Saako lasten- ja kodinhoitoon koskaan väsyä?

On päiviä, jolloin tuntuu, ettei jaksa yhtään ja siltikin tietää, että lapsiaan ei vaihtaisi ikinä mihinkään.

Käsi ylös te ketkä ette ole koskaan olleet edes hetkellisesti väsyjä aiheeseen!

Ei koskaan saa esim. sanoa, että nyt meette kaikki lapset huoneisiinne, leikkimään, että äiti saa juoda kahvit ihan rauhassa! Ai mut mähän just tänään tein noin?

tuota, että miksei juuri lapsiin saisi väsyä? Eihän maailmassa ole melkein mitään niin väsyttävää kuin lapsi, joka imee joka päivä sinut fyysisesti JA henkisesti aivan tappiin, ja öisinkin vaatii vielä.



Kun ne lapset on oma valinta. Niin on, kuten on opiskelu, työpaikka, asuinpaikka jne. ja niistäkin löytyy aina myös huonot puolet. Joten olen rohkeasti antanut itselleni luvan väsyä omiin lapsiini (hetkellisesti) päivittäin, ja minusta se on ok. Rakastan heitä enemmän kuin elämää, mutta haluan silti käydä vessassa yksin, edes kerran päivässä!!

Minäkin olen välillä miettinyt, että miksi äitien pitää aina kestää ja jaksaa kaikki lapsiinsa liittyvä. No ok, se on äidin homma ja näin sen pitää mennä, mutta siitä väsymisestä ja omien lapsiensa rasittavuudesta tuntuu olevan kiellettyä puhua. Äitien pitäisi olla aina täynnä rakkautta lapsiaan kohtaan ja jaksaa loputtomasti kutakuinkin mitä vain.



Pari vuotta sitten oli Väestöliiton luennolla aiheesta "Äitien kielletyt tunteet". Luento oli hyvä ja helpottava kokemus, suosittelen!! Luennon jälkeen en ole ollenkaan vaatinut itseltäni täydellistä äitiyttä ja olen sallinut kaikenlaiset ajatukset itselleni, myös ne väsymyksen ja ärsytyksen tunteet.



Väestöliitolla taitaa olla myynnissä samasta aiheesta kirjakin. Suosittelen lukemaan, jos asia kovasti mieltä askarruttaa.