Lue keskustelun säännöt.
Suunniteltu sektio Suomessa
05.12.2024 |
Haluasin kuulla kokemuksia suunnitellusta sektiosta. Ymmärtääkseni sektiota ei ilman pelkopoli-käyntiä (kaikkea sitä tässä maassa keksitäänkin!) saa edelleenkään Suomessa - edes rahalla.
Olen 33-vuotias nainen, ja miesystäväni kanssa olemme lasten saamisesta puhuneet. Asia toki on aina erikseen, tuleeko lapsia vai ei, mutta lapsi joka tapauksessa olisi molemmin puolin toivottu ja siihen olisi hyvät edellytykset (talouspuoli kunnossa ja turvallinen asuinympäristö). Olen kuitenkin aina lykännyt ajatusta lasten saannista/ hankkimisesta siihen liittyvien monien riskien vuoksi. Ymmärrän, että suuri osa lapsista syntyy terveinä ja suuri osa synnytyksistä onnistuu suhteellisen hyvin. Mutta ei aina.
Etenkin synnytys on asia, mikä saa minut välttelemään ajatusta omien lasten hankkimisesta. Traumaattisia kokemuksia olen kuullut alatiesynnytyksestä ihan lähipiirissä; Esimerkiksi läheisen perheen vaimo kuoli synnytykseen Suomessa. Harvinaista, mutta tapahtuu siis edelleen 2000-luvulla. Omalla siskollani tuli paha repeämä viime vuonna synnytyksessä, ja hän sai luovutusverta. Tiedän myös lukuisia, jotka ovat olleet pitkällä alatiesynnytyksessään (punnerrelleet ja ähistelleet tunti tolkulla), mutta viime hetkellä päädytään joka tapauksessa sektioon.
Ennen kaikkea minua pelottaa alatiesynnytyksessä pahat repeämät, pysyvät kohdunlaskeumat ja virtsankarkailu. Esimerkiksi oman äitini kohtu ei ikinä palannut entiselleen ja syvimmät vatsalihakset ovat jääneet löysiksi, minkä hän huomaa etenkin Pilates-tunneilla. Tämä on mielenkiintoista, koska äitini on aina ollut verraten urheilullinen, eikä ylipainoa ole ollenkaan.
Kuulisin mielelläni kokemuksia suunnitellusta sektiosta ja siitä toipumisesta:
1. Kuinka nopeasti olit taas omilla jaloillasi ja selviydyit itsenäisesti arkiaskareista ja vauvan hoidosta?
2. Toipuivatko vatsalihaksesi entiselleen? Ts. Pystytkö treenaamaan kuten ennen raskautta.
3. Uskaltautuisitko ja pääsisitkö sektioon uudelleen?
Voit myös jakaa muita ajatuksia ja kokemuksia aiheesta!
Itseäni häiritsee tämä alatiesynnytykseen painostaminen Suomessa. Monissa muissa länsimaissa naiset saavat itse päättää synnytystapansa. Tällä kivikautisella tavalla ei ainakaan syntyvyyttä tässä maassa saada nousuun. Sukupuolia kyllä voidaan korjata vaikka verorahoin.
Itse olisin valmis jopa maksamaan sektiosta, mutta meidän sosialisoidun terveyden huollon luvatussa maassa yksityisellä sektorilla ei tarjota synnytyspalveluja.
Kommentit (56)
*lapsivedet, ei lapsiväestöönsä (autocorrect)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen systeemi on syvältä. Monissa maissa puolet lapsista syntyy suunnitelluilla sektioilla, toki vakuutuksien turvin, sillä sektiosynnytys on kalliimpi kuin alatie-.
Mun eka lapsi syntyi vakavan raskausmyrkytyksen takia kiireellisenä sektiolla. Toinen lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla. Pelkopolilla piti käydä puhumassa, jotta sai tuon.
Ensimmäisen sektioon jälkeen olin paljon kipeämpi kuin toisen. Puoliso auttoi arkiaskareissa, sillä haava oli tajuttoman kipeä. Vauvanhoito sujui hyvin sektiosta huolimatta. Imetyshormonit varmaan auttoi.
Toisesta mulla meni lapsiväestöönsä kaksi viikkoa ennen la. Lääköri yritti saada mut synnyttämään alateitse, mutta pidin kivuissanikin pääni onneksi ja sektiolla syntyi kuopuskin.
Treenaaminen onnistuu ihan normaalisti nyt yli nelikymppisenäkin, ei siitä huolta. Vatsalihakset saa kuntoon, mutta treenamiselle ei ole
Kiitos tästä rehellisestä vastauksesta!
Hienoa, että sait pidettyä omasta valinnastasi kiinni.
Onnea ja terveyttä koko perheellesi!
Erikoista toden totta tämä alatiesynnytykseen painostaminen. Aina vedotaan sen luonnollisuuteen, vaikka se (alatiesynnytykseen) kuitenkin tapahtuu pääsääntöisesti ihmisen rakentamassa sairaalaympäristössä.
Mitä on luonnollisuus aikakautena, jolloin merkittävä osa lapsista syntyy keinotekoisesti lapsettomuushoidoilla.
Hulluinta on se, että edes rahaa vastaan ei tässä maassa saa synnytyspalveluja.
Aika kaukana ollaan näemmä vapaasta markkinatalousmaasta.
Alatiesynnytyksessä lapsi saa paljon paremmat edellelytykset terveenä elämiseen. Mutta jokainen voi itse miettiä valintojaan. Alateitse lapsi saa paljon hyviä aineita pärjätäkseen, ja nukutuksesta ei , päinvastoin.
On eri asia , jos sektion joutuu tekemään lääketieteellisistä syistä.
Ensimmäinen synnytetty suunnitelulla sektiolla, toinen alateitse. Kävin ekasta pelkopolilla, missä oli selviä asiavirheitä ja jopa valehtelua, mutta pysyin tiukkana ja sain v****ilun kuuntelun jälkeen luvan sektioon. Vauva olo suurikokoinen ja perätilassa, lisäksi minulla sen verran ahtaat paikat, että myöhemmin kokenut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sanoi, että en olisi millään saanut tuota vauvaa alateitse synnytettyä. Synnytyshän oli nopea, vaikein ja kivuliain oli puudutteen laitto. Jälkeen kivut olivat elämäni kauheimmat ja liikkuminen oli kaksi viikkoa hirveää, kuukauden kankeaa.
Toisen lopulta halusin kokeilla synnyttää alateitse, työstin tätä doulan ja vyöhyketerapian avulla. Synnytys kesti yli vuorokauden, jonka jälkeen vauva oli teho-osastolla kaksi päivää, minä terapiassa vuoden. Ainoa hyvä puoli oli nopeampi palautuminen, olin omilla jaloilla heti.
Vatsan ulkonäkö ja vatsalihakset eivät ole palautuneet ennalleen ja se mahdollisuus kannattaa hyväksyä. Minulle tuli valtava paino molemmissa raskauksissa, vaikka raskausdiabetesta tai muuta poikkeuksellista ei ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen synnytys jännittää aina. Suosittelen normaalisti alateitse, siitä toipuu nopeasti, kivunlievitystä saa, eikä siitä pihtailla, kätilöt on todella osaava, Suomi on paras maa synnyttää. Itse olen kolmesti synnyttänyt.
Sektiossa tulee komplikaatioita paljon useammin kuin alatiesynnytyssä. Kannattaa myös tutustua sektion huonoihin puolii ja kokemuksiin ja miettiä onko niitä seurauksia halukas kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys jännittää aina. Suosittelen normaalisti alateitse, siitä toipuu nopeasti, kivunlievitystä saa, eikä siitä pihtailla, kätilöt on todella osaava, Suomi on paras maa synnyttää. Itse olen kolmesti synnyttänyt.
Minulla on kyllä tästä päinvastaiset kokemukset, jouduin esimerkiksi epiduraalia odottamaan lähes kolme tuntia, kun anestesialääkärillä oli jotain kiirettä, milloin kätilö unohti ym. Oksensin yksin synnytyssalissa kivuissa ja painellessani kutsunappia kätilö kävi huikkaamassa ovelta, että nyt ei ehdi sori.
En halua ap:ta pelotella, mutta minulla tuo alatiesynnytys oli kaoottinen ja traumatisoiva, sektio rauhallinen, hallittu ja kaunis.
Vastaaja 6
Mä alatiesynnytyksen jälkeen oon hoitanut heti osastolla vauvat itse, maito on noussut ja oon pystynyt liikkumaan normaalisti, heti kotiin päästyä oon käynyt kävelyllä, kaupassa, siivonnut ihan niinkuin ennenkin, kahdessa viikossa on paino pudonnut takaisin normaaliin. Kolme synnystä ja vatsalihakset on kunnossa. Synnytykset on kestänyt 4-10h ja kivut ovat olleet ohi oikeastaan samantien kun vauva syntynyt. Jälkisupistuksia tietysti on mutta ne eivät ole niin kovia ja niitä on kestänyt pari päivää. Ihan buranalla pärjääkö synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuolen korjaaminen on vähän eri asia kun synnytys, jossa pyritään ajattelemaan kuitenkin ensimmäisenä lapsen etua, ei äidin. Lapsen kannalta keisarileikkaukseen liittyy kohdunulkoiseen elämään sopeutumisen viivästymistä ja myöhemmin elämässä suurentunut sairauksien ja terveysongelmien riski.
Suunniteltu sektio lapsen perätilan vuoksi, lapsivedet valitettavasti hulahtivat jo 3 vrk aikaisemmin, joten kätilö ilmoitti, että alatiesynnytys. Väitin lapsen olevan perätilassa, kätilö väitti toisin ja ilmoitti, että ei sektiota.
18 tuntia myöhemmin minulla oli lapsi, joka vietiin tehohoitoon. Käymme hänen haudallaan taas jouluna. Erittäin vakavasta hapenpuutteesta kärsinyt perätilassa ollut lapsi tuli lopulta maailmaan hätäsektiolla, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä alatiesynnytyksen jälkeen oon hoitanut heti osastolla vauvat itse, maito on noussut ja oon pystynyt liikkumaan normaalisti, heti kotiin päästyä oon käynyt kävelyllä, kaupassa, siivonnut ihan niinkuin ennenkin, kahdessa viikossa on paino pudonnut takaisin normaaliin. Kolme synnystä ja vatsalihakset on kunnossa. Synnytykset on kestänyt 4-10h ja kivut ovat olleet ohi oikeastaan samantien kun vauva syntynyt. Jälkisupistuksia tietysti on mutta ne eivät ole niin kovia ja niitä on kestänyt pari päivää. Ihan buranalla pärjääkö synnytyksen jälkeen.
Mulla sama ja enemmän pelottaisi sektio. Ei ole tullut repeämiä eikä tehty episiotomiaa, vatsalihasten pienen erkauman sain kuntoutettua, ei jäänyt raskauskiloja tai kengurupussia. Erkauman saa tarvittaessa korjattua leikkauksella, jos sitä rahaakin on.
Yksi lapsi, alatiesynnytys omasta toiveesta. Sektiota pelkäsin, koska erittäin isona leikkauksena veritulpan, tai jonkin bakteeri-infektion riski pelotti paljon enemmän kuin mitkään alatiesynnytyksen riskit. Tätä en sano arvostellakseni, on vain mielestäni mielenkiintoista että mihin riskeihin kunkin mieli eniten tarttuu.
Ponnistusvaihe kesti alle tunnin (synnytysjakkara). Lievää repeämää, kaikki parantunut (nykyään ri kai käytetä enää asteita, mutta toisen asteen repeämää omani kai oli). Noin 8h synnytyksen jälkeen sanoin, että vois tehdä uusiksi (siis nim.om. synnytyksen). Oli tavallaan sellanen kiehtova extreme-kokemus mulle. Jotkut tykkää benjihypätä, jotkut tykkää synnyttää. Jälkivuoto kesti vain reilun viikon ja oli vähäistä. Samaisen aikaa oli hutera olo vatsalihasten toipumisen takia. Erkaumaa ei jäänyt vaikka juuri mitään en tehnyt ja lantionpohjan lihakset on gynen mukaan tosi hyvässä kunnossa, että hyppimään vaan.
Kavereistani ja tuttavistani suurimmalla osalla synnytykset on olleet aika vastaavia kuin mulla. Ehkä 1/4 on ollut jotain vähän horror-osastoa synnytyksessä. Itse sain yhden epiduraalin, mutta se oli ilmeisesti ehtinyt lakata vaikuttamasta ponnistusvaiheessa. Itse sain tuosta tietää vasta jälkeenpäin. Jotenki sitä pärjäsi ihan hyvin ilokaasun kanssa ja hyvät muistot jäi synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys jännittää aina. Suosittelen normaalisti alateitse, siitä toipuu nopeasti, kivunlievitystä saa, eikä siitä pihtailla, kätilöt on todella osaava, Suomi on paras maa synnyttää. Itse olen kolmesti synnyttänyt.
Oma kokemus on, että kipulääkettä ei saa, aina on liian aikaista tai liian myöhäistä, pahoja repeämiä on paljon eikä puudutusta saa, vaikka alapäähän iskettäisiin 30 tikkiä. Kohtelu on ilkeää, vauvaa joutuu pusaamaan yläviistoon, koska kätilö ei ergonomian vuoksi voi kumartua, hänellä on oikeus valita työasentonsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä alatiesynnytyksen jälkeen oon hoitanut heti osastolla vauvat itse, maito on noussut ja oon pystynyt liikkumaan normaalisti, heti kotiin päästyä oon käynyt kävelyllä, kaupassa, siivonnut ihan niinkuin ennenkin, kahdessa viikossa on paino pudonnut takaisin normaaliin. Kolme synnystä ja vatsalihakset on kunnossa. Synnytykset on kestänyt 4-10h ja kivut ovat olleet ohi oikeastaan samantien kun vauva syntynyt. Jälkisupistuksia tietysti on mutta ne eivät ole niin kovia ja niitä on kestänyt pari päivää. Ihan buranalla pärjääkö synnytyksen jälkeen.
Minulla suunnitellun sektion jälkeen ihan sama. Vauvaa hoidin heti, kun puudutus salli kävelemisen eli samasta illasta alkaen, kotiin 4. päivänä synnytyksestä, kaupassa on pystynyt käymään normaalisti, samoin kävelyllä. Paino oli entisellään jo osastolla, ei ole tarvinnut erikseen pudottaa. Vatsalihakset kunnossa, Buranaa sain kahtena päivänä leikkauksen jälkeen, koska enempää tarvetta kipulääkitykselle ei ole ollut.
Minulle tärkeintä oli saada terve lapsi, huonekaverin lapsi oli teholla pitkittyneen synnytyksen takia ja nyt 2 vuotta myöhemmin ei osaa kävellä, ei oikeastaan edes äännellä. Ei tule koskaan saavuttamaan ikätasoistaan tilaa.
Kommentoin sen verran, että virtsankarkailu ja vatsalihasten palautumattomuus ei liity synnytystapaan, vaan siihen raskauteen. Noi voi käydä vaikka synnyttäisi suun kautta. Ja suunniteltu sektiokaan ei ole kivuton tai riskitön tapa synnyttää. Mikään ei ole. Mulle on tehty 3 sektiota, kaksi kiireellistä ja viimeinen sitten suunniteltu, kun kahden sektion jälkeen ei voi enää alakautta synnyttää. Olen niisät palautunut suht normaaliksi, toki sektioarpi on alavatsalla ikuisesti ja nyt, kun ikää alkaa olla enemmän, arven kiinnikkeet ovat aika ajoin alkaneet vaivaamaan.
Minulla ensimmäinen sektio oli ainakin todella hyvä. Erityisen pahan synnytyspelon takia ei yhtään tarvinnut vääntää pelkopolilla että sai sektion, luvattiin heti ja sanottiin että ketään ei voi pakottaa. Siellä sitten sain enimmäkseen kysellä asioista ja kertoa omista peloista, mikä itseäni ainakin auttoi. Ihana lämmin kohtaaminen oli joka kerralla ja todella ymmärtäväinen kätilö. Mistään riskeistä ei tarvinnut kuulla koska pelkäsin myös sektiota Ja hoitajat näkivät parhaaksi olla hiljaa näistä asioista.
sektiossa pahin oli se puudute, muuten oli alle puolessa tunnissa kaikkinensa ohi. Verta en menettänyt käytännössä yhtään, istukka lähti syntymään itsestään haavan kautta, vauva oli elinvoimainen.. ja heti sain vauvan heräämössä rinnalle. Hän pääsi sinne isänsä kanssa jo odottamaan. palauduin viikossa niin että en enää tarvinnut ollenkaan kipulääkkeitä, ensimmäiset 5 päivää oli ehkä kipeimmät, sen jälkeen pystyin hyvin hoitamaan vauvaa itsekin. Olo parani muuten heti kun sai epiduraalin ja muut letkut pois, normaalisti meidän sairaalassa sektion jälkeen epi on pari päivää ja sitten asteittain pois. sen jälkeen vahvoja kipulääkkeitä tarpeen mukaan.
tämä oli mun kokemus, toivotaan että seuraavakin menee yhtä ihanasti! Tietenkin pelottaa, mutta onneksi edellisestä jäi niin hyvä kokemus että ei ihan niin paha mennä uudestaan.
Olen kuullut että kaikkialla ei ihan näin helposti mene valitettavasti toki olin todellinen pelko asiakas paniikkikohtausten ja muun pakokauhun kanssa..
Samat fiilikset oli minulla ap jo 10 vuotta sitten. Halusin sektion, sain sektion. 3 kertaa.
Punnitsin molempien tapojen riskit ja hyödyt ja päädyin valitsemaan mielummin sektion joka on lapselle turvallisin tapa syntyä.
Pelotteluista huolimatta kaikki 3 olivat täysien pisteiden vauvoja, ei allergioita. Itse sektiot sujuivat hyvin, ei ongelmia toipumisessa. Kotiin pääsin muutamassa päivässä, viimeisellä kerralla leikkaus pe, kotiin su. Ei mitään erityisiä kipuja, buranalla ja panadolilla eka viikko ja sen jälkeen normaalia elämää.
Kroppa palautui nopeasti ja liikunnallista elämää vietän.
Tekisin saman ratkaisun vieläkin, koen päässeeni kovin helpolla verrattuna ystävieni kokemuksiin, jotka ovat synnyttäneet alakautta eivätkä enää voi edes trampoliinilla hyppiä..
Sektio on iso leikkaus, jossa komplikaatioriskit paljon suuremmat, kuin alatiesynnytyksessö, miten teitä se vähemmän pelottaa?
Suomen systeemi on syvältä. Monissa maissa puolet lapsista syntyy suunnitelluilla sektioilla, toki vakuutuksien turvin, sillä sektiosynnytys on kalliimpi kuin alatie-.
Mun eka lapsi syntyi vakavan raskausmyrkytyksen takia kiireellisenä sektiolla. Toinen lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla. Pelkopolilla piti käydä puhumassa, jotta sai tuon.
Ensimmäisen sektioon jälkeen olin paljon kipeämpi kuin toisen. Puoliso auttoi arkiaskareissa, sillä haava oli tajuttoman kipeä. Vauvanhoito sujui hyvin sektiosta huolimatta. Imetyshormonit varmaan auttoi.
Toisesta mulla meni lapsiväestöönsä kaksi viikkoa ennen la. Lääköri yritti saada mut synnyttämään alateitse, mutta pidin kivuissanikin pääni onneksi ja sektiolla syntyi kuopuskin.
Treenaaminen onnistuu ihan normaalisti nyt yli nelikymppisenäkin, ei siitä huolta. Vatsalihakset saa kuntoon, mutta treenamiselle ei ole tietenkään niin paljon aikaa, kun on lapset.