Suunniteltu sektio Suomessa

Ap:lla on kyllä väärää tietoa sektiosta. Kohtu palautuu huonommin sektiosta, sillä sektiossa kohtu leikataan auki. Arpikudos ei milloinkaan ole yhtä vahva kuin ehjä kohtu. Siksi sektion jälkeisessä raskaudessa on suurempi riski kohdun repeämiseen kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Sektion jälkeen toipumisaika on pidempi. Oma vatsani ei koskaan ole toipunut ennalleen, siihen ei auta mikään treeni. Vatsa on ulkonäöltään ruma ja entinen pyykkilautavatsa historiaa. 

T. 2 x sektio

Löysät vatsalihakset, virtsankarkailu ja kohdunlaskeuma johtuvat raskaudesta eikä niiltä voi välttyä sektiolla.

Oma kokemus suunnitelluista sektioista on se, että synnyttäneitten osastolla olivat alakautta synnyttäneet selvästi paremmassa kunnossa kuin minä. Sektioäidit löntivät hitaasti mahaa pidellen, kun alakautta synnyttäneille riitti uimarengas istuimella.

1. Kuinka nopeasti olit taas omilla jaloillasi ja selviydyit itsenäisesti arkiaskareista ja vauvan hoidosta?

Ensimmäisellä kerralla meni pari viikkoa, seuraavilla kerroilla nopeammin. Viimeksi tuli fysioterapeutti kiskomaan ylös sängystä melkein saman tien, kun kärrättiin leikkurista osastolle.

2. Toipuivatko vatsalihaksesi entiselleen? Ts. Pystytkö treenaamaan kuten ennen raskautta. 

En ole erityisesti treenannut ennen raskautta enkä sen jälkeenkään. Ei ne ihan entiselleen ole palautuneet.



3. Uskaltautuisitko ja pääsisitkö sektioon uudelleen?

Kyse ei ollut uskaltamisesta vaan siitä, että sektioon päädyttiin lääketieteellisistä syistä. Jos olisin saanut valita, en olisi ottanut sektiota.

Vierailija kirjoitti:

Sain sektion todella helposti, ei tarvinnut pelkopolilla käydä. Vetosin vain synnytyspelkoon ja faktahan on, ettei ketään voi pakottaa synnyttämään alateitse. Sektio meni hyvin, eikä pahemmin jännittänyt kun olin siihen hyvin "valmistautunut, ja niin tyytyväinen että sektion sain. Toivuin nopeasti, mutta toki eka viikkona mies hoiti enemmän vauvaa. Eiku sektioon vaan niin on yksi stessi vähemmän, jos on synnytyspelko.

Miten ajattelit jättää synnyttämättä , jos et mitenkään ehdi leikkaussaliin ajoissa? Voi olla tuskallista pidätellä.

On äitejä sektioonkin kuollut. Itseasiassa raskaana olokin on vaarallista kun mm. veritulppariski on suurempi.

Jos ap on huolissaan vatsalihaksistaan, kannattaa toivoa alatiesynnytystä. Ne vatsalihakset kun halkaistaan sektiossa veitsellä.

Jos ap:n äidin vatsalihakset on kärsineet, se johtuu raskaudesta, joka venyttää vatsaa. Alatiesynnytyksellä ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Päinvastoin. Alatiesynnytys on vatsalihaksille parempi ja säästävämpi. Treenaamisen voi aloittaa aiemmin kuin sektion jälkeen.

Kuolemanriski ja riski vakaviin komplikaatioihin sektion jälkeen on moninkertainen alatiesynnytykseen nähden. Ap mainitsi myös verensiirron. Sektion jälkeen äidille tehdään paljon todennäköisemmin verensiirto kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Onko se ulostamiseen pakottamista jos (julkinen) terveydenhuolto ei halua tyhjentää suoltasi suolihuuhtelulla koska se on sinusta miellyttävämpi kuin itse ähistäminen, vaan sanoo että kokeilepa nyt itse käydä siellä pytyllä ensin.

Molemmat lapseni ovat syntyneet sektiolla lääketieteellisistä syistä, olen ikuisesti kiitollinen että tällainen vaihtoehto oli olemassa. Mutta se on iso leikkaus, ja lapsilukuni on vain kaksi juuri siksi että eka sektio johti komplikaatioihin joiden vuoksi jo toinen raskaus oli isoriskinen ja kolmatta ei ollut enää turvallista miettiä. Ekan sektion jälkeen tarvitsin myös luovutusverta, ja tilanne olisi voinut päätyä kurjemminkin, vaikka kyseessä oli suunniteltu sektio. 

Miksi hankkia lapsia jos ei uskalla synnyttää? Vaikuttaa siltä että kasvatuksenkin ulkoistaisit yhteiskunnalle. Mistä näitä elämästä vieraantuneita naisia oikein tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on huolissaan vatsalihaksistaan, kannattaa toivoa alatiesynnytystä. Ne vatsalihakset kun halkaistaan sektiossa veitsellä.

Jos ap:n äidin vatsalihakset on kärsineet, se johtuu raskaudesta, joka venyttää vatsaa. Alatiesynnytyksellä ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Päinvastoin. Alatiesynnytys on vatsalihaksille parempi ja säästävämpi. Treenaamisen voi aloittaa aiemmin kuin sektion jälkeen.

Kuolemanriski ja riski vakaviin komplikaatioihin sektion jälkeen on moninkertainen alatiesynnytykseen nähden. Ap mainitsi myös verensiirron. Sektion jälkeen äidille tehdään paljon todennäköisemmin verensiirto kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

Lihakset pysyvät kunnossa kun käy salilla. Synnytys etenee myös joutuisasti kun on lihaksia millä pullauttaa sikiö ulos. Tässä esimerkkiä treenistä

2xsuunniteltu pelkosektio täysin ongelmitta. Aikuisena tehty nielurisaleikkaus oli miljoona kertaa pahempi toipumisen suhteen. Olen joskus sanonutkin, että sektiot olivat siihen verrattuna lastenleikkiä.

En juurikaan tarvinnut särkylääkkeitä ja toisen sektion kohdalla käytäntö oli, että heti samana iltana jalkeille. En muista, johtuiko minun iästä (silloin 39) vai oliko yleinen käytäntö, mutta toisen sektion jälkeen piti jonkun aikaa pistää verenohennuspiikkejä. Olikohan viikon ajan..?

Minusta on aika ilkeästi sanottu, että ei pidä tehdä lapsia, jos niitä ei uskalla synnyttää alateitse. Aika monta maailman upeinta ja rakkainta lasta olisi tuolla logiikalla jäänyt syntymättä.

Sulla ap vähän nyt oikoo ajatukset. Ajatteletko että vatsalihakset eivät kärsi kun ne avataan? Tai että syville lihaksille ei koidu ongelmia vaikka jokatapauksessa raskaana ollaan samalla tavalla ja kasvatetaan vatsaa. Sektiossa myös voi tulla ongelmia ja jopa kuolla. Haava voi tulehtua kaikesta suihkuttelusta huolimatta kuten itselleni kävi, hoito ei todellakaan ollut mitään mukavaa. Itselleni tehtiin kiireellinen sektio ja olisin kyllä mielummin onnistunut pusaamaan alakautta. Toivuin sektiosta hyvin tuota infektiota lukuunottamatta muttei se minusta tavoittelemisen arvoinen asia oo eikä riskitön. 

Kiireellinen sektio, ei hätäsektio. Oli valtava pettymys. Pelotti ja ällötti hirveästi mahan viiltäminen auki. Leikkaus meni hyvin ja lapsi oli hyväkuntoinen. Kävi hyvin nopeasti ja helpostu. Hoito ja kipulääkitys oli asiallista ja koin, ettei toipuminen ollut vaikeaa. Nostelukielto vain oli todella hankala. Vatsalihakset oli viilletty poikki, arpi on vino ja kiristävä, ja vatsa ei toipunut ennalleen. Mutta ei kokonaisuutena ollut paha operaatio eikä siitä jäänyt mitään huonoa mieleen.

Paha asia sektiossa oli, että aivot eivät seuranneet perässä. Pitkään tuntui, että on edelleen raskaana ja odottelee synnytystä. Sellaista euforista oloa, josta moni puhuu ei tullut missään vaiheessa, vaikka olinkin sinällään onnellinen ja helpottunut. Vähitellen aloin myös uskoa, että lapsi on todellakin jo syntynyt.

Minulle ei annettu vaihtoehtoja, ja tiedän että lapsia on jopa kuollut vastaavissa tilanteissa. Siksi turha jossitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohdun silpominen ei ole synnyttämistä vaan leikkaus

Siihen että (sairaala)synnytyksissä naisille aiheutuu lukuisia vaurioita on syynä ennemminkin synnytäst aktiivisesti haittaavat toimenpiteet ja metodit, muun muassa täysin sadistinen ja järjetön protokollan mukainen ylöspäin synnytys, pakotettu ponnistaminen ja luonnollisen synnytysprosessin toistuva katkaiseminen

Eli perus sairaalasynnytys on äärimmäisen vaarallinen ja riskialtis luonnollisen synnytysprosessin vastainen sekopää-voyerismi-raiskausspektaakkeli, ja sektio on teurastajan äkkiväärästi keksimä tapa vapauttaa kärsivä vaimo uskistaan (teurastaja kätilönä nyt ylipäätään aika huono idea)

Sairaalassa myös katkaistaan äidin ja lapsen luonnollinen syntymän jälkeinen prosessi täysin standardisoidusti, mikä rikkoo molempien psyykeen. Jos lääkäri keksii viedä vauvan toiselle osastolle jonkun pilipalisyyn peru

Missä merkillisessä sairaalassa sektiolla synnyttäneet makaavat monta päivää verisissä lakanoissa?? Minä olin sektion jälkeen ihan samassa huoneessa alatiesynnyttäjän kanssa, vauvat tuotiin molemmille oitis vierihoitoon. Ruoat jaettiin huoneisiin ja lakanoitakaan ei todellakaan vaihdettu itse. Saman kohtelun sain vauvani kanssa kuin muutkin synnärin äidit. -----vai että jossain on tosiaankin maattu monta päivää verisissä lakanoissa, puppua ja tuutin täydeltä.

 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen synnytetty suunnitelulla sektiolla, toinen alateitse. Kävin ekasta pelkopolilla, missä oli selviä asiavirheitä ja jopa valehtelua, mutta pysyin tiukkana ja sain v****ilun kuuntelun jälkeen luvan sektioon. Vauva olo suurikokoinen ja perätilassa, lisäksi minulla sen verran ahtaat paikat, että myöhemmin kokenut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sanoi, että en olisi millään saanut tuota vauvaa alateitse synnytettyä. Synnytyshän oli nopea, vaikein ja kivuliain oli puudutteen laitto. Jälkeen kivut olivat elämäni kauheimmat ja liikkuminen oli kaksi viikkoa hirveää, kuukauden kankeaa.

Itse paranin kiireellisen sektion jälkeen nopeasti. Sairaalassa ollessa olo oli kuin kaikki sisuskalut myllätty, mutta viikon päästä leikkauksesta oli jo oikein hyvä olla. Kotona olin aikeissa siirtää painavaa keittiön pöytää, kun muistin ettei niin painavaa saisi nostella vielä pitkään aikaan.

Sinulle joka kysyit verisistä lakanoista niin ne oli Lappeenrannassa. Siellä sait tehdä kaiken itse. Vain ystävällinen vanhempi laitoshuoltaja armahti ja siivosi, kun menin itkuisena ja kuumeesta tärisevänä pyytämään apua pissattuani vahingossa lattialle.

4v sektiosta ja arpea kiristee niin ettei tässä mitään treenailla. Ei hajuakaan missä vatsalihakset ovat. Ruma vino arpi ja löysä pussukka siinä yläpuolella. Sektiolapsi jatkuvasti kipeä, astmapiippua aamuin illoin, pomoa vituttaa kun taas oon pois töistä. No ei sentään käynyt niinkuin kaverille, jolla lääkärit tekivät hoitovirheen ja kohtu repesi sektiossa. Tajuttomana pari päivää ja verta monta pussia. Toinen kaveri olisi lähtenyt lenkille pari päivää alatiesynnytyksen jälkeen. Yhtä monta tarinaa kuin synnyttäjää, mutta fakta on että sektio on yksi isompia avoleikkauksia mitä tehdään ja tapahtua voi mitä vaan. Itse valitsisin alatiesynnytyksen, jos voisin. Sektiota en suosittelisi kellekään.