Onko sinulla omasta mielestäsi hyvä resilienssi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Et taida itse ymmärtää. 

Ei. Vastoinkäymiset vaikuttaa elämänhaluun negatiivisesti, yritän miettiä syitä jatkaa. Olen kateellinen siitä että muut ei ole joutuneet kokemaan samaa kuin minä ja huomaan halveksivani ihmisiä jotka ovat pääseet elämässä helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Sinä itse et termiä käsitä.

Nuo asia, joita kommentoija luettelee, ovat juuri niitä hyvän resilienssin peruspalikoita.

Kun pohja on kunnossa, resilienssi on korkealla tasolla, jaksaa, pystyy, joustaa, uudistuu, kykenee selviytymään vaikeuksista paremmin.

Eihän se resilienssi mikään syntymälahja ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Minullakin on. Täysin päinvastaisista syistä (lukuun ottamatta viimeistä lausettasi).

"Lapsi, jota aina kannetaan, ei koskaan opi kävelemään."

Lapsi, joka oppii "kävelemään", ei edes lähtökohtaisesti oleta, että kannetaan, vaan kävelee itse.

En tiedä, mitä tuo tarkoittaa. Joten ehkä. M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut asioita joista moni ei selviäisi järjissään ja olen vielä toimintakykyinen. Ei kuitenkaan kiitos enää enempää, tämä riittää.

Miten sinä sen voit tietää miten moni muu selviäisi tai ei?

Koska moni ei selviä. Esim. vuosien koulukiusaaminen on vain yksi niistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Minullakin on. Täysin päinvastaisista syistä (lukuun ottamatta viimeistä lausettasi).

"Lapsi, jota aina kannetaan, ei koskaan opi kävelemään."

Lapsi, joka oppii "kävelemään", ei edes lähtökohtaisesti oleta, että kannetaan, vaan kävelee itse.

Oikeastaan aika huono vertaus, koska lapsi ei opi kävelemään tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Minullakin on. Täysin päinvastaisista syistä (lukuun ottamatta viimeistä lausettasi).

"Lapsi, jota aina kannetaan, ei koskaan opi kävelemään."

Lapsi, joka oppii "kävelemään", ei edes lähtökohtaisesti oleta, että kannetaan, vaan kävelee itse.

 

Eli siis mistä sinun resilienssisi on syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Miten niin?

Mainitsemasi asiatbeivät kerro resilienssistä. Resilienssimon nimenomaan vaikeiden asioiden ja tilanteiden kestämistä. Et edes tiedä onko sinulla sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

 

Sinä itse et termiä käsitä.

Nuo asia, joita kommentoija luettelee, ovat juuri niitä hyvän resilienssin peruspalikoita.

Kun pohja on kunnossa, resilienssi on korkealla tasolla, jaksaa, pystyy, joustaa, uudistuu, kykenee selviytymään vaikeuksista paremmin.

Eihän se resilienssi mikään syntymälahja ole.

Taidat olla idoootti jos luulet että resilienssi kehittyy ilman vastoinkäymisiä. Taidat olla yksi niistä, joille vanhemmat osti ensiasunnon.

Kai se hyvä on. Ainakin elän terveellisesti ja kuulun varmasti fyysisen kunnon osalta maan parhaaseen prosenttiin, noin suurpiirteisesti ja äkkiseltään arvioiden. Kyllä kaikenlaista flunssanpoikasta meinaa kuitenkin aina välillä puskea. Ehkä runsas ulkona oleminen ympäri vuoden myös altistaa tälle? Ihmeen terveitä tuntuvat olevan vanhat isä & äitini, jotka todellakaan eivät tervettä elämää elä millään mittarilla mitaten. Ehkä flunssiin kasvaa tuohon ikään mennessä vastuskyky?

On mulla ollut sinappirelishienssiä joskus höysteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Et itse taida? Tuossahan kuvattiin just niitä resilienssin peruselementtejä.

Resilienssi kasvaa vastoinkäymisten myötä, eli harjoittelemalla. Jos mielestäsi perusturvallisuus kasvattaa resilienssiä, niin et tajua mitä se tarkoittaa. Tuonkin henkilön maailma tod.näk. romahtaa, kun ottaa yhdenkin peruspalikan pois yhtälöstä, joten se siitä resilienssistä. Vissiin liian hienomsana tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Miten niin?

Mainitsemasi asiatbeivät kerro resilienssistä. Resilienssimon nimenomaan vaikeiden asioiden ja tilanteiden kestämistä. Et edes tiedä onko sinulla sitä.

Vastasin ihan siihen mitä aloitusviestissä ja otsikossa kysyttiinkin. Siis siihen, että onko resilienssinä hyvä ja mitkä tekijät on vaikuttaneet siihen resilienssiin. Mistä päättelet etten tietäisi onko minulla resilienssiä?

Oli aluksi mutta purkillinen luumusosetta auttoi.

T: Urpo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon, että on hyvä ja perustelen tämän sillä, että elämä on kohdellut minua hyvin, on ollut turvallinen lapsuus, hyviä ihmisiä ja perhe ympärillä, hyvä koulutus, vakaa työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne. Uskon itseeni ja selviytymiseeni tilanteessa kuin tilanteessa. Kohtaan asiat viilipyttymäisen rauhallisesti ja katson miten ne siitä lutviutuvat. Uskon myös, että elämä kantaa ja asiat kääntyvät parhain päin.

Nimenomaan näin syntyy resilienssi.

Vähän kuin sanoisi, että olette hyviä hiihtämään, vaikka ette ole koskaan hiihtäneet.

Minä taas tiedän, että minulla on kova resilienssi, koska olen pienestä asti selvinnyt vaikeista asioista ja jatkanut matkaa. Ja jopa töissä on sanottu, että minulla on poikkeuksellinen resilienssi. sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Et itse taida? Tuossahan kuvattiin just niitä resilienssin peruselementtejä.

Resilienssi kasvaa vastoinkäymisten myötä, eli harjoittelemalla. Jos mielestäsi perusturvallisuus kasvattaa resilienssiä, niin et tajua mitä se tarkoittaa. Tuonkin henkilön maailma tod.näk. romahtaa, kun ottaa yhdenkin peruspalikan pois yhtälöstä, joten se

Höpönlöpön. Googletapa resilienssi ja opiskele. Resilienssin perusteet rakentuu nimenomaan näistä asioista mitä täällä on kerrottu. 

Tuo mistä nyt puhut, on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, lapsuudessa koettu hyvä perusturvallisuus, läheisten läsnäolo, tuki ja kannustus, hyvä terveys, mahdollisuudet tehdä mielekkäitä asioita ja toteuttaa itseään on varmaan ne merkittävimmät. Olen aika optimistinen, itsetuntoni on ok ja luotan siihen että elämä kantaa aina jollain tavalla. Näen uusia mahdollisuuksia ja kykenen tuntemaan iloa ja onnea.

Et taida tietää ko. termin merkitystä?

Et itse taida? Tuossahan kuvattiin just niitä resilienssin peruselementtejä.

Resilienssi kasvaa vastoinkäymisten myötä, eli harjoittelemalla. Jos mielestäsi perusturvallisuus kasvattaa resilienssiä, niin et tajua mitä se tarkoittaa. Tuonkin henkilön maailma tod.näk. romahtaa, kun ottaa yhdenkin peruspalikan pois yhtälöstä, joten se

Resilienssi on paljon monimutkaisempi asia. Ensinnäkin ihan yksilön biologiset ominaisuudet antavat sille pohjan ja niillä on tutkimusten mukaan yllättävän suuri osuus siinä, miksi tosiaan jotkut ihmiset näyttävät vaikeuksista senkun vahvistuvan, toiset "hajoavat". Lisäksi kyllä, lapsuuden vuorovaikutussuhteet ja perusturvallisuus yleensä kasvattavat resilienssiä. Sen jälkeen, jos biologiset tekijät eli oman hermoston tapa reagoida stressiin yms, ja lapsuuden perusturvallisuus on ok, ihminen voi tosiaan jopa vahvistua vastoinkäymisissä. Mutta voi käydä ihan toisinkin. Ja on tosiaan sellaisia hannuhanhia, jotka ilman "harjoittelua" on varsin resilienttejä, koska biologia ja varhaislapsuuden turvallisuus on heistä sellaisia tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon, että on hyvä ja perustelen tämän sillä, että elämä on kohdellut minua hyvin, on ollut turvallinen lapsuus, hyviä ihmisiä ja perhe ympärillä, hyvä koulutus, vakaa työpaikka, hyvä taloudellinen tilanne. Uskon itseeni ja selviytymiseeni tilanteessa kuin tilanteessa. Kohtaan asiat viilipyttymäisen rauhallisesti ja katson miten ne siitä lutviutuvat. Uskon myös, että elämä kantaa ja asiat kääntyvät parhain päin.

Nimenomaan näin syntyy resilienssi.

Vähän kuin sanoisi, että olette hyviä hiihtämään, vaikka ette ole koskaan hiihtäneet.

Minä taas tiedän, että minulla on kova resilienssi, koska olen pienestä asti selvinnyt vaikeista asioista ja jatkanut matkaa. Ja jopa töissä on sanottu, että minulla on poikkeuksellinen resilienssi. sivusta

Eihän tässä kysytty vastoinkäymisistä yhtään mitään.

Kyllä se on kehittynyt. Töissä varsinkin huomaa että ihan tavis työntekijä olen muiden joukossa.