Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla jäi nuoruus "elämättä"?
09.11.2024 |
Tapasin elämäni rakkauden yläasteella ja sille tielle jäin.
Yhteistä elämää takana 34 vuotta.
Mitä olen mielestänne menettänyt, rehellisesti?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset luulevat että jos ei ole vetänyt viinaa tai huumeita tai ei ole maannut monen ihmisen kanssa että elämä on jäänyt elämättä?
Yksi syy on se miten viihdeteollisuus on jo vuosikymmeniä myynyt tätä illuusiota. Jotkut ostavat.
Minusta Ap:n kommentit ja visiot kaivattuine tunnekuohuineen, kuulostaa juuri kuin jostain kevytromaanista tai televisiosarjasta. Tulee vahva mielikuva, että jostain ulkopuolelta annettu visio on omaksuttu ja siksi ollaan tyytymättömiä, vaikkei oikein edes tiedetä mihin. Itse asiassa kaikki on erittäin hyvin.
En toki tiedä Ap:stä sen enempää kuin mitä on tähän kirjoitellut, mutta tällainen mielikuva on itselle tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta jäi elämättä koska kaikki oli kiellettyä enkä päässyt pakoon sitä tilannetta enkä edes viitsi muistella sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee tunnekuohuihin niin ystäväpiirissäni on useita mielialalääkkeillä itsensä turruttaneita rouvia.
Ovat kuin zombeja, mikään ei herätä suuta riemua tai intoa heissä. Syövät masennukseen tai vv-oireiden ahdistukseen.
Itse haluaisin kokeilla vaikkapa koskenlaskua tai ulkomailla asumista, mutta mua pidettäisiin ihan seonneena jos nyt ilmoittaisin että myydään talo ja lähdetään Brasiliaan. Ja luultavasti ikävöisin kotiin ihan hirveästi sitten kuitenkin.
Ap
Pahoittelen jo etukäteen, en halua loukata sinua, uskon että olet ollut avoin ja rehellinen tässä ketjussa, eikä minulla ole halua mollata sinua, vaan mahdollisesti olla apuna. Oman läheisen ystäväni tilanteisiin ja juttuihin peilaten, nuo jännitysskenaariot kuulostavat minusta jonkin verran (hypo)maaniselta.
Jos mania-konsepti ei ole popkulttuuriviittauksia tutumpi, niin ehdotan että tutustut aiheeseen. En ole lääkäri, enkä näyttele sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ollut elossa, OLET elänyt.!
Eli jo edesmenneen, aikanaan kuuluisan piirtäjän ja taiteilijan ,monille lapsena tarinoillaan ja saduillaan mieleen jääneen 'Kylli-tädin',eli Kyllikki Kosken viisasta lausetta ja elämänviisauttaan siteeraten :
" Ei sellaista olekaan kuin 'elämätön elämä' .
Se on aivan turhaa puhetta jälkeenpäin elämäänsä taaksepäin tarkastellen .
Ei, sen ajan mitä olet ollut elossa ,olet myös sen ajan elänyt ja sillä siisti.
Ihan riippumatta siis siitä mitä olet elämässäsi ajallasi (ja ajallesi) tehnyt .
Noissa Kyllikki Kosken sanoissa on mielestäni paljon syvää ja kypsää elämänviisautta,joista me häntä nuoremmat voisimme ottaa opiksi.
(... ja tämä koskee siis ihan taatusti meitä kaikkia,
olisihan 'Kylli-täti' (jos eläisi) pitkälti yli satavuotias !)
Näitä kertovat ihmiset joilla elämä on mennyt enimmäkseen hyvin. Ne kenellä on oikeasti mennyt huonosti eivät kerro tällaista p*askaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan käynyt läpi biletys/baari"vaihetta". "Kavereita" oli läpi koulujen, mutta oikein koskaan kutsuttu mihinkään ja monesti jälkikäteen sai kuulla, miten viikonloppuna oli ollut sitä ja tätä.
Näistä tulee aina mieleen, että varmaan aika monelta 1930-luvulla ja sitä ennen syntyneeltä on jäänyt biletysvaihe myös elämättä, etenkin jos on syntynyt jonnekin Pudasjärven peräkylään. Ei ne ehkä kuitenkaan kaikki elämäänsä eläneet tätä surren.
Miten sen ottaa. Sota-aikana elettiin kuin viimeistä päivää, mitä se saattoi ollakin. Parikymppiset sotilaat ja naiset olivat pettämätön yhdistelmä. Ei silloin juotu lämmintä maitoa ja keskustelut päