Onko sinulla omasta mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Hiukan meni tarinassa överiksi kissan ja kolmen työkaverin kuolema. Ei kannata liioitella tarinoissa, uskottavuus kärsii.

Kuule, totuus on aina tarua ihmeellisempää. Työkavereista ( miehiä) kaksi kuoli äkilliseti sairauskohtaukseen  saman kesän aikna , yhden vei syöpä. Työpaikka on aika iso, mutta nämä oli mun ikäpolvea, työtovereita. 

Ihminen, joka tyynesti sanoo, että mikä ei tapa, vahvistaa vain, uskoo todellakin resilienssin voimaan. Suomalainen sisu on eräs tunnettu ilmentymä resilienssistä. 

Täällä keskustellaan nyt kahta eri tasoista resilienssiä vaativista tapahtumista.  Elämään kuuluvista normaaleista haasteista, ja sitten niistä oikeasti suurista vastoinkäymisistä. Jättikö poikaystäväsi, vai halvaannuitko esim. kolarissa vyötäröstä alaspäin loppuelämäksesi? Ollaan ihan eri tasoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä keskustellaan nyt kahta eri tasoista resilienssiä vaativista tapahtumista.  Elämään kuuluvista normaaleista haasteista, ja sitten niistä oikeasti suurista vastoinkäymisistä. Jättikö poikaystäväsi, vai halvaannuitko esim. kolarissa vyötäröstä alaspäin loppuelämäksesi? Ollaan ihan eri tasoilla. 

Niinpä. Mä lähden nyt lumisateessa kauppaan, koska mulla on resilienssiä tehdä niin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ja ei, resilienssi ei ole sitä että vain sillä joka huutokilpailussa on elänyt "rankimman" elämän, olisi resilienssiä. Resilienssi tarvitaan mm. just niissä kohdissa mitä lainaamasi kirjoittaja kuvaili."

Ymmärrä jo, että yleensä aletaan edes mainitsemaan sanaa "resilienssi" siinä kohden, kun on tarvittu vähän enemmän jaksamista. Kun puhutaan putkiremontista ja aamupuuron keittämisestä, ei sana usein nouse esiin. 

 

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Niin, mikä tässä on niin vaikeaa?

Itseasiassa yleisimmin resilienssi tulee esiin ihan siinä niin sanotussa tavallisessa elämässä. Vaikkapa siinä putkiremontissa, vesivahingossa ja työpaikan muutoksissa, mutta toisaalta myös ihan siinä tasaisemmassa arjessa resilienssi on se, mikä vaikuttaa esimerkiksi jaksamiseen ja elämään suhtautumiseen.

Ei resilienssi hyvänen aika tarkoita vain mitään kaikista kärjistetyimpiä elämäntapahtumia.

Van Halen kertoo teille resilienssistä:

I get up and nothin' gets me down

You got it tough, I've seen the toughest around

And I know, baby, just how you feel

You got to roll with the punches to get to what's real

Ah, can't you see me standin' here?

I've got my back against the record machine

I ain't the worst that you've seen

Ah, can't you see what I mean?

Ah, might as well jump (jump)

Might as well jump

Go ahead and jump (jump)

Go ahead and jump

Hello, hey you

Who said that?

Baby, how you been?

You say you don't know

You won't know until you begin

So can't you see me standing here?

I've got my back against the record machine

I ain't the worst that you've seen

Ah, can't you see what I mean?

Ah, might as well jump (jump)

Go ahead and jump

Might as well jump (jump)

Go ahead and jump

Jump

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja ei, resilienssi ei ole sitä että vain sillä joka huutokilpailussa on elänyt "rankimman" elämän, olisi resilienssiä. Resilienssi tarvitaan mm. just niissä kohdissa mitä lainaamasi kirjoittaja kuvaili."

Ymmärrä jo, että yleensä aletaan edes mainitsemaan sanaa "resilienssi" siinä kohden, kun on tarvittu vähän enemmän jaksamista. Kun puhutaan putkiremontista ja aamupuuron keittämisestä, ei sana usein nouse esiin. 

 

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Niin, mikä tässä on niin vaikeaa?

Itseasiassa yleisimmin resilienssi tulee esiin ihan siinä niin sanotussa tavallisessa elämässä. Vaikkapa siinä putkiremontissa, vesivahingossa ja työpaikan muutoksissa, mutta toisaalta myös ihan siinä tasaisemmassa arjessa resilienssi on se, mikä vaikuttaa esimerkiksi jaksamiseen ja elämään suhtautumiseen.

Ei resilienssi hyvänen aika tarkoit

Ahaa, eli täällä siis kysyttiin, että kokevatko ihmiset, että heillä on hyvä jaksaminen elää ihan tavallista elämää. Itse en ehkä olisi käyttänyt tuossa kohtaa kyseistä sanaa 🤷

Resilienssi ei tarkoita itsessään niitä koettuja vastoinkäymisiä, vaan niitä koettuja suojaavia tekijöitä, mitkä ovat alunperin luoneet sitä resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja ei, resilienssi ei ole sitä että vain sillä joka huutokilpailussa on elänyt "rankimman" elämän, olisi resilienssiä. Resilienssi tarvitaan mm. just niissä kohdissa mitä lainaamasi kirjoittaja kuvaili."

Ymmärrä jo, että yleensä aletaan edes mainitsemaan sanaa "resilienssi" siinä kohden, kun on tarvittu vähän enemmän jaksamista. Kun puhutaan putkiremontista ja aamupuuron keittämisestä, ei sana usein nouse esiin. 

 

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Niin, mikä tässä on niin vaikeaa?

Itseasiassa yleisimmin resilienssi tulee esiin ihan siinä niin sanotussa tavallisessa elämässä. Vaikkapa siinä putkiremontissa, vesivahingossa ja työpaikan muutoksissa, mutta toisaalta myös ihan siinä tasaisemmassa arjessa resilienssi on se, mikä vaikuttaa esimerkiksi jaksamiseen ja elämään suhtautumi

Ahaa, eli täällä siis kysyttiin, että kokevatko ihmiset, että heillä on hyvä jaksaminen elää ihan tavallista elämää. Itse en ehkä olisi käyttänyt tuossa kohtaa kyseistä sanaa 🤷

Ei, vaan kysyttiin, mitkä tekijät on vaikuttaneet siihen resilienssiin. Resilienssi näkyy kaikilla elämänalueilla eikä pomppaa esiin vain silloin jos vaikka joku läheinen kuolee. Kuten moni täällä näyttää kuvittelevan, koska ilmeisesti yhdistävät resilienssin pelkästään elämän sellaisiin vastoinkäymisiin kuten kuolemaan, eroihin, onnettomuuksiin jne.

Toiset puhuu aidasta ja toiset aidan seipäästä. Tosi hedelmällistä keskustelua. 

Ei minusta isäni itsemurha tai äitipuoleni tapaturmainen kuolema lapsuudessani ole vahvistaneet minua tai vaikuttaneet resilienssiini mitenkään positiivisesti. Resilienssini on syntynyt ihan muilla tavoin, todennäköisesti siellä vauva-aikana ja varhaislapsuudessa. Turvallisuus, tarpeista huolehtiminen, läheisyys, usko elämään ja itseen, joitain mainitakseni.

Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta ja sopeutumista. Onko se sitten sitä joustavuutta ja sopeutumista, jos pitää keskustelupalstalla vielä vuosikymmentenkin jälkeen uhoilla, miten ihan itse piti ostaa omat vaipat ja tienata rahat niihin, hiihtää kouluun yhdellä suksella 20 km ylämäkeen joka päivä mennen tullen, käydä vielä sivutoimisesti töissä, koska vanhemmat kuoli, mummo katosi, vaari sai sydämin ja eno oli alkoholisti, ja sitten mennä 12-vuotiaana töihin?

Vaikea sanoa, kun en oikein tiedä miten sitä mitataan.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi tarkoittaa psyykkistä joustavuutta ja sopeutumista. Onko se sitten sitä joustavuutta ja sopeutumista, jos pitää keskustelupalstalla vielä vuosikymmentenkin jälkeen uhoilla, miten ihan itse piti ostaa omat vaipat ja tienata rahat niihin, hiihtää kouluun yhdellä suksella 20 km ylämäkeen joka päivä mennen tullen, käydä vielä sivutoimisesti töissä, koska vanhemmat kuoli, mummo katosi, vaari sai sydämin ja eno oli alkoholisti, ja sitten mennä 12-vuotiaana töihin?

Ja ihan hyvin on selvitty kaikesta, vaikka tekeekin aina mieli vertailla omia kokemuksia kaikkien muiden kokemuksiin ja yrittää todistella muille, miten kova resilienssi on.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun en oikein tiedä miten sitä mitataan.

Sillä tavalla mitataan että jos jaksat joka päivä käydä töissä ja ruokkia perheen niin on hyvä .

Ilmeisesti hyvä. Osaan tunnistaa itsessäni ja elämässäni tekijät jotka auttavat jaksamaan, toisaalta osaan tunnistaa myös stressin oireet ja sitten tarvittaessa tehdä asialle jotain. Yleisesti kuitenkin esimerkiksi perhe-elämä, nukkuminen, jaksaminen, asioiden toteuttaminen, työstä palautuminen jne. sujuu hyvin. Samoin olen huomannut että olen ihan ok ja pystyn toimimaan myös erilaisissa kriisitilanteissa sekä yllättävissä tapahtumissa.

"Ei, vaan kysyttiin, mitkä tekijät on vaikuttaneet siihen resilienssiin. Resilienssi näkyy kaikilla elämänalueilla eikä pomppaa esiin vain silloin jos vaikka joku läheinen kuolee. Kuten moni täällä näyttää kuvittelevan, koska ilmeisesti yhdistävät resilienssin pelkästään elämän sellaisiin vastoinkäymisiin kuten kuolemaan, eroihin, onnettomuuksiin jne."

Syy miksi moni kokee tämän liittyvän enemmän äärimmäisiin vastoinkäymisiin on varmaan se, että monesti sanotaan, että onpa Tertulla kova resilienssi, kun se vaan porskuttaa, vaikka takana konkursseja, sairautta ja kuolemaa. Ei normaalissa arjessa esiintyvästä resilienssistä ole tarve puhua, vaikka kaikkeen tarvittaisiinkin. Vähän sama kuin että jonkin sortin älykkyttä tarvitaan lumen luontiinkin, mutta ei se varsinaisesti testissä siinä ole. 

Se mistä resilienssi alun alkaen kullekin tulee, lienee yksilöllistä. Toisilla synnynnäistä, toisilla ympäristöstä, todennäköisimmin näiden yhdistelmää. 

Itse kuulun siihen porukkaan joka on vielä 11 tuotantokauden jälkeen mukana kuvauksissa ja hengissä, vaikka muista rakastetuimmista henkilöhahmoista aika jo jätti. Kukaan ei voita mua.

Kerran olimme sotureita.

Ei ole. Jokaikinen normaali asiakin tuottaa ahdistusta ja kauhua. En pärjää edes lääkityksellä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei, vaan kysyttiin, mitkä tekijät on vaikuttaneet siihen resilienssiin. Resilienssi näkyy kaikilla elämänalueilla eikä pomppaa esiin vain silloin jos vaikka joku läheinen kuolee. Kuten moni täällä näyttää kuvittelevan, koska ilmeisesti yhdistävät resilienssin pelkästään elämän sellaisiin vastoinkäymisiin kuten kuolemaan, eroihin, onnettomuuksiin jne."

Syy miksi moni kokee tämän liittyvän enemmän äärimmäisiin vastoinkäymisiin on varmaan se, että monesti sanotaan, että onpa Tertulla kova resilienssi, kun se vaan porskuttaa, vaikka takana konkursseja, sairautta ja kuolemaa. Ei normaalissa arjessa esiintyvästä resilienssistä ole tarve puhua, vaikka kaikkeen tarvittaisiinkin. Vähän sama kuin että jonkin sortin älykkyttä tarvitaan lumen luontiinkin, mutta ei se varsinaisesti testissä siinä ole. 

Se mistä resilienssi alun alkaen kullekin tulee, lienee yksilöllistä. Toisilla synnynnäistä, toisilla ympäristöstä, toden

Mutta kun se resilienssin määritelmä nimenomaan ei tarkoita tätä.

Sanontanakin tuo ontuu aikalailla, koska eihän ne ulkopuoliset voi määritellä sitä Tertun resilienssiä. Ulkopuoliset todella näkee vaan sen Tertun "porskuttamisen", elämän jatkumisen. Mitta onko tässä elämässä oikeastaan muita vaihtoehtoja edes? Ulkopuoliset eivät voi tietää esimerkiksi Tertun todellisesta jaksamisesta oikeastaan mitään, tai siitä onko hän käsitellyt konkursseja ja kuolemia ja onko sinut niiden ja itsensä kanssa.