Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin uusia ystäviä, mutta vedän puoleeni rikkinäisiä, päihderiippuvaisia tai muuten vain sairaita ihmisiä
30.01.2025 |
Aluksia ystävyyssuhde vaikuttaa hyvältä ja juttu luistaa. On yhteisiä asioita ja kokemuksia, joita jakaa. Luulen jo löytäneeni ystävän, kunnes selviää, että hän käy läpi raastavaa eroa ja on henkisesti aivan rikki tai hän käyttää runsaasti alkoholia (itse en käytä ollenkaan) tai hän on tavalla tai toisella monisairas, jonka mielialat vsihtelevat. Olen olkapää, kuunteleva korva ja kun annan kaikkeni, olen läsnä ja tuen, niin en itse saa takaisin mitään. Hyvin yksipuolisia ja energiaa syöviä ystävyyssuhteita, joita en jaksa ja pakko viheltää peli poikki.
Missä olette te yksinäiset, jotka kaipaatte ystävää ja normaaleja kivoja asioita, joita voisi yhdessä tehdä?
-yksinäinen naisihminen pk-seudulta-
Kommentit (69)
Olen hyvin toimeentulevasta perheestä kotoisin oleva keski-ikäinen pitkäaikaistyötön.
Koen yhä olevani keskiluokkainen, vaikka keskiluokan mielestä olen luuseri. Juopot ja narkit haluaisivat kaveerata, mutta minua taas ei kiinnosta. Olen väliinputoaja. Olen yhtä vieras keskiluokalle ja alaluokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa vaan olla niin että ongelmaisia ihmisiä on ihan hemmetisti. Ja Suomessa monilla on ne sosiaaliset ympyrät muodostuneet jo lapsina eikä uusia hevillä tule
Tää on niin totta. Eikä ystäviä "jaeta" eri piireistä, vaikka kuinka tulisivat toimeen jos yhdessä viettäisivät aikaa.. asuin ulkomailla pitkään ja voin sanoa että tämä on todella suomalainen ilmiö. En väitä etteikö muissa kulttuureissa olisi samaa vikaa, mutta ainakin englanninkielisissä maissa jossa olen asunut ei todellakaan uusien ystävien löytäminen ollut näin vaikeaa kuin Suomessa. Sanon aina (puoli-läpällä) että ollaan vaan sosiaalisesti osaamatonta kansaa...
Ja tän ilmiön todistavat ulkomaalaiset jotka tänne muuttavat eivätkä meinaa saada ystäviä
Mulla on ollut varmaan yksi sellainen ystävyyssuhde, joka oli ihanan kevyt ja aina tuli kiva tunne kun tapasi tämän ihmisen. Sillä oli ongelmia elämässä, mutta ei koskaan valuttanut niitä harteilleni kuten en minäkään omiani. Tältä ihmiseltä ihan oikeasti sai energiaa, oli elämänkokemusta takana mutta ei ollut raskas. Tällaiset ovat harvinaisia helmiä elämässä.Kiitos sinulle S, näin virtuaalisesti lähetän.
Vaikutat tosi normaalilta. Juuri sellaiselta pinnalliselta ja hillityltä wannaberikkaalta joita ihmiset nykyään on. Löydät varmasti lopulta kaltaistasi seuraa vaikka joogasta.
Itselläni taas on ongelmana koulutustaso kun olen vain nolo amk muija nololta naisvaltaiselta alalta, mutta haluaisin olla hienostuneen fiksu ja akateeminen. Vihaan myös lapsia ja perhe-elämää. Minua lähestyy vain "kouluttamattomat luuserit" jotka haluaa mennä kaljalle tai puhua lapsista ja se häiritsee pseudoakateemista elämääni. Ihmetyttää vaan että mistä ihmisillä edes riittää puhuttavaa kun ei ole mitään kouluja käyty paitsi joku amk tai tai korkeintaan humanistisen suppea linja. Ja ihmetyttää se että joka raflassa viereeni tai eteeni paukkaa istumaan lapsiperhe, vaikka olisi muuallakin tyhjää ja vaikka inhoan niitä. Mikä tällainen käänteinen vetovoiman laki on nykyään?! Vaikeaa on elämä täälläkin! Mutta onneksi yksinäisyyteen tottuu ja siinä alkaa lopulta viihtyä.
Sun pitää sanoa alkuvaiheessa, että hyväksyt ystäväksi vain täysin terveitä ihmisiä. Voit lisätä, että ystävyys loppuu siihen jos ystävä sairastuu.
Takaan, että saat olla rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin toimeentulevasta perheestä kotoisin oleva keski-ikäinen pitkäaikaistyötön.
Koen yhä olevani keskiluokkainen, vaikka keskiluokan mielestä olen luuseri. Juopot ja narkit haluaisivat kaveerata, mutta minua taas ei kiinnosta. Olen väliinputoaja. Olen yhtä vieras keskiluokalle ja alaluokalle.
No aika sama, tosin sairas olen enkä työtön.
Ap:lle. Vaikka olen sairas, en todellakaan kaada sitä ystävieni päälle ja olen ihan hyvää seuraa. Miettisin sinuna, miksi sinulle käy noin. Olet ylikiltti? Et osaa tulkita ihmisiä?
Ja joo, enemmän pitäisi olla ystävyyssuhteita, kun jokaisella on omat perhekiireensä.
T. Yksin, sairas, vaikea löytää uusia ystäviä pk-seutu
Mulla on samaa. Tosin olen itsekin voinut välillä tosi huonosti. Itse en rajaa ihmisiä pois sillä perusteella, että joku ei ole täysin terve, mutta ilkeys on se, mitä en meinaa enää sietää. Nyt aikuisena tutustuin yhteen ihmiseen, joka tuntui aluksi liian hyvältä ja käyttäytyi vähän liian läheisesti. Sitten alkoi piikittelevät kommentit. Siis välillä kehumista ja välillä piikittelyä ja utelua. Jossain vaiheessa havahduin, että kaikki piti säätää tämän ihmisen mukaan jopa radio-asemaa myöten. Ei ole tainnut olla kertaakaan tyytyväinen myöskään valitsemaani ravintolaan. Aina tehdään kunnolla selväksi, kun joku on hänen mielestä pielessä. Oleminen on muuttunut rasittavaksi ja ahdistavaksi. Joku intuitio sanoo koko ajan, että joku on pielessä, mutta en täysin tiedä että mikä. Mä yritän tätä ihmistä huomioida monilla tavoilla, otan selvää häntä kiinnostavista tapahtumista, ruokapaikoista, annan valita tekemiset, selvitän, mikä tarjoilu olisi mieleinen. Sama ei valitettavasti tapahdu toiste päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittipuolella ihmettelin vähän samaa. Kukaan ei vastaa mihinkään viesteihin tai sitten yhteydenpito hyytyy alkumetreille. Ainoat pari joiden kanssa erehdyin pidemmälle paljastuivat aikamoisiksi ongelmakimpuiksi. Että tällaisiinko minulla sitten vain on mahkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa vaan olla niin että ongelmaisia ihmisiä on ihan hemmetisti. Ja Suomessa monilla on ne sosiaaliset ympyrät muodostuneet jo lapsina eikä uusia hevillä tule
Tää on niin totta. Eikä ystäviä "jaeta" eri piireistä, vaikka kuinka tulisivat toimeen jos yhdessä viettäisivät aikaa.. asuin ulkomailla pitkään ja voin sanoa että tämä on todella suomalainen ilmiö. En väitä etteikö muissa kulttuureissa olisi samaa vikaa, mutta ainakin englanninkielisissä maissa jossa olen asunut ei todellakaan uusien ystävien löytäminen ollut näin vaikeaa kuin Suomessa. Sanon aina (puoli-läpällä) että ollaan vaan sosiaalisesti osaamatonta kansaa...
Ja tän ilmiön todistavat ulkomaalaiset jotka tänne muuttavat eivätkä meinaa saada ystäviä
Jep. Muutin pääkaupunkiseudulle kohta 15 vuotta sitten. Olen ystävystynyt tänä aikana 0 henkilöön. Olen sinkku, ja pariskunnat tahtovat tavata vain toisia pariskuntia ja tutustua siten toisiin ihmisiin.
Netissä taas olen löytänyt vaikka miten paljon juttuseuraa ja ystäviä harrastusten parista. Siis ihan oikeita ystäviä, sellaisia, jotka kutsuisi häihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla niinkin, että et varsinaisesti vedä heitä puoleensa, vaan tosiasiassa tällä hetkellä meillä on ihan h€lvetikseen sairaita, rikkinäisiä ja päihdeongelmaisia yms. ihmisiä kattavalla valikoimalla, harva voi hyvin.
No voi. Minulla juuri raastava ero myös meneillään, mutta en avaudu siitä kuin harvoille. Ystäviä kyllä kaipaisin mutta en surkutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Tosin olen itsekin voinut välillä tosi huonosti. Itse en rajaa ihmisiä pois sillä perusteella, että joku ei ole täysin terve, mutta ilkeys on se, mitä en meinaa enää sietää. Nyt aikuisena tutustuin yhteen ihmiseen, joka tuntui aluksi liian hyvältä ja käyttäytyi vähän liian läheisesti. Sitten alkoi piikittelevät kommentit. Siis välillä kehumista ja välillä piikittelyä ja utelua. Jossain vaiheessa havahduin, että kaikki piti säätää tämän ihmisen mukaan jopa radio-asemaa myöten. Ei ole tainnut olla kertaakaan tyytyväinen myöskään valitsemaani ravintolaan. Aina tehdään kunnolla selväksi, kun joku on hänen mielestä pielessä. Oleminen on muuttunut rasittavaksi ja ahdistavaksi. Joku intuitio sanoo koko ajan, että joku on pielessä, mutta en täysin tiedä että mikä. Mä yritän tätä ihmistä huomioida monilla tavoilla, otan selvää häntä kiinnostavista tapahtumista, ruokapaikoista, annan valita tekemiset, selvitän, mikä ta
On luonnehäiriön merkki, ettei ole mihinkään tyytyväinen ja alistaa toista.
Kuten sanoit, niin ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus. Kukaan ei jaksa olla toisen psykologina kaiken aikaa.
Hyvä, että olet ymmärtänyt nuo omat jaksamisen rajat. Etsitkö ehkä vääristä paikoista ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en uskalla yrittää hankkiä ystäviä, koska olen liian kiltti laittamaan ystävyyssuhteen poikki, jos siitä tuleekin minulle taakka. Sitten en pääse "ystävästä" ikinä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ihan oikeasti on joku juttu.
Ei täydellistä ihmistä ole.
Sehän olisi robotti.
Sinulla on paljon opittavaa.
Ajattelen myös näin. Mulla ollut raitis kumppani ja ystävä ja ihan kunnon ongelmat noillakin.
Itsellä karissut illuusiot raittiista uskovaisista. Ok on hyvä varoa päihteitä mutta tosi ikävästi raittiit voivat olla ylimielisiä, arvostelevia. En jaksa tuota piirrettä.
Jokaisessa meissä on vikaa. Läheinen suhde ei rakennu jos toinen tuomitsee. Tottakai rajojen veto on aina tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niinkin, että et varsinaisesti vedä heitä puoleensa, vaan tosiasiassa tällä hetkellä meillä on ihan h€lvetikseen sairaita, rikkinäisiä ja päihdeongelmaisia yms. ihmisiä kattavalla valikoimalla, harva voi hyvin.
Valitettavasti saatat olla oikeassa. En enää lähde yksin ulos, ei vaan hermo kestä. Oma saldo tullut pettymystä täyteen.
Netti on hyvä kun saa olla just se mikä on eikä kukaan ota niin henk koht kun ei voi tietää toisesta asioita joita voi heti arvostella tai ihmetellä. Mulla on parempaakin tekemistä kuin selitellä valintojani.
tuben cassandra mack on tehnyt paljon kuunneltavia miniluentoja esim.työpaikka ja ystävyyys ongelmista kannattaa kuunnella ite oon saanut paljon näistä irti.
myös terapaeutti patrick teahan on tehnyt perhe ja oman elämän arviointi miniluentoja family systems metodin avulla.
kaikki ystävyydet ei kestä koko elämää ja sen ei tarvi olla paha asia esim.koulukaveruus joka haihtuu kun porukka muuttaa ympäri maata.
narsisti haluaa heti ystävystyä ja urkkia sairaudet,raha asiat ja salaisuudet. tutustu rauhassa älä kerro liikaa itsestäsi.katso millanen luonne.aloita tuttavuudesta ja kato sopiiko luonteet.liika lähentyminen heti on red flag
hyvä ystävä on sellainen joka tekee tapaamisesta jotenkin miellyttävän ei täytä tilaa negatiivisuudella tai piikittelyllä vaan tarjoaa mielenkiintoista keskustelua. on rehellinen ja luotettava. tapaamiskerrat kohtuullisia esim. 1 kerta kuukausi tms.eli ei liikaa vaatimuksia työssäkäyville ihmisille. ei kuormita toista vain omilla asioillaan.vaan kaikki auttaminen ja kuuntelu on tasapuolista. ei vaatimuksia ,vaan kivaa yhdessäoloa jutellen ja kahvitellen tai yhdessa jossain tapahtumassa käymista tai lenkillä käyntiä.
tällä kaaval ainakin mulla ollu pitkiä ystävyyksiä.ystävällä voi olla fyysinen tai henkinen sairaus.jos muuten ok käytös.
mulle ei kelpaa ilkeä,toisista rumaa puhuva,vaatimuksia laukova,agressiivinen, epärehellinen,päihde koukus oleva. tällä tavalla on helppo pitää ihmissuhteet hyvänä.mun rajat on nämä ja muilla voi olla eri, mutta mulla näin toiminu.
Ehkäpä ne, joilla ei ole mitään ongelmia, eivät etsi muiden seuraa?