Haluaisin uusia ystäviä, mutta vedän puoleeni rikkinäisiä, päihderiippuvaisia tai muuten vain sairaita ihmisiä
Aluksia ystävyyssuhde vaikuttaa hyvältä ja juttu luistaa. On yhteisiä asioita ja kokemuksia, joita jakaa. Luulen jo löytäneeni ystävän, kunnes selviää, että hän käy läpi raastavaa eroa ja on henkisesti aivan rikki tai hän käyttää runsaasti alkoholia (itse en käytä ollenkaan) tai hän on tavalla tai toisella monisairas, jonka mielialat vsihtelevat. Olen olkapää, kuunteleva korva ja kun annan kaikkeni, olen läsnä ja tuen, niin en itse saa takaisin mitään. Hyvin yksipuolisia ja energiaa syöviä ystävyyssuhteita, joita en jaksa ja pakko viheltää peli poikki.
Missä olette te yksinäiset, jotka kaipaatte ystävää ja normaaleja kivoja asioita, joita voisi yhdessä tehdä?
-yksinäinen naisihminen pk-seudulta-
Kommentit (69)
Raastavan eron läpikäyminen on väliaikainen vaihe. Runsas alkoholin käyttö on Suomessa yleistä.
Pitäisikö sinun katsoa ihmisissä vähän oleellisempaa asioita? Jos haluat että kaikki on helppoa ja kivaa, palkkaa seuralainen.
Joo tiedän tunteen, ärsyttävää vaikka näin ei saisikaan sanoa.
Jep, tiedän tunteen. Itse vedän puoleeni narsistisia ihmisiä.
Taitaa vaan olla niin että ongelmaisia ihmisiä on ihan hemmetisti. Ja Suomessa monilla on ne sosiaaliset ympyrät muodostuneet jo lapsina eikä uusia hevillä tule
"On yhteisiä asioita ja kokemuksia, joita jakaa."
Tarkoitatko yhteisiä ongelmia..?
Tervetuloa kerhoon! Minulla ei ole ollut yhtään pitempää ihmissuhdetta, missä mies ei olisi nepsy. En etsi heitä. He löytävät minut.
Olen nepsyperheen ainoa neurotyypillinen. Varmasti säteilen jonkinlaista luotseenkutsuvaa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Raastavan eron läpikäyminen on väliaikainen vaihe. Runsas alkoholin käyttö on Suomessa yleistä.
Pitäisikö sinun katsoa ihmisissä vähän oleellisempaa asioita? Jos haluat että kaikki on helppoa ja kivaa, palkkaa seuralainen.
Mikä sinun on? Osuiko johonkin?
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon! Minulla ei ole ollut yhtään pitempää ihmissuhdetta, missä mies ei olisi nepsy. En etsi heitä. He löytävät minut.
Olen nepsyperheen ainoa neurotyypillinen. Varmasti säteilen jonkinlaista luotseenkutsuvaa energiaa.
Ja helposti näillä on ongelmia. Jos ei ole elämä -vielä- sekaisin, niin sivuoireet haittaavat kuitenkin elämää.
Mene kirkkoon ja sen toimintaan mukaan . Sieltä voi saada aikuisenakin uusia ( raittiita) ystäviä.
Sulla on taustalla joku trauma,joka aiheuttaa sen, että olet tuollainen. Jouduitko olemaan laosuudenperheessäsi se huolehtija? Hyväksyttiinkö sinut lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Missä piireissä liikut?
Ei tarvitse kuin lähteä julkiselle paikalle tai illalla ulos rentoutumaan. Kyllä näitä löytyy.
Sama kokemus oli ja lopetin kaiken kaveriseuran etsimisen.
Kaikilla on ongelmia. On tosi harvassa, ettei olisi mitään ongelmia.
Ihmisillä on turvattomuutta ja kriisejä. Köyhyyttä jopa, sairauksia. Mutta karsi juovat nyt ekana pois. Ja juuri eronneet. Älä jää korvaksi. Joku muu voi.
Vierailija kirjoitti:
Mene kirkkoon ja sen toimintaan mukaan . Sieltä voi saada aikuisenakin uusia ( raittiita) ystäviä.
Entisiä alkkiksia, muuten erikoisia tapauksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä piireissä liikut?
Ei tarvitse kuin lähteä julkiselle paikalle tai illalla ulos rentoutumaan. Kyllä näitä löytyy.
Valtaosa illalla "julkisella paikalla rentoutujista" ja baarikärpäsistä on moniongelmaisia elämänkoululaisia.
Vaikka se on ns. luokkarasismia sanoa se, valtaosa 'normaaleista' ihmisistä viettää sitä aikaansa perheen kanssa kotona, mökillä, saunomassa, lomailemassa jne.
Ei se ole sattumaa että törmäät "ulkona" mt-ongelmaisiin alkoholisteihin.
Heillä ei usein ole mitään muuta paikkaa mihin mennä kuin joku epämääräinen julkinen tila tai räkälä.
-Kuntoutuja, joka välttelee tämän takia mm. baareja joissa kävin ennen
Enemmänkin tuo kertoo ajan kuvastamme. He joilta kaipaisit ystävyyttä on niin kiireisiä ettei heihin tutustuta. He jotka tarvitsisivat mahdollisesti ammattiapua pyrkivät saamaan apua toiselta tai toisaalta. Loppujen lopuksi kaikki ovat yksinäisiä.