Lue keskustelun säännöt.
Kun kavereiden nuorena tehdyt lapset kasvavat ja kavereilla alkaa menetetyn nuoruuden eläminen nelikymppisenä.
09.02.2025 |
Omassa kaveripiirissäni on tehty lapset ikään kuin kahdessa aallossa. Osa teki lapset kaksikymppisenä ja osa kolmekymmpisenä tai vanhempana. Eli osalla on nyt nelikymppisenä pienet lapset kotona ja osalla lapset alkavat itsenäistyä. Tämä itsenäistyvien lasten myötä saavutettu uusi vapauden huuma on jotenkin raskasta. Näiden kavereiden kanssa pitäisi yhtäkkiä lähteä joka viikonloppu baariin ja viikollakin yksille. Olen itse ehtinyt baareja koluta läpi ihan riittävästi ja nykyisin nautin rauhallisesta perhe-elämästä kotona. Haluan pitää kaverihin yhteyttä ja heitä nähdä, mutta johonkin baariin lähteminen ei kiinnosta enää ollenkaan eikä siihen ole omassa elämäntilanteessani oikein aikaa tai energiaakaan.
Onko muilla kokemuksia tästä haasteesta, kun kavereiden kesken eletään täysin eri elämänvaihetta?
Kommentit (154)
Niin ja lisäyksenä, ehdottaa itse jotain vaihtoehtoista tekemistä :) jos ei kavereille käy niin sitten olette kasvaneet vaan erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Jokainen kuplassa elävä tulee sieltä kuplasta ulos ennemmin tai myöhemmin.
Miksei ap voi itse ehdottaa sitä mieluista tekemistä, ja antaa kavereitten viettää viinihuuruisia iltojaan kaikessa rauhassa? Kyllähän tuo on aika väistämätön tilanne jos saa lapsensa kovin eri aikaan kuin muu kaveriporukka, moni kavereitaan nuorempana lapsensa tehnyt voi varmasti samaistua tilanteeseen. Sitä jää vähän väkisin ulkopuoliseksi, jos on ihan eri elämäntilanne kuin muilla.
Eihän se lasten kanssa eletty nuoruus mitään menetettyä ole, se on ihana elämänvaihe joka kestää aikansa. Toiset haluaa (ja voi, sehän ei ole itsestäänselvää) kokea sen nuorena, toiset taas haluaa odottaa myöhemmälle iälle (ja toisille se on olosuhteiden pakko). Kummassakin tapauksessa ne lapset kasvaa ja tulee aika tehdä taas muuta. Mitä se sitten kenellekin on. Harva kuitenkaan enää nelikymppisenä bilettää samaan tapaan kuin parikymppisenä, vaikka viininlipittelyiltoja kavereitten kanssa viettäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset parikymppisenä ja se oli ihaninta aikaa elämässä, nyt he ovat lähes aikuisia ja usein tulee kommenttia että on kiva kun olet noinkin nuori ja sun kanssa voi tehdä mitä vain. Aika iso ero on ajatuksissa ja kunnossa jos vertaa vaikkapa 40 v ja 60 v ja miten sen nuorten kanssa viettää. En koe menettäneeni nuoruutta, ennätti siinä muutaman vuoden rillutella ennenkuin se unelmien prinssi tuli kohdalle.
Ei pieni ikäero tarkoita automaattisesti valtavaa ymmärrystä ja sielujen sympatiaa lapsen ja vanhemman välillä. Äitini on minua 25 vuotta vanhempi ja ikäero on tuntunut aina lähemmäs 100 vuodelta.
