Lue keskustelun säännöt.
Kun kavereiden nuorena tehdyt lapset kasvavat ja kavereilla alkaa menetetyn nuoruuden eläminen nelikymppisenä.
09.02.2025 |
Omassa kaveripiirissäni on tehty lapset ikään kuin kahdessa aallossa. Osa teki lapset kaksikymppisenä ja osa kolmekymmpisenä tai vanhempana. Eli osalla on nyt nelikymppisenä pienet lapset kotona ja osalla lapset alkavat itsenäistyä. Tämä itsenäistyvien lasten myötä saavutettu uusi vapauden huuma on jotenkin raskasta. Näiden kavereiden kanssa pitäisi yhtäkkiä lähteä joka viikonloppu baariin ja viikollakin yksille. Olen itse ehtinyt baareja koluta läpi ihan riittävästi ja nykyisin nautin rauhallisesta perhe-elämästä kotona. Haluan pitää kaverihin yhteyttä ja heitä nähdä, mutta johonkin baariin lähteminen ei kiinnosta enää ollenkaan eikä siihen ole omassa elämäntilanteessani oikein aikaa tai energiaakaan.
Onko muilla kokemuksia tästä haasteesta, kun kavereiden kesken eletään täysin eri elämänvaihetta?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Tämä. Kai nyt nelikymppisenä on jo kokemusta, kun ollaan eri elämänvaiheissa ja keinoja ratkaista se. Mun esikoinen on 22v ja hänen kanssaan voisin jaksaa käydä tätä asiaa läpi, mut en saman ikäiseni kanssa. Ongelma ei ole enää lapset vaan jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän
Kaikkihan sitä käy tuulettumassa
Totta kait käy. Toiset baarissa, mökillä, karavaanari reissuilla, kalassa, metsästys reissulla, ulkomailla... Jokaisella omat mieltymykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Mikä nyt on omaa elämää kenellekin? Ketä kiinnostaa juominen noin paljon? Jee, menen hakemaan itselleni pahan olon ja päänsäryn, mutta miksi? Mikä siinä edes kiinnostaa? Sekoilut kuuluvat nuoruuteen ja fiksuna ei välttämättä silloinkaan. Vanhemmiten kaipaa liikuntaharrastuksia, puhdasta luontoa, käsitöitä ja kulttuuria, ei alkoholia.
Ei baarissa tarvitse dokata kaatokuntoon tai sekoilla. Itse käyn frendien kanssa baarissa keskimäärin pari kertaa kuussa. Juon ehkä yhden tai kaksi holillista ja pelataan biljardia ja jauhetaan pskaa. Jaksaa aamulla salille.
Mikä ongelma? Ihmettelitkö silloin nuorena kun ne kavereiden lapset oli pieniä että miksi ne ei lähde baariin?
Mitä te sitten aiemmin teitte yhdessä?
Itse olen nelikymppinen, jonka lapset ovat jo muuttaneet kotoa. En silti jaksa baarissa käydä kuin pari kertaa vuodessa. Toisaalta nyt on paljon aikaa iltaisin ja viikonloppuisin tehdä kaikkea ja kotona yksin tylsistyy välillä. Kaveria vain on usein vaikea löytää seuraksi, kun suurimmalla osalla kavereista on vielä lapset kotona. Eikä niitä kavereitaan kovin montaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Mikä nyt on omaa elämää kenellekin? Ketä kiinnostaa juominen noin paljon? Jee, menen hakemaan itselleni pahan olon ja päänsäryn, mutta miksi? Mikä siinä edes kiinnostaa? Sekoilut kuuluvat nuoruuteen ja fiksuna ei välttämättä silloinkaan. Vanhemmiten kaipaa liikuntaharrastuksia, puhdasta luontoa, käsitöitä ja kulttuuria, ei alkoholia.
Miksi siellä baarissa pitää "sekoilla"? Itse käyn baarissa ehkä kahden kuukauden välein ja useimmiten ihan selvinpäin. Hassu tämä joidenkin ajatus siitä, että baarissa käynti on sekoilua ja kännäystä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Tämä juuri onkin haaste. He eivät enää näkisi missään muualla kuin baareissa tai illanviettojen merkeissä. Ennen käytiin kahvilla, lounaalla ja harrastamassa. Nykyisin kaikki tapaamiset ovat jotain viininhuuruisia baarikierroksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten seuraavaksi omat lapset ovat nuoria opiskelijoita ja kavereiden lapset tekevät vanhemmistaan isovanhempia.
Olen saanut parikymppisenä lapset ja nyt he ovat aikuisia kun itse olen 4-kympppinen.
Silti baarit ja ryyppääminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Mitä sieltä edes enää hakisin, olen parisuhteessa. Sen sijaan kyllä kiinnostavat esim. konsertit, elokuvat, teatteri. Vaihtoehtoja on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tekivät oman valintansa parikymppisinä hankkiessaan lapset, osa teki valintansa tekemällä lapset myöhemmin tai eivät tehneet ollenkaan. Ei voi syödä ja säästää samaa kakkua. Kun yksi ovi avautuu niin toinen menee kiinni.
Noinko itse ajattelet perheellisenä että kaverit ovat menettäneet nuoruutensa saadessaan lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein näe, että mikä on se haaste. Kai te voitte muuallakin nähdä kuin baarissa? Itse tein lapsen parikymppisenä, ovat jo nyt isoja. Osa kavereista teki nuorena. Osa nuorena ja lisää myöhemmin. Osa nelikymppisenä. On eletty sen mukaan mitä milloinkin ollut elämässä menossa.
Meilläkin on kaveriporukka jossa lapsia tehty eri ikäisinä. Iältään ovat nyt vauvasta teiniin. Isompien vanhemmat näkee välillä erikseen kun ei pienten vanhemmilla ole aikaa ja intoa kaikkeen, sitten välillä nähdään koko porukalla. Toisaalta on porukassa sekin joka lähtee mieluusti juhlimaan silloin tällöin, vaikka lapsensa on päiväkoti-ikäinen, lapsi tietysti on isänsä kanssa silloin tai isovanhempien. Tällä tavalla se on mennyt sen 15v mitä nyt on porukalla lapsia ollut. Ollaan toki alle nelikymppisiä vielä, eka teki lapsensa tosi nuorena.
En osaa neuvoa, mutta onhan se luksusta kun lapset muuttavst omilleen ja itse on vasta nelikymppinen. Ihanaa saada käyttää aikaa itseensä, käydä salilla, jäädä kaupungille töiden jälkeen, tehdä halutessa pidempi työpäivä, nukkua viikonloppuna niin pitkään kuin haluaa, syödä mitä haluaa ja milloin haluaa jne.
Olisi kamalaa, jos vielä olisi jotain kymmenen vuotiaita lapsia huollettavana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Ihmettelitkö silloin nuorena kun ne kavereiden lapset oli pieniä että miksi ne ei lähde baariin?
Eri. Ei tietenkään kukaan ihmettele miksi pienten lasten vanhemmat eivät lähde baariin. Ihmettelyä sen sijaan saa nelikymppisiltä vanhemmilta miksei nelikymppinen lapseton halua enää baariin. Kävihän se nuorempanakin joten miksei nytkin. Ymmärrys ei riitä siihen, että ei lapseton ole automaattisesti ikuinen bilettäjä.
No ei ole. Ne nuorina lapsensa saaneet omassa ystäväpiirissäni saattavat matkustaa vaikkapa kaupunkilomalle viikonloppuna tai käydä teatterissa ja aktiivisia omia harrastuksia myös arkisin. Myöhemmin lapsensa saaneilla elämä pyörii lasten ja heidän harrastusten sekä ruuhkavuosien parissa. Kummatkaan ei ainakaan minun ystäväpiirissä roiku mitenkään yksillä tai kaksilla ravintoloissa.
Minun on todella vaikea uskoa, että tämä olisi jotenkin yleinen ilmiö. Itselläni ne lapset oli pieniä silloin parikymppisenä, ja nyt kun omat on jo kasvaneet nuoriksi aikuisuksi, tunnen paljon nelikymppisiä, jotka ovat samassa tilanteessa ja myös niitä, joilla on pienempiä lapsia.
Silti en tunne kovinkaan montaa nelikymppistä, jota kiinnostaisi käydä baareissa enää. Kyllä ystävien kanssa vietetään aikaa ihan eri merkeissä nykyään. Miehet joskus saattavat käydä porukalla jossain paikallisessa kapakassa, mutta sekin vaatii jonkun tietovisatapahtuman tmv., että mieluummin sinne menevät kuin tekevät jotain muuta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Käyn toki ulkona, mutta en todellakaan joka viikko tai joka kuukausi. Ehkä parin kk välein. Tämä perhearki on minun elämääni nyt ja nautin tästä täysillä. Ja on minulla harrastuksiakin, joista nautin. Eikai vain baarissa käyminen ole sitä "elämää". Ja olen baareissa ehtinyt sen yli 15 vuotta pyöriä niin ei siinä touhussa ole enää mitään hohtoa. Kaikki sillä saralla nähty ja koettu. En kuitenkaan vähättele kenenkään halua tai tarvetta lähteä baariin. Se vaan ei itseä enää juurikaan kiinnosta ja tämä aiheuttaa ongelman näiden kavereiden kanssa.
ap
Ymmärsitkö sinä nuorena ja vapaana näitä kavereitasi joilla oli pieniä lapsia että kuinka tärkeitä lapset olivat eikä baarireissut kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sä nyt välillä voit käydä tuulettumassa? En tajua näitä, jotka lasten hankkimisen jälkeen lopettavat oman elämän.
Käyn toki ulkona, mutta en todellakaan joka viikko tai joka kuukausi. Ehkä parin kk välein. Tämä perhearki on minun elämääni nyt ja nautin tästä täysillä. Ja on minulla harrastuksiakin, joista nautin. Eikai vain baarissa käyminen ole sitä "elämää". Ja olen baareissa ehtinyt sen yli 15 vuotta pyöriä niin ei siinä touhussa ole enää mitään hohtoa. Kaikki sillä saralla nähty ja koettu. En kuitenkaan vähättele kenenkään halua tai tarvetta lähteä baariin. Se vaan ei itseä enää juurikaan kiinnosta ja tämä aiheuttaa ongelman näiden kavereiden kanssa.
ap
Siis minkä ongelman? Mikä se ongelma on, sekö ettet osaa sanoa ei? Sekö se on ongelma, että sua kysytään? Ja jos ei kysyttäis, niin vinkuisit ja ulisisit täällä, että kun kukaan ei kysy ja elämä on pelkkää Prismaa ja pottailua?
Vierailija kirjoitti:
Noinko itse ajattelet perheellisenä että kaverit ovat menettäneet nuoruutensa saadessaan lapsia?
Tämä särähti omaan korvaan. Haasteena ei välttämättä ole se, minkä AP kuvailee, vaan joku muu. Jos asenne on noin alentava kavereitaan kohtaan niin voi olla niinkin, että noita baarireissuja ehdotetaan juuri siksi, että tiedetään, että AP ei lähde.
Sinänsä ihmissuhteista pitäisi osata avata suu puolin ja toisin. Sekin on elämässä normaalia, että osa ihmisistä kasvaa erilleen tai muuten vaan ihmissuhteet katkeaa tai muuttuu.
Mikä se _ongelma_ siis on?