Läyryätkö puhelimessa pitkiä aikoja joka päivä?

En. Hauska sana tuo läyryäminen.

En läyryä. Inhoan puhelimessa läyryämistä.

Läyryänkö? Hah. Aiemmin oli sellainen, että vietin tolkuttomia aikoja puhelimessa. Joskus ihan perhettäkin häiritsi. Nykyään en jaksa. Olen kyllästynyt puhelimessa puhumiseen. Erityisen raskasta on äidin jatkuva soittelu. Aiemmin jaksoin puhua hänen kanssaan tunninkin päivässä. Nykyään lopetan nopeasti, mutta sitten soittaa parin tunnin päästä uudelleen jne. Sanoisin, että miltei puhelinterrorismia jo. Kaipa tuo on yksinäinen ja eläkeikäisenä elämä pyörii pienten juttujen ympärillä. Loputonta jaarittelua jostain naapurin kukkaistutuksista. Tai minulle täysin tuntemattomien ihmisten pienistä tekemisistä. Kavereille soittelun lopetin, kun tajusin, että olen aktiivisempi kuin he. Nyt olen vetänyt pari vuotta jo linjaa, etten soita koskaan. Nuo soittaa, jos haluavat jutella ja juttelen toki, jos on sopiva hetki. 

Toimenkuvaani kuuluu puhelimeen vastaaminen klo 9-17 välisenä aikana ja päivittäin niitä tulee noin viitisenkymmentä. Eipä tuossa juuri mitään muuta ehdi tehdäkään.

Kunnioittakaa ihmisten rajoja ja henkiökohtaista tilaa. Se on henkistä väkivaltaa jos pakottaa toisen kuuntelemaan omaa agendaansa, välittämättä siitä, jaksaako toinen kuunnella. JOs keskustelu on vastavuoroista ja edistyy, se on eri asia. On nautinnollista keskustella ihmisen kanssa jonka kanssa on vastavuoroista ja yhteneväistä ajatustenvaihtoa. Kaikki muu on pakkopullaa, älä siis kiduta yksinpuhelulla muita ihmisiä.

Minä inhoan epäsanaa läyryäminen. 

10-12 tuntia päivässä

Työtön mies