Ystäväni äiti oli lähemmäs 40 v. kun ystäväni syntyi heidän perheensä kuopukseksi. Ystäväni oli äitinsä kanssa läheisempi kuin minä oman äitini kanssa. Monet illat vieton heillä, kun omassa kodissa oli raskas ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, mun yksi ystävä sai lapsensa reilusti päälle kolmekymppisenä pitkän yrittämisen jälkeen. Pienellä ikäerolla tuli kaksi. Hän jo aika pian lasten synnyttyä haaveili että kunhan lapset vähän kasvaa, hän voisi lähteä festareille minun kanssa, itsellä jo kouluikäiset lapset siis. Hän toisaalta ei bilettänyt viittätoista vuotta, vaan teki töitä, kuntoili ja laittoi kotia miehensä kanssa, ihan sellaista perus rauhallista aikuisen ihmisen elämää siis.
Vierailija kirjoitti:
Sitten seuraavaksi omat lapset ovat nuoria opiskelijoita ja kavereiden lapset tekevät vanhemmistaan isovanhempia.
Jep, sitten kun ap:lla taas menojalka vipattaisi lasten kasvettua, haaveilee kaverit jo isovanhemmuudesta. No, tietty kaikki ei koskaan tule isovanhemmiksi tai ainakaan kovin nuorena, että eiköhän sieltä sitten ala taas yhteistä tekemistä löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se ihanteellista, jos elämäntilanteet menisi samassa tahdissa kavereiden kanssa, mutta näihin kun ei voi itse aina vaikuttaa. Kaverisuhteiden ylläpitäminen eri elämäntilanteissa voi olla vaikeaa, kun on eri halut ja tarpeet.
Kuinka paljon näitä kavereita siis on?
Ehkä liikumme täysin erilaisissa piireissä, mutta tämän ketjun ja oman nelikymppisen ystäväpiirini perusteella aika harvat nelikymppiset enää hinkuvat baariin - lasten iästä riippumatta.
Vielä erikoisempaa on, jos he eivät oman lapsiperhekokemuksensa perusteella ymmärrä, ettei tämä nyt välttämättä ole pienten lasten vanhemmille mieluisaa ajanviettoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lehmän ole parempi vain muuttua synkäksi ja alkaa keskittyä sukan kudontaan. Voit sitten sitä pahaa energiaa jakaa täällä vauvapalstalla.
Niinkuin sinä teet, vai?
Taitaa aapeeta v*tuttaa. Ite on bailannu silloin kuin kaverit lasten kanssa. Monesti nää on omia valintoja. Mulla on kaveri, joka sai lapsen, kun poikansa oli jo 19 v. Aloitti alusta taas. Eipä siinä paljon ollut muutamaan vuoteen yhteistä. Nyt ollaan taas molemmat samoissa, tosin mun lapsenlapsi on saman ikäinen kuin hänen nuorin lapsi. Ei haitta meijän ystävyyttä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen täyttämässä 46, ja vanhin lapsuudenystäväni on saman ikäinen, tutustuttiin 45 vuotta sitten. Ei ole häirinnyt kunmmankaan lapset, minulla täyttää 24 ja hänen nuorempansa on vasta saapumassa teini-ikään. Jommallakummalla oli välillä kiirettä eivätkä toisen lapsjutut ole koskaan tuosta eritahtisuudesta johtuen kauheasti kiinnostaneet, mutta meillä on aina ollut niin paljon muuta yhdistävää, ettei kumpikaan ole kokenut tuota ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
En ole aloittaja mutta mun käsitys tuulettumisesta ei ole baarit. Se oli silloin aikoinaankin tympeää. Nykyään olen itsevarmempi enkä enää yritä pakottautaa itseäni tuulettumaan ja rentoutumaan tavoilla jotka eivät minua rentouta. Mulle oma elämä on harrastuksia ja keskusteluja, liikuntaa ja vaikka reissuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän ikävää puhua 'menetetyn nuoruuden' elämisestä tms. tai asettua yläpuolelle itse muka kaiken kokeneena. Eri vaiheissa elämää voi kiinnostaa eri asiat. Kai teillä sentään vielä jotain yhteistäkin on?
Itse olen harrastanut baareja 3-kymppiseksi, ja nyt 60 v lähestyessä on taas aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaisia ikäisilleni 'sopimattomia' asioita! Sitten voi taas vaikka ottaa vähän aikaa rauhallisemmin, ja ehkä 9-kymppisenä taas repäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Mikä nyt on omaa elämää kenellekin? Ketä kiinnostaa juominen noin paljon? Jee, menen hakemaan itselleni pahan olon ja päänsäryn, mutta miksi? Mikä siinä edes kiinnostaa? Sekoilut kuuluvat nuoruuteen ja fiksuna ei välttämättä silloinkaan. Vanhemmiten kaipaa liikuntaharrastuksia, puhdasta luontoa, käsitöitä ja kulttuuria, ei alkoholia.
Minä en ainakaan kaipaa mitään "käsitöitä." Ankea ajatuskin
Millä oikeudella sinä määrittelet, että he ovat menettäneet nuoruutensa? Mä en saanut lapsia kovin nuorena, mutta en kyllä baareissakaan käynyt paljon. Joskus ikävuosina 18-20 jollain tasolla kiinnosti. Nyt neljäkymppisenä saatan käydä kaveriporukassa baarissa ehkä kaksi kertaa vuodessa, mutta mulle se on kavereiden kanssa hauskanpitoa eikä mitään menetetyn nuoruuden takaisin saamista.
Ap puhuu kyllä tosi ikävään sävyyn ystävistään. Menetetyn nuoruuden metsästys? Miksi joku rälläys ja baareissa notkuminen olisi ainoa oikea tapa olla nuori. Yhtä hyvin voisi sanoa että lapset kuuluu tehdä nuorena, ja vanhana lapsensa tekevä elää menetettyä nuoruuttaan kun ryhtyy perhettä perustamaan siinä kohtaa kun toisten lapset muuttaa pois kotoa.
Mutta oikeastihan mitään ainoaa oikeaa ei ole, ja on aika kapeakatseista väittää niin ja puhua ilkeästi niistä, joitten elämä on mennyt toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu kyllä tosi ikävään sävyyn ystävistään. Menetetyn nuoruuden metsästys? Miksi joku rälläys ja baareissa notkuminen olisi ainoa oikea tapa olla nuori. Yhtä hyvin voisi sanoa että lapset kuuluu tehdä nuorena, ja vanhana lapsensa tekevä elää menetettyä nuoruuttaan kun ryhtyy perhettä perustamaan siinä kohtaa kun toisten lapset muuttaa pois kotoa.
Mutta oikeastihan mitään ainoaa oikeaa ei ole, ja on aika kapeakatseista väittää niin ja puhua ilkeästi niistä, joitten elämä on mennyt toisin.
Jep. Baareissa käyminen on yksi tapaa elää nuoruuden vapautta, mutta eihän se kaikkia kiinnosta. Itse asiassa aika pieni osa taitaa elää niin, että aktiivisesti baareilisi kovin montaa vuotta elämästään, lähinnä ekat vuodet täysi-ikäisenä ja/tai opiskellessa. Samoin matkustelu, valtaosalle se tarkoittaa risteilyä Tallinnaan kerran vuodessa ja aurinkolomaa vuosikymmenen välein. On tosi ylimielistä arvostella sitä, mistä muut saavat sisältöä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ei ole kiinnostunut mistään baareista tai alkoholista. Nuoret juovat vähemmän alkoholia kuin aikoinaan.
Yli 40 - vuotias baarissa on vähän jonkinlainen vitsi nuorten joukossa.
Ei muakaan ole kiinnostaneet ikinä baarit ja alkoholi. Mun nuoruudessa 1990-luvulla vaan annettiin ymmärtää että baareissa kuuluu mukamas käydä. En silti paljoa käynyt...
Mä en myöskään ymmärrä tuota ap:n ongelmaa. Voit ystävällisesti sanoa ettet jaksa bilettää ainakaan ihan joka viikonloppu. Itse tein lapset nuorena ja aina olen tykännyt mennä ja tehdä. Suurin osa kavereistani on vapaaehtoisesti lapsettomia. Ihmiset on vaan luonteeltaan erilaisia ja joskus myös kasvetaan erilleen.