Onko sinulla omasta mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on korvien välissä sellaiset anturit joiden avulla huono tai hyvä fiilis tarttuu toisiin ihmisiin. Pyrin ajattelemaan positiivisesti ja levittämään positiivista ilosanomaa muihin mikä motivoi jaksamaan ja uskomaan yhteiseen tekemiseen.

Kiva mutta ei ole resilienssiä.

Mä olen aliupseeri eli resilienssi on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei resilienssi kuitenkaan kestä edes sitä, että toiset kertoo miten heidän oma resilienssinsä on syntynyt, vaan on ihan pakko alkaa vertailla omilla elämämkokemuksilla? Just.

 

No trollihan se sieltä paljastui.

Trollausrahan se varmaan onkin että kuvittelee tietävänsä toisten kokemukset toisten puolesta ja alkaa vertailla.

Tässä ei tarvitse vertailla mitään, kun et ymmärtänyt termin merkitystä.

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Tässähän kysyttiin reilienssin taustatekijöistä ja laadusta, ja ihmiset vastaili siihen, mitkä asiat on heidän omalla kohdallaan vaikuttaneet resilienssiin. He eivät kertoneet kokemistaan mahdollisista vastoinkäymisistä yhtään mitään. Itsekään en kertonut, koska niitä ei tässä keskustelussa kysytty. Se, että joku ei heti ensimmäisenä ala luetella kaikkia kokemaan vastoinkäymisiä ei tarkoita, ettei henkilö olisi kokenut sellaisia. Yrittäkää nyt edes tämä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi sanoa, että on hyvä resilienssi, jos se ei ole koskaan ollut koetuksella? Tasapainoisen taustankin kanssa voi olla tai voi olla olematta. Sen tietää sitten, kun paska osuu tuulettimeen, ei sitä ennen. 

Sen tietää siitä, että resilienssiä kysytään jatkuvasti pieninä annoksina ihmisen elämässä aika ajoin. Muutos työpaikan järjestelyissä, putkiremontti, presentaatio 100 hengelle, vesivahinko, uusi työpaikka Tietää, että selviää, no big deal, uskoo itseensä, kaikki järjestyy, hanskaan tämän niinkuin muutkin asiat. Ja vaikka menisikin vtttuiks, niin perhe rakastaa silti ja tukee, vaikka mokaisin. Ei tarvitse olla mikään maailmanloppu ja romahdus kyseessä tietääkseen, että selviää tästä ja isommistakin jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Tämä on resilienssiä. Tiedoksi ketjun pullamössöporukalle. 

Juu, vaikken tiedä, mikä hit*o se lieneekään?

Sekä kaupunki-, että maaseuturesidenssinä ovat kyllä varsin hyviä ja edustuskelpoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina todella hyvä resilienssi. Elämäni isoin vastoin käyminen oli pari vuotta sitten, kun puolivuotta aikaisemmin jo suunniteltu purjehdusreissu etelän lämmössä tuli. Multa murtui ennen reissua varvas ja mä mietin, että mitä tästä tulee! No otin huumorilla ja reissussa pistin muut palvelemaan mua. Hyvin siitä selvittiin. Ja oma resilienssi tuli todelliseen testiin. Eli resilienssiä todellakin piisaa!

Huomaa kirjoitusasusta, että et ainakaan kouluja ole käynyt, joten rahat on todennäköisesti vanhemmilta peritty.

So?! Ok mulla on isällä rahaa ja olen saanut sitä aika paljon. Kai se sitä resilienssiä myös vaatii, kun ihmiset pitää mua tyhmänä?!

Mulla vähän ristiriitaisesti, eli olen selvinnyt elämän isommista vastoinkäymisistä mielestäni varsin hyvin, mutta pienten "ärsytysten" kanssa on jatkuvasti kitkaa ja niitä on vaikea sietää. Samoin kuin esim. tylsyyttä. Joskus olen jopa toivonut, että tapahtuuisi jotain, edes jotain pahaa, että elämä tuntuisi elämältä eikä vaan tylsältä.

Ei ole. Viime vuodet taas ollut yhtä vastoinkäymistä. Jotenkin niistä tietenkin selvinnyt kun ollut pakko. Mutta ihan sumussa tässä nyt mennään. Lähinnä pelottaa että jos ja kun taas saa elämänsä raavittua kasaan niin kohta tulee jotain paskaa lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Tämä on resilienssiä. Tiedoksi ketjun pullamössöporukalle. 

Mikä pullamössöporukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi sanoa, että on hyvä resilienssi, jos se ei ole koskaan ollut koetuksella? Tasapainoisen taustankin kanssa voi olla tai voi olla olematta. Sen tietää sitten, kun paska osuu tuulettimeen, ei sitä ennen. 

Sen tietää siitä, että resilienssiä kysytään jatkuvasti pieninä annoksina ihmisen elämässä aika ajoin. Muutos työpaikan järjestelyissä, putkiremontti, presentaatio 100 hengelle, vesivahinko, uusi työpaikka Tietää, että selviää, no big deal, uskoo itseensä, kaikki järjestyy, hanskaan tämän niinkuin muutkin asiat. Ja vaikka menisikin vtttuiks, niin perhe rakastaa silti ja tukee, vaikka mokaisin. Ei tarvitse olla mikään maailmanloppu ja romahdus kyseessä tietääkseen, että selviää tästä ja isommistakin jutuista.

Oikeesti sen tietää vasta kun tietää. Meille kaikille tapahtuu paljon, koska elämme, mutta jotkut asiat ovat sitä mittaluokkaa, että aletaan edes puhua resilienssistä. Noi on ihan perissettiä, mitä luettelit.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Hiukan meni tarinassa överiksi kissan ja kolmen työkaverin kuolema. Ei kannata liioitella tarinoissa, uskottavuus kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei resilienssi kuitenkaan kestä edes sitä, että toiset kertoo miten heidän oma resilienssinsä on syntynyt, vaan on ihan pakko alkaa vertailla omilla elämämkokemuksilla? Just.

 

No trollihan se sieltä paljastui.

Trollausrahan se varmaan onkin että kuvittelee tietävänsä toisten kokemukset toisten puolesta ja alkaa vertailla.

Tässä ei tarvitse vertailla mitään, kun et ymmärtänyt termin merkitystä.

Koita nyt googlettaa se resilienssi ja opiskele edes se, mitä resilienssi tarkoittaa.

En osaa sanoa.

Taistelin 10v traumaterapialla itseni takaisin elämään kiinni, mutta en koe olevani mitenkään vahva. Olen herkkä ja aika väsynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Tämä on resilienssiä. Tiedoksi ketjun pullamössöporukalle. 

Mikä pullamössöporukka?

"Mulla on aina ollut kaikki hyvin mutta jos nyt joskus jotain kävisi niin tiedän että selviytyisin tooosi hyvin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi sanoa, että on hyvä resilienssi, jos se ei ole koskaan ollut koetuksella? Tasapainoisen taustankin kanssa voi olla tai voi olla olematta. Sen tietää sitten, kun paska osuu tuulettimeen, ei sitä ennen. 

Sen tietää siitä, että resilienssiä kysytään jatkuvasti pieninä annoksina ihmisen elämässä aika ajoin. Muutos työpaikan järjestelyissä, putkiremontti, presentaatio 100 hengelle, vesivahinko, uusi työpaikka Tietää, että selviää, no big deal, uskoo itseensä, kaikki järjestyy, hanskaan tämän niinkuin muutkin asiat. Ja vaikka menisikin vtttuiks, niin perhe rakastaa silti ja tukee, vaikka mokaisin. Ei tarvitse olla mikään maailmanloppu ja romahdus kyseessä tietääkseen, että selviää tästä ja isommistakin jutuista.

Oikeesti sen tietää vasta kun tietää. Meille kaikille tapahtuu paljon

Hohhoijaa. Yritäpä uudestaan lueskella, mitä se resilienssi tarkoittikaan.

Ja ei, resilienssi ei ole sitä että vain sillä joka huutokilpailussa on elänyt "rankimman" elämän, olisi resilienssiä. Resilienssi tarvitaan mm. just niissä kohdissa mitä lainaamasi kirjoittaja kuvaili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan yli vuoden sisälläolen menettänyt mieheni, kissani, lankoni, kolme työkaveria kuoli, menetin rakkaan työyhteisöni muutosneuvotteluissa, sain uuden työn, jota teen yksin kotona. Lapseni muutti pois kotoa. Sairastuin autoimmuunisairauteen, selkäsairauteni paheni, elän jatkuvan kivun kanssa,  odotan leikkausta. Lääkehoito vie hiukset ja paino nousee. Yritän muuttaa halvempaan kämpään, mutta ei ole vielä löytynyt. Säästöt alkaa olla syöty. Mutta"etiäpäin, sanoi akka lumessa".

Tämä on resilienssiä. Tiedoksi ketjun pullamössöporukalle. 

Mikä pullamössöporukka?

"Mulla on aina ollut kaikki hyvin mutta jos nyt joskus jotain kävisi niin tiedän että selviytyisin tooosi hyvin."

Eihän täällä kukaan ole noin kirjoittanut. Kannattaa lueskella uudestaan jos et vielä ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa.

Taistelin 10v traumaterapialla itseni takaisin elämään kiinni, mutta en koe olevani mitenkään vahva. Olen herkkä ja aika väsynyt

 Niin, eikös se kerro, ettei resilienssiä juuri ole löytynyt, jos on joutunut kymmenen vuotta ravaamaan terapiassa?

"Ja ei, resilienssi ei ole sitä että vain sillä joka huutokilpailussa on elänyt "rankimman" elämän, olisi resilienssiä. Resilienssi tarvitaan mm. just niissä kohdissa mitä lainaamasi kirjoittaja kuvaili."

Ymmärrä jo, että yleensä aletaan edes mainitsemaan sanaa "resilienssi" siinä kohden, kun on tarvittu vähän enemmän jaksamista. Kun puhutaan putkiremontista ja aamupuuron keittämisestä, ei sana usein nouse esiin. 

 

Mikä tässä on niin vaikeaa?