Onko sinulla omasta mielestäsi hyvä resilienssi?

Tunnun ponnahtavan aika hyvin takaisin mielenrauhaan huonojen kokemusten jälkeen.

Suurin syy on varmaan ihan onnekas perimä: isoäidit oli molemmat todella sitkeitä taistelijoita, ja olen saanut hiukan heidän sisukkuuttaan.

Mä veikkaan, että mulla on poikkeuksellisen hyvä, varmaan Suomen kovimpia resilienssejä. Onneksi ei ole ollut elämässä kuitenkaan oikeastaan yhtään vastoinkäymistä koskaan. Olen onnellinen, stressitön, varakas, hyvä parisuhde ja upea perhe. Niin ei ole koskaan tarvinnut resilienssiä millään tavalla testata. Muuten uskon vahvasti, että se olisi todella hyvä.

On mulla vaikka ensimmäinen reaktioni saattaa olla kauhu ja paniikki. Toivun siitä kuitenkin nopeasti ja alan toimia kylmänviileästi tilanteen korjaamiseksi.

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Olen kokenut asioita joista moni ei selviäisi järjissään ja olen vielä toimintakykyinen. Ei kuitenkaan kiitos enää enempää, tämä riittää.

Mulla on lääkitys sen verran kohdallaa, että mikään ei tunnu missään. Eli on.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut asioita joista moni ei selviäisi järjissään ja olen vielä toimintakykyinen. Ei kuitenkaan kiitos enää enempää, tämä riittää.

Miten sinä sen voit tietää miten moni muu selviäisi tai ei?

Burn-outin jälkeen: Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut asioita joista moni ei selviäisi järjissään ja olen vielä toimintakykyinen. Ei kuitenkaan kiitos enää enempää, tämä riittää.

Miten sinä sen voit tietää miten moni muu selviäisi tai ei?

Niinpä. Suurin osa ihmisistä selviää todella pahoistakin asioista, koska ei ole oikein muutakaan mahdollisuutta.

Pakko olla hyvä resilienssi, kun olen kokenut kaikkea aivan hirveää elämässäni, enkä ole koskaan terapiaankaan päässyt, mutta edelleen sujuu opiskelu ja työ.

Lukiossa minut passitettiin koulupsykologille, josta ei mielestäni ollut mitään hyötyä, kun psykologi järkyttyi kertomuksistani enemmän kuin minä itse.

Kaippa, kun ainakin työterveyspsykologi sanoi niin. Hän ei edes kysynyt miten olen kestänyt, vaan miksi olen kestänyt. Lasten takia, vastasin. M40

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Nykyään keski-ikäisenä ja monenlaista käännettä takana on. Minusta on tullut melkeinpä viilipytty, olen aika äsäkkä kyllä kun kirjoitan itselleni tärkeistä asioista. Ihmisenä siis joustava, yksinviihtyvä ja kuuntelen sujuvasti.

Nuorena olin taas kireä kuin viulunkieli, ahdistuin helposti ja nukuin surkeasti. Aivan parasta, että kävi näin onnellisesti: tietyillä elämänvalinnoilla sain jkorjttua niin hermostoani kuin ajatteluani. En näe syytä epätoivoon minkään suhteen ja kieltäydyn myös kaikesta pelkopornosta mitä eteeni lykätään. Seuraan kyllä aikaani ja elämä tuntuu kiinnostavalta.

Paras on. Olen kehittänyt itseäni hyvin koko elämäni, asiaan vaikuttaa kaikki mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut asioita joista moni ei selviäisi järjissään ja olen vielä toimintakykyinen. Ei kuitenkaan kiitos enää enempää, tämä riittää.

Miten sinä sen voit tietää miten moni muu selviäisi tai ei?

Niinpä. Suurin osa ihmisistä selviää todella pahoistakin asioista, koska ei ole oikein muutakaan mahdollisuutta.

Niin, onko heillä muita vaihtoehtoja? En itse ainakaan nähnyt muuta vaihtoehtoa "selvitä" kun jäin raskaana ollessa alle 1v lapsen ja tulevan lapsen yksinhuoltajaksi kun lasten isä teki itsemurhan. Siinä se muu maailma ja elämä jatkui ihan arkisena minulta mitään lupaa kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Miten niin?

Mä sanon, että on hyvä ja perustelen tämän sillä, että elämä on kohdellut minua hyvin, on ollut turvallinen lapsuus, hyviä ihmisiä ja perhe ympärillä, hyvä koulutus, vakaa työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne. Uskon itseeni ja selviytymiseeni tilanteessa kuin tilanteessa. Kohtaan asiat viilipyttymäisen rauhallisesti ja katson miten ne siitä lutviutuvat. Uskon myös, että elämä kantaa ja asiat kääntyvät parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon, että on hyvä ja perustelen tämän sillä, että elämä on kohdellut minua hyvin, on ollut turvallinen lapsuus, hyviä ihmisiä ja perhe ympärillä, hyvä koulutus, vakaa työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne. Uskon itseeni ja selviytymiseeni tilanteessa kuin tilanteessa. Kohtaan asiat viilipyttymäisen rauhallisesti ja katson miten ne siitä lutviutuvat. Uskon myös, että elämä kantaa ja asiat kääntyvät parhain päin.

Nimenomaan näin syntyy resilienssi.

Ei. Tavanomainen koulukiusaaminen johti yleiseen ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden fobiaan. Niiden kanssa kamppailen nyt vielä yli nelikymppisenäkin, tosin paniikki on enemmän vaihtunut lamaantuneeseen masennukseen ja apatiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Et itse taida? Tuossahan kuvattiin just niitä resilienssin peruselementtejä.