Tärkeiden ihmisten hyvästely kuollessa
Ootteko miettineet, et kun kuolema koputtaa, miten päästätte irti läheisistä? Aiotteko vielä soittaa läpi vaikka vanhat ystävät, exät, tai muut joiden kanssa hyviä muistoja ja kiitollisuutta? Eikö olisi pelottava ajatus, että läheinen katoaa ikuisesti ja ei saisi koskaan sanotuksi, kuinka tärkeä toinen oli, kuinka kiitollinen oli, tai kuinka pettynyt vaikka oli.
Kommentit (12)
Kuolinvuoteella kukaan harvemmin puhuu mitään loppuvaiheessa.
Nääh, en muutenkaan soita ellei ole asiaa. Siinäpähän kuolee/kuolen. Hyvät ystävät ei pidä yhteyttä ellei heille ole asiaa niin suotta mitään ylimääräistä ennakoimaan.
Ei tarvitse jos ei osaa tai pysty. Kyllä jotkut aistivat hyvät tekonsa tuolta puolen, josta joku oli kiitollinen niistä.
Kannattaa eläissä tunnustaa tykkäykset, ettei ole myöhäistä
Harvoin sitä niin tarkalleen tietää ennakkoon että voi edeltävän viikon vetää puhelinrallia. Voihan se olla, että siinä vaiheessa kun todella havahtuu elämänsä rajallisuuteen, kirkastuu myös se kenen kanssa haluaa jäljellä olevaa aikaa jakaa ja mitkä tärkeät asiat ansaitsee tulla sanotuksi, mutta en ajattele sitä jäähyväisiä vaan olennaiseen keskittymisenä.
Tuskin kuoleva jaksaa mitään soittelurumbaa tehdä. Parempi elää niin että kaikki tärkeä tulee ajoissa sanottua ja tehtyä.
Sama kuin nyt, en halua nähdä enkä kuulla kenestäkään, on se nyt kumma kun ei saisi edes kuolla rauhassa👀
Olisi kyllä aika yllättävää ja hämmentävää jos vanhat exät soittaisi ainoastaan kertoakseen että kohta kuolee.
Mitäpä se ennää hyvejää? Ei ne asiat siitä muutu, vaikka kuinka kuolis ja soittelis.
Huomaa, että täällä porukalle kuoleminen on hyvin, hyvin vieras asia. Pelkkä käsite.
Puhukaa ne tärkeät asianne heti. Ei kellekään meistä ole luvattu huomista.
Hyvin monet meistä emme edes kuole rauhallisina nukahtaen vuoteeseen.
Ja jos kuolemmekin vuoteeseen rauhassa, niin eipä siinä kuulkaa olla enää juttelukunnossa.
Kuolema on totista totta ja se tapahtuu ihan missä, milloin ja kenelle tahansa.
Ei se kysele eikä kunnioita, mitäs sulla ois nyt kesken ja miten se susta ois parasta.
Voisin kuvitella, että jos tieto lähestyvästä kuolemasta olisi yllättävää ja tulisi tapahtumaan nopeasti, niin keskittyisin lähimpiin rakkaisiin. Olisin myös myötätuntoinen itselleni. Minulla on oikeus elämän hiipumiseen ilman ponnisteluja tavoitella kaikkia tärkeitä ihmisiä.
Toisaalta, jos tieto kuolemasta on ollut tiedossa jo pidemmän aikaan pohtisin, mikä minulle on merkityksellistä. Jos minulla olisi voimavaroja ja kokisin tärkeäksi olla yhteydessä itselle merkityksellisiin ihmisiin, niin sen tekisin.
Voisi kuvitella, että tälläinen yhteydenotto olisi todella merkityksellinen myös niille ihmisille, joihin olisin yhteydessä.
No ei oo tullu mieleen.
vm-71