni on tehty lapset ikään kuin kahdessa aallossa. Osa teki lapset kaksikymppisenä ja osa kolmekymmpisenä tai vanhempana. Eli osalla on nyt nelikymppisenä pienet lapset kotona ja osalla lapset alkavat itsenäistyä. Tämä itsenäistyvien lasten myötä saavutettu uusi vapauden huuma on jotenkin raskasta. Näiden kavereiden kanssa pitäisi yhtäkkiä lähteä joka viikonloppu baariin ja viikollakin yksille. Olen itse ehtinyt baareja koluta läpi ihan riittävästi ja nykyisin nautin rauhallisesta perhe-elämästä kotona. Haluan pitää kaverihin yhteyttä ja heitä nähdä, mutta johonkin baariin lähteminen ei kiinnosta enää ollenkaan eikä siihen ole omassa elämäntilanteessani oikein aikaa tai energiaakaan.
Onko muilla kokemuksia tästä haasteesta, kun kavereiden kesken eletään täysin eri elämänvaihetta?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44v, kun lapseni täysi-ikäistyy. Mitä "menetettyä nuoruutta" on, kun saa lapsensa 26-vuotiaana? Eli aika kaukana mistään teini-äiti -iästä.
No jos 26v saa lapsen niin sen on tehnyt 25 vuotiaana ja usein on niin, että suhde on alkanut jo 3-7v aikaisemmin, eli ollaan sen ensimmäisen kumppanin kanssa aloitettu se "kodin leikkiminen" joskus 18-22v paikkeilla ja silloin se nuoruus jää kyllä elämättä, näin se vain on.
Ah, tämä vanha kunnon vähättelevä "kotileikki" -ilmaisu.
Jonkun mielestä leikin kotia, kun muutin ekaan yksiööni 19-vuotiaana. Kun ei ollut oikeaa asumista se sellainen.
Lapsen isän kanssa muutettiin yhteen ollessani 22v, elettiin nuorten aikuisten menevää elämää samasta osoitteesta käsin. Lapsi syntyi sitten ollessani 26v.
En tiedä, miten se liittyy nuoruuden elämiseen, että vaihtuisi kumppanit viikottain? En tarvetta sellaiselle koe vieläkään, vaikka nelikymppiset kolkuttelee jo kohta ovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Käyn toki ulkona, mutta en todellakaan joka viikko tai joka kuukausi. Ehkä parin kk välein. Tämä perhearki on minun elämääni nyt ja nautin tästä täysillä. Ja on minulla harrastuksiakin, joista nautin. Eikai vain baarissa käyminen ole sitä "elämää". Ja olen baareissa ehtinyt sen yli 15 vuotta pyöriä niin ei siinä touhussa ole enää mitään hohtoa. Kaikki sillä saralla nähty ja koettu. En kuitenkaan vähättele kenenkään halua tai tarvetta lähteä baariin. Se vaan ei itseä enää juurikaan kiinnosta ja tämä aiheuttaa ongelman näiden kavereiden kanssa.
ap
Älä huoli. Pian sua ei kysytä edes parin kuukauden välein. Senkus nautit sujuvasta perhearjestasi, mutta älä ihmettele jos et kuule muuta kuin sirkkojen siritystä silloin, kun arjessa tulee raskaampi vaihe tai lapset menee omissa menoissaan, ja kaipaisit tuulettumista ja seuraa. Kuulostat naiviudessasi pikkulapsen äidiltä, sitä et ole lopun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmillaan bilettävät lastensa ja heidän kavereidensa kanssa! Varsinkin maaseudulla törmää tähän ilmiöön. Luulen että siitä on haittaa sekä äidille että tyttärelle, puhumattakaan siitä jos lähtee poikansa ja hänen kavereidensa kanssa viihteelle. :O
Muutettiin nuorina aikuisina töiden perässä uudelle teolisuuspaikakunnalle ja meno baarissa oli juuri tuo. Siellä oli lapset ja vanhemmat (jopa isovanhemmat) bilettämässä. Oli outoa 🤣
Nyt kun oma lapsi on jo aikuinen, niin totesi että on hienoa kun omat vanhemmat eivät juo... monen kaverin eroperheen vanhemmalla on jonkinasteinen alkoholiongelma.
Sukulaisperheen äiti biletti teinien kanssa ja kuvitteli olevansa jotenkin cool ja nuorekas. Olen saman ikäinen kuin yksi perheen lapsista ja asuttiin samassa kaupungissa. Kukaan meidän ikäisi
Miksi yhä aikuisena hahmotat aikuisen ihmisen sen kautta, näyttikö hän teinin mielestä nololta? Aika usein omien vanhempien ikäiset vaikuttavat teinin mielestä noloilta, tekivät ihan mitä tahansa. Ei tämä äiti varmaan mitenkään kuvitellut olevansa cool ja nuorekas, hänellä oli vain hauskaa.
Ihmiselle olisi ihan luonnollista elää tiiviimmässä ja pienemmässä yhteisössä, missä teinit aikuistuvat toisten aikuisten joukkoon uusiksi yhteisön jäseniksi. On oikeastaan aika luonnotonta, että meillä etenkin suuremmissa kaupungeissa karsinoidaan ikäryhmät erilleen ja lasten kuuluu aikuistuessaan häipyä lapsuuden sosiaalisista ympyröistä omiin piireihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla nuorena äidiksi tulleiden juttuja. Omat kaverit on olleet koulussa nuorena ja bileet on jääneet kaikilta kauan sitten.
Minäpä olin kolmen lapsen nuori äiti ja opiskelin yliopistossa. Vakkarityöhön 27-vuotiaana. Mielellään käyn edelleen harrastelemassa ja kulttuuririennoissa. Kaikki eivät halua lopettaa elämistä lasten myötä. Lapset eivät estä opiskelua sen enempää kuin työntekoakaan.
Kuka on parempi, kuka on parempi! Näissä aloituksissa haiskahtaa aina kuittailu jotain omaa kaveria kohtaan. Ei ilmaista omaa katkeruutta suoraan, vaan haetaan täältä pönkitystä omalle tilanteelle, ja samalla vähän puukotetaan kaveria selkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Toiset nauttivat tuosta vapaudesta nuoruudessaan ja keskittyvät myöhemmin hyvillä mielin vanhemmuuteen, ei ole kaipuuta vapauteen kun sitä on koettu riittämiin jo nuorena.
Kyllähän nelikymppisetkin vanhemmat kaipaavat omaa aikaa. Osa jopa enemmän kuin nuoret. Eikä tuo aiempi puhunut vapaudenkaipuusta. Tein itsekin nuorena lapset enkä silloin k
Niin? Tämä on nyt vähän kummallinen keskustelu, kun tuntuu, että tässä halutaan tökkimällä tökkiä. Joka ikinen vanhempi kaipaa joskus omaa aikaa, iästä riippumatta. Tai jos ei ikinä kaipaa niin lasten itsenäistyessä iskee kyllä kriisi. _Omalla_ kohdallani on huippua se, että nyt voi keskittyä aidosti uran luomiseen eikä ole menossa tai tulossa äitiyslomia, lasten sairasteluja jne. Vaikka tämä ei nyt aiheeseen liitykään, mutta erilaista oli työelämä lasten ollessa pieniä.
Minä käyn nyt ulkona enemmän kun lapset ovat melko isoja, ja on enemmän aikaa ja vapautta. Mutta on myös todella suuri ero kaksikymppisyyden ja neljäkymppisyyden välillä siihen, mitä siellä illanvietoissa tapahtuu. Kaksikymppisenä saatoin jopa tähdätä känniin, etsin seuraa, päädyin jatkoille ties mihin. Neljäkymppisenä vältän humaltumista, vietän illan vain ystävien seurassa ja lähden kotiin nukkumaan heti kun alkaa väsyttää. Eli vaikka istuisin useinkin jossain baarissa, olen yleensä lähes selvinpäin, ja oikeastaan ainoa yhteinen tekijä nuoruuden kanssa on paikka ja vuorokaudenaika, toiminta on eri. Baarissa käynnissä on kätevää ja rentouttavaa se, että kukaan ei tarvitse minua siihen aikaan. Paljon hankalampaa perheen kannalta on klo 17:30 oleva harrastukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt aloittaja liitti baarissaä käymisen omaan nuoruuteensa, mutta itselleni tuli mieleen ihan toinen selitys. Kyse voi olla matkustelumuodin tuomasta muutoksesta.
Olin juuri matkalla, jolla asuimme oikein hyvässä hotellissa. Näin suomalaisina kalsarikänni-ihmisinä olimme ostaneet kaupasta jokusen oluen, jotta voi illalla ottaa huoneessa yhdet ennen illalliselle lähtemistä tai illalla ruoan jälkeen. Muun maalaiset eivät tehneet niin, he menivät hotellin aulabaariin oluelle tai drinkille, jopa koko perheen voimin. Siellä istuivat pelaamassa korttia lasten kanssa. Toki se drinkki maksoi siellä alle kympin, niin mikäs siinä.
Ystävieni kanssa on käynyt samoin ihan Suomessa. Kun ennen lapsia tapasimme jonkun kotona, nyt menemme ravintolaan syömään ja jatkamme baarissa. Kun siellä kotona on puolisoita ja lapsia, saamme höpötellä paremmin rauhassa kapakassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Toiset nauttivat tuosta vapaudesta nuoruudessaan ja keskittyvät myöhemmin hyvillä mielin vanhemmuuteen, ei ole kaipuuta vapauteen kun sitä on koettu riittämiin jo nuorena.
Ja silti, silti koetaan tarvetta tehdä näitä ketjuja ja kommentoida. Ettei pikkuisen kaihertaisi kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa pitää itseään parempana kuin ystäviään. Joku tarve pönkittää omia valintojaan?
Vierailija kirjoitti:
Kauhean rajoittunut ajattelutapa, että nuoruuteen kuuluisi juuri vain niitä asioita, mitä itse teki nuorena, ja keski-ikään vain niitä, mitä itsellä on silloin meneillään.
Toisilla nuoruuteen kuuluu sadun kaltainen romanssi, naimisiin meneminen ja perheen perustaminen, ja sitten ollaan kolmekymppisenä lapsiperhe. Toisilla taas on se pitkitetty teinielämä, jossa biletetään 36-vuotiaana kaksikymppisten seassa kuin sanna ikään ja sitten ollaan ehkä nelikymppisenä pikkulapsiarjessa.
Aika rajoittunutta myös kutsua keski-ikäisen lapsensa jo kasvattaneen ihmisen vapautta muka menetetyn nuoruuden elämiseksi. Ei se ole sitä, vaan se on ihan oma elämänvaiheensa, jota nelikymppisenä lisääntyvä ei koe lainkaan.
Puhut itsekin aika väheksyvään sävyyn, huomaatko? Vertailu on ihan täysin turhaa, jokainen saa ja menettää jotain tietyn polun elämässä valitessaan. Osa saa vapaan nuoruuden, osa ehkä vapaamman keski-iän. Mitä väliä? Ihmiset arvostavat eri asioita. Typerän sävyinen keskustelu muutenkin, kilpaa yritetään polkea toisia alas ja nostaa itseä. Kenenkään tapa elää ei ole muita parempi tai oikeampi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt aloittaja liitti baarissaä käymisen omaan nuoruuteensa, mutta itselleni tuli mieleen ihan toinen selitys. Kyse voi olla matkustelumuodin tuomasta muutoksesta.
Olin juuri matkalla, jolla asuimme oikein hyvässä hotellissa. Näin suomalaisina kalsarikänni-ihmisinä olimme ostaneet kaupasta jokusen oluen, jotta voi illalla ottaa huoneessa yhdet ennen illalliselle lähtemistä tai illalla ruoan jälkeen. Muun maalaiset eivät tehneet niin, he menivät hotellin aulabaariin oluelle tai drinkille, jopa koko perheen voimin. Siellä istuivat pelaamassa korttia lasten kanssa. Toki se drinkki maksoi siellä alle kympin, niin mikäs siinä.
Ystävieni kanssa on käynyt samoin ihan Suomessa. Kun ennen lapsia tapasimme jonkun kotona, nyt menemme ravintolaan syömään ja jatkamme baarissa. Kun siellä kotona on puolisoita ja lapsia, saamme höpötellä paremmin rauhassa kapakassa.
Niin, ainakin jos on ne lapset kuitenkin vielä kotona, vaikka olisivat jo isoja teinejä, ja mieskin, niin kivempi nähdä kavereita muualla kuin siellä kotona. Saa jutella rauhassa häiritsemättä kenenkään muuta perhettä. Aikuisena työssäkäyvänä ihmisenä on varaakin maksaa se ravintolahinta juomastaan. Pakkohan niitä ei ole kaksin käsin vetää, vaikka baari olisi se tapaamispaikka.
Muuten totta, paitsi että se nelikymppisenä lisääntyvä voi hyvin kokea saman vaiheen myöhemmin.