Ihan hirveä tunne, saada autismidiagnoosi 35-vuotiaana naisena.
Ja elänyt koko elämän "normaalisti" töissäkäyden ja opiskellen. uupumisia useampia joiden vuoksi lähdettiin tutkimaan
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä on mielestäsi hirveää? Aika epätavallinen reaktio.
kun on luullut olevansa "normaali"
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On varmasti hirveä tunne, mutta eikö tuota voi kääntää vähän positiiviseksi: olet pystynyt työllistymään ja opiskelemaan, vaikka kärsit autismista. Nyt vaan pitää hyväksyä vajavaisuus ja elää vähän kevyemmin pienemmillä tuloilla, esim. osa-aikatyössä käyden.
Monella päinvastoin: eivät työllisty ollenkaan tai oikein mikään muukaan suju, oli diagnoosia tai ei.
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Mitä kautta tarkemmin sulla lähti vyyhti aukeamaan? Terveyskeskus, yksityinen, työterveyslääkäri, työkkäri? Nainen 34 taas tässä toivoisi pääsevänsä tutkimuksiin, jotta tietäisi virallisesti onko uupumisen ja kuormitusalttiuden taustalla autismikirjoa, tarkkaavuusongelmia tai muuta.
Voihan tuo olla shokki, mutta pidemmällä aikavälillä hyvä ja eteenpäinauttava asia. On helpompi alkaa auttaa itseään tai pyrkiä saamaan oikeanlaista tukea uupumisen managerointiin.
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa.
Kukaan ei ole normaali. Jotkut vaan osaavat peittää sen paremmin :)
Vierailija kirjoitti:
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Kaikki autistit saa Kelalta rahaa.
Se ei tarkoita totaaliautismia kaikilla. Vaan voi olla jotain piirteitä vähäisempänä tai tietyssä tilanteessa. Ehkei se ole aina diagnoosi, vaan ihmisillä olevia piirteitä tai rokotereaktio tms. Suomessa tyypillisiä. Ja niitä on erilaisia. Osa on sosiaalisia ja osa ei. Väsyminen voi olla muuhunkin reaktio, luonnollinen.
Vammautuminen on aina traumatisoivaa. Hakisin apua terapiasta, jossa toki suurin osa autisteista käy.
Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit saanut diagnoosin 15 v sitten (silloinen Asperger)?
20 v sitten kaverimies sai uupumisen jälkeen Asperger-diagnoosin ja on ollut tk eläkkeellä siitä asti. Nykyään ei oikeuta eläkkeeseen pelkkä diagnoosi.
Pidän siitä kun menen jonnekin, että on turvallinen olo,a. Vai tällaista asiaa tällä kertaa
No miten nyt elämä muuttuu? Kuvailet junia tms. et osaa puhua kunnolla, mitä?
Kerta diagnoosi on nyt tullut, voi elää kuten se on, omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa.
Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.
Mitä ajatuksia diagnoosin saaminen herätti?
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä.
Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa.
Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.
Ennen muinoin autisti-diagnoosia pelättiin ja kammottiin, se annettiin vain lapsille jotka ei ottaneet katsekontaktia tai muuta kontaktia vanhempiin, eivät puhuneet, eivät kyenneet kouluttautumaan jne.
Nykyään joka toinen on autisti, vaikka olisi hyvä koulutus, työ, perhe, paljon ystäviä ym. En tiedä onko tämäkään järkevää diagnosointia
Miksi tämä on mielestäsi hirveää? Aika epätavallinen reaktio.