Lue keskustelun säännöt.
Onko eri asia olla tsunamiorpo kuin muilla tavoin orvoksi jäänyt?
11.01.2025 |
Mitä eria sillä olisi? Eräs somettaja väittää, että näin on. En itse kyllä tiedä, että millä tavalla.
Kommentit (222)
Tsunamiorpo voi koettaa syyllistää Tuomiojaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsunamiorpo on menettänyt vanhempansa tapahtumassa, joka on ollut paljon julkisuudessa. On se eri asia kuin joku sairaus tms. mihin yksityisesti hiljaa hiivutaan. Toki en osaa sanoa, miten tämä ero käytännössä näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Tsunamiorpo voi koettaa syyllistää Tuomiojaa.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamiorpo voi koettaa syyllistää Tuomiojaa.
Miksi?
Perimätiedon (iltapäivälehdet jne) mukaan tuolloin ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja ei toiminut täysin niin oikein kuin joku muu (perussuomalainenI ministeri ehkä olisi toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Onhan esimerkiksi kolarissakin vanhempansa menettänyt lapsi voinut itsekin loukkaantua jos on ollut paikalla. Puhumattakaan lapsesta, jonka vanhempi on tehnyt vaikka itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Tsunamiorpo on menettänyt vanhempansa tapahtumassa, joka on ollut paljon julkisuudessa. On se eri asia kuin joku sairaus tms. mihin yksityisesti hiljaa hiivutaan. Toki en osaa sanoa, miten tämä ero käytännössä näkyy.
Toisaalta tsunamissa vanhempansa menettäneet saivat enemmän tukeakin. Oli keräyksiä, järjestettyä vertaistukea jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Onhan esimerkiksi kolarissakin vanhempansa menettänyt lapsi voinut itsekin loukkaantua jos on ollut paikalla. Puhumattakaan lapsesta, jonka vanhempi on tehnyt vaikka itsemurhan.
Noiden tapahtumien jälkeistä kaaosta ei voi verrata siihen, mitä tsunamin jälkeen tapahtui. Apua saattoi joutua odottamaan jossain katolla tuntikausia, auttajat ei välttämättä toisia suomalaisia, kukaan ei tiedä mitä muille perheenjäsenille on tapahtunut tai mitä seuraavaksi tapahtuu, ruumiita joka puolella ympärillä. Luultavasti useamman päivän matka jonkun turvallisen lähiomaisen syliin Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näitä paljonkin Suomessa? Ihme ettei ole järjestetty mitään nenäpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Onnettomuudessa mukana ollut lapsi on saattanut nähdä vanhempansa kuolleena, tsunamiorpo mitä todennäköisimmin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Eihän tapahtumia kannata tuolla tavalla vertailla. Jokainen menetys on oma yksilöllinen kokemus ja esimerkiksi vanhemman pitkä sairastaminen vaikuttaa monellakin tavalla lapsen elämään. Samoin esimerkiksi se oma kokemus kolarissa olemisesta.
Kaverini oli perheensä kanssa Thaimaassa kun tsunami tapahtui, osa heidän perheestä kuoli. Koulussa kiellettiin kyselemästä häneltä asiasta, mutta totta kai kaveripiirissä sitten kysyttiin. Hän kertoi, ettei itse ollut joutunut veteen, ilmeisesti oli kahlannut roskien ja mudan seassa, selvisi mustelmilla ja naarmuilla.
Miksi edes puhutaan tsunamiorvoista, tai sotaorvoista? Mummoni viimeinen elossa oleva vanhempi kuoli sodan aikana tehtyään itsemurhan. Oliko mummon orpous jotenkin vähäpätöisempää kuin sotaorpojen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekin voinut loukkaantua ja tapahtumasta jäädä traumat kun on ollut itse paikalla.
Onhan esimerkiksi kolarissakin vanhempansa menettänyt lapsi voinut itsekin loukkaantua jos on ollut paikalla. Puhumattakaan lapsesta, jonka vanhempi on tehnyt vaikka itsemurhan.
Noiden tapahtumien jälkeistä kaaosta ei voi verrata siihen, mitä tsunamin jälkeen tapahtui. Apua saattoi joutua odottamaan jossain katolla tuntikausia, auttajat ei välttämättä toisia suomalaisia, kukaan ei tiedä mitä muille perheenjäsenille on tapahtunut tai mitä seuraavaksi tapahtuu, ruumiita joka puolella ympärillä. Luultavasti useamman päivän matka jonkun turvallisen lähiomaisen syliin Suomeen.
Miksi niitä pitäisikään verrata? Vanhemman kuolleena näkeminen tai kuoleman näkeminen on varmasti ihan omanlaisensa trauma lapselle.
Niinistö siellä tsunamin kourissa oli eikä Orpo
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Aika mielenkiintoinen näkemys. Oman kokemukseni mukaan tsunamin jälkeen saatiin apua varsin nopeasti, sekä paikallisella tasolla että täältä Suomesta käsin. Paikalliset ihmiset opasti ja auttoi turisteja parhaansa mukaan, auttoivat järjestämään kyyteja sairaalaan ja muualle, vaikka monilta oli omiakin omaisia kateissa ja pelastushenkilöstöä, poliiseja ja terveydenhuollon henkilöstöä oli mennyt tsunamin mukana.
Myös monet turistit auttoivat toisiaan ja huolehtivat lapsista ja nuorista, auttoivat etsimään ja löytämään vanhempia tai muita läheisiä, ohjasivat muiden mukana sairaalaan ja olivat tukena ja turvana.
Vierailija kirjoitti:
Jos tsunamiorpolla tarkoitetaan sellaista, joka on itse ollut mukana tapahtumpaikalla, mutta jäänyt henkiin, niin onhan se aika lailla omanlaisensa kokemus. Kamppailla itse kuolemaa vastaan, ja nähdä, miten vanhemmat katoavat otteen livetessä vesimassaan. Sitten vakavasti loukkaantuneena odotellaan apua vailla tietoa, miten perheenjäsenten on käynyt. Mahdollisesti ei yhteistä kieltä auttajien kanssa, ei yhteistä kieltä sairaalan henkilökunnan kanssa, kun sinne asti pääsee. Vieras ympäristö, jossa pitäisi nukkua ilman omaisia. Tietämättömyys vanhempien kohtalosta voi piinata kauan. Sitten evakuointilennolle ilman vanhempia, tässäkään vaiheessa ei välttämättä varmaa tietoa kuolemista.
Vrt. auto-onnettomuus: paikalle tulee nopeasti suomenkielisiä auttajia, viranomaiset soittavat paikalle tueksi muita lähiomaisia suht lyhyen ajan sisällä.
Mitä ihmettä? Ei meidän meille mitkään viranomaiset soittaneet muita omaisia tueksi.
Tuskin