Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla jäi nuoruus "elämättä"?
09.11.2024 |
Tapasin elämäni rakkauden yläasteella ja sille tielle jäin.
Yhteistä elämää takana 34 vuotta.
Mitä olen mielestänne menettänyt, rehellisesti?
Kommentit (120)
Joo, en kelvannut kellekkään vasta kun aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tuokin.
Neljä lasta meillä on, esikoisen sain 20v., toisen 22v. ja kaksoset 25v.
Lapsiperhearki vei kyllä mehut, nyt lähes viisikymppisenä elämän täyttää työ, miehen kanssa arkisesti eläminen, harrastukset ja kaverien kanssa matkustelu. Aviomies on hyvä ja kunnollinen. Olen terve.
Oliko elämä tässä? Haaveilen lapsenlapsista, mutta esikoiseni opiskelee edelleen ahkerasti.
Mitä hyvää näette elämässäni?
Vierailija kirjoitti:
Ei keneltäkään jää mikään aikakausi elämättä, ellei sitten makaa koomassa.
Ei jääkään mutta ne voi mennä nopeasti ohi eikä niistä kerry mitään muistoja tai kokemusta. Ne vaan "eli" mitä ei voi sanoa että olisi elänyt.
En tiedä onko mulla joku kriisi alkamassa vai mitä nyt tapahtuu, mutta elämässä ei juuri jännitystä ole. Miehen kanssa viihdytään ja on edelleen "pelit ja vehkeet toiminnassa" viikottain. Ap
Nuoruus meni ohi yksinään sosiaalisesti kömpelönä ja pelokkaana. Nyt aikuisena olen edelleen yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö ja pelokas. Olen katkera kaikesta tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. En tavannut puolisoani (ja saanut lapsia) enkä ketään muutakaan. Olin yksin ja yksinäinen ja sillä tiellä edelleen, lastentekoikä jo ohi. Näin eri tavalla me nähdään mikä on ns. nuoruuden elämistä. Olisitko halunnut vaihtaa osia kanssani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus meni ohi yksinään sosiaalisesti kömpelönä ja pelokkaana. Nyt aikuisena olen edelleen yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö ja pelokas. Olen katkera kaikesta tästä.
Viinaa vaa koneeseen nii alkaa juttu luistamaa
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvin ja märiset vaan :(
Anteeksi! Ei ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa! :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se elämän rakkauden löytäminen on jättänyt nuoruuden välistä? Itse ollut saman henkilön kanssa yhdessä lukiosta saakka ja ihan samallalailla koen eläneeni nuoruuteni kuin muutkin. On matkusteltu, biletetty, käyty konserteissa ja muissa riennoissa, harrastettu kaikkea, opiskelijaelämää eletty, kavereiden kanssa ties mitä sponttaania typeryyksiä tehty. Sitten myöhemmin asetuttu aloilleen työ- ja perhe-elämään jne.
Merkittävin ero nuoruuden sinkkukavereihin etten mitään yhden yön juttuja ole oikeastaan koskaan harrastanut, mutta sitä nyt en pidä minään menetyksenä.
Mulla, menetin kaverit 15v. En saanut uusia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu persoonallisuudestasi. Itse olisin ollut liian villi, arvaamaton ja jännityksenkaipuinen tuollaiseen elämään. Mutta ymmärrän, että joillekin aikainen vakiintuminen sopii.
Aika moni vaikuttaa ajattelevan, että nuorena "elämä":ksi lasketaan ainoastaan kaatoluvun kasvatus ja jos jää alle 100 niin "ei ole elänyt"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi kai "elämättä" , mutta en kaipaa nuoruutta. Aloin seurustella 17 vuotiaana ja saman miehen kanssa menin naimisiin 20v ja sain lapset.
Nuoruudessa en juhlinut eikä ollut kaveripiiriä. Muutama baarikäynti oli alle 20v. Opiskelin lasten saannin jälkeen, joten ei ollut villiä opiskelijanuoruutta.
Olen eronnut, ja nykyisessä suhteessani miehen puheissa hän usein muistelee nuoruutta, bileitä ja juttuja. Itselleni ihan vierasta ja en moista kaipaa. Enemmänkin vähän puistattaa.
Koen etten ole menettänyt mitään. Olen aina tehnyt mitä olen halunnut.
Pahoittelen jos tämä aloitus loukkaa, se ei ollut tarkoitus millään tavalla.
Monilla tuntuu olevan jännittäviä käänteitä elämässä ja erilaisia ihmissuhteita, jotka tuovat sisältöä elämään.
En ehkä osaa arvostaa kaikkea hyvää elämässäni nyt tällä hetkellä. Onkohan mulla vaihdevuodet? Kuukautiset tulevat edelleen normaalisti, koen olevani fyysisesti nuorekas edelleen. Ap
En koskaan käynyt läpi biletys/baari"vaihetta". "Kavereita" oli läpi koulujen, mutta oikein koskaan kutsuttu mihinkään ja monesti jälkikäteen sai kuulla, miten viikonloppuna oli ollut sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen jos tämä aloitus loukkaa, se ei ollut tarkoitus millään tavalla.
Monilla tuntuu olevan jännittäviä käänteitä elämässä ja erilaisia ihmissuhteita, jotka tuovat sisältöä elämään.
En ehkä osaa arvostaa kaikkea hyvää elämässäni nyt tällä hetkellä. Onkohan mulla vaihdevuodet? Kuukautiset tulevat edelleen normaalisti, koen olevani fyysisesti nuorekas edelleen. Ap
😅 No kuule katson tuosta kristallipallostani että onko sulla vaihdevuodet vai mikä on hätänä.
Mä asuin nuoruuteni paskalla köyhällä paikkakunnalla lievästi alkoholisoituneiden teinivanhempieni ja isosiskon kanssa. Siskollani oli jäätäviä mt-ongelmia ja sitä kiusattiin koulussa. Vanhemmillani riitti kiinnostusta vain siskoni asioille. Minä kuljin huomaamattomana pitkin seiniä. Kaverit karsastivat meidän kaljanhajuista perhettä.
Että semmonen nuoruus mulla. Mitään murrosikää mulla ei ollut, koska vahingossakaan ketään, erityisesti äitinä ei saanut vaivata. Kolmekymppiseksi asti elin äitiäni miellyttäen, jopa huonossa parisuhteessa olin kymmenen vuotta ettei äidille vaan tulis paha mieli. Ja tulihan sille sit tosi paha mieli kun erosin lopulta.
Sinulla oli sentään elämän rakkaus. Et ollut sosiaalisesti kyvytön ja hylkiö muiden silmissä. Et viettänyt yksin iltoja alkunuoruutta. Myöhemmin ei tarvinnut harjoitella perusasioita ja tuntenut itseäsi täysin ulkopuoliseksi yrittäessäsi tehdä tuttavuutta muiden kanssa. Kumppanin tai yhdenillan seuran etsiminen olisi ollut toivotonta koska läpi paistaa miten kokematon ja kehittymätön ihmissuhteissa ja muussakin elämänkokemuksessa olet.
Ei keneltäkään jää mikään aikakausi elämättä, ellei sitten makaa koomassa.