Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin uusia ystäviä, mutta vedän puoleeni rikkinäisiä, päihderiippuvaisia tai muuten vain sairaita ihmisiä
30.01.2025 |
Aluksia ystävyyssuhde vaikuttaa hyvältä ja juttu luistaa. On yhteisiä asioita ja kokemuksia, joita jakaa. Luulen jo löytäneeni ystävän, kunnes selviää, että hän käy läpi raastavaa eroa ja on henkisesti aivan rikki tai hän käyttää runsaasti alkoholia (itse en käytä ollenkaan) tai hän on tavalla tai toisella monisairas, jonka mielialat vsihtelevat. Olen olkapää, kuunteleva korva ja kun annan kaikkeni, olen läsnä ja tuen, niin en itse saa takaisin mitään. Hyvin yksipuolisia ja energiaa syöviä ystävyyssuhteita, joita en jaksa ja pakko viheltää peli poikki.
Missä olette te yksinäiset, jotka kaipaatte ystävää ja normaaleja kivoja asioita, joita voisi yhdessä tehdä?
-yksinäinen naisihminen pk-seudulta-
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin toimeentulevasta perheestä kotoisin oleva keski-ikäinen pitkäaikaistyötön.
Koen yhä olevani keskiluokkainen, vaikka keskiluokan mielestä olen luuseri. Juopot ja narkit haluaisivat kaveerata, mutta minua taas ei kiinnosta. Olen väliinputoaja. Olen yhtä vieras keskiluokalle ja alaluokalle.
No mä en koe itseäni keskiluokkaiseksi, vaikka perhetausta on keskiluokkainen. Niillä muilla just on kaikkea, mitä mulla ei olisi varaa. Oman koulutuksen ansiosta minusta olisi voinut tulla keskiluokkainen ja tiedän, "ketä" se keskiluokka on. He ovat mm. opiskelukavereitani. Minulle on aina löytynyt tuttuja helposti keskiluokkaisista. Tosin en vaan itse oikein viihdy keskiluokkaisten seurassa. En ole ikinä viihtynyt keskiluokkaisten kanssa kovin hyvin. Mihin tahansa suuntaan siitä poikkeavat on hauskempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa vaan olla niin että ongelmaisia ihmisiä on ihan hemmetisti. Ja Suomessa monilla on ne sosiaaliset ympyrät muodostuneet jo lapsina eikä uusia hevillä tule
Joo ja tämä on tosi kiva huomata, kun on joutunut opintojen ja työn takia muuttamaan muutaman kerran. Ja ihmiset, jotka eivät ole joutuneet, eivät ymmärrä tilannetta. Empatia loistaa poissaolollaan. Ja sinkkuna kutsuja ei tule mihinkään pariskunta-aktiviteetteihin. Välillä tuntuu, että pitäisi pariutua jonkun paikallisen kanssa, jotta pääsisi mukaan johonkin kaveri piiriin. Ihan syvältä tämmöinen. Ihmiset ovat yksinäisiä ja maksavat sitten kalliisti terapeutille saadakseen edes jotain syvällisempää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ne, joilla ei ole mitään ongelmia, eivät etsi muiden seuraa?
Kyllä, koska ihminen ei ole laumaeläin ja me kaikki viihdymme loistavasti yksin 24/7 ilman ystäviä, kumppania tai lapsia (sarkasmia huom).
Mulla sama ongelma. Mulla vielä sillain, että itselläni on traumaattinen lapsuus jne, MUTTA olen käsitellyt niitä asioita todella paljon pitkäkestoisessa terapiassa ja minulla ei ole todellakaan tarvetta puhua niistä surullisista asioista muille, varsinkin kun on muutenkin todella raskas elämäntilanne päällä niin kaiapsiin vastapainoksi jotain ihan muuta. Eli jutustelua niistä näistä, harrastuksista tai milloin mistäkin, ehkä joku lenkkeily yhdessä tai muu urheilu tai muu tervehenkinen tekeminen siihen. tarjolla on vaan ihmisiä jotka haluavat vuodattaa ja vuodattaa asioita tai määräillä tms.
Miten siis yksinäinen ihminen voisi löytää kavereita joka haluaisi vaan pitää hauskaa hyvällä meiningillä? Ei varmaaan mitenkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on suunnilleen sama tilanne kuin APlla, eli vedän puoleeni ongelmatapauksia joita en elämääni halua ja joiden seurasta nykyään mahdollisuuksien mukaan kieltäydyn täysin enkä anna ihmissuhteiden syventyä heidän kanssaan.
Omalla kohdallani tämä johtuu taustastani, olen kotoisin alkoholistiperheestä jossa oli vakavia mielenterveysongelmia. Olen työstänyt omia mt-ongelmiani viimeiset yli 10 vuotta, en ole vielä täysin kuntoutunut itsekään, mutta jo nyt eroavaisuus lähtötilanteeseen on liian suuri että mitään yhteyttä menneisyyden ihmisten kanssa enää syntyisi. Mutta sitten terveet ihmiset eivät halua ystävystyä kanssani, enkä myöskään heitä vielä luontaisesti vedä puoleeni. Eli toisin sanoen olen sosiaalisessa tyhjiössä väliinputoajana mikä on tosi yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on suunnilleen sama tilanne kuin APlla, eli vedän puoleeni ongelmatapauksia joita en elämääni halua ja joiden seurasta nykyään mahdollisuuksien mukaan kieltäydyn täysin enkä anna ihmissuhteiden syventyä heidän kanssaan.
Omalla kohdallani tämä johtuu taustastani, olen kotoisin alkoholistiperheestä jossa oli vakavia mielenterveysongelmia. Olen työstänyt omia mt-ongelmiani viimeiset yli 10 vuotta, en ole vielä täysin kuntoutunut itsekään, mutta jo nyt eroavaisuus lähtötilanteeseen on liian suuri että mitään yhteyttä menneisyyden ihmisten kanssa enää syntyisi. Mutta sitten terveet ihmiset eivät halua ystävystyä kanssani, enkä myöskään heitä vielä luontaisesti vedä puoleeni. Eli toisin sanoen olen sosiaalisessa tyhjiössä väliinputoajana mikä on tosi yksinäistä.
Missä päin asut olen tuo sinua edeltävän viestin kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko tuttu kokemus joiltakin osin. Olen kyllä muihinkin tutustunut. Usein kyllä sattuu, että ihminen paljastuu muutaman tapaamiskerran jälkeen epävakaaksi tai päihdeongelmaiseksi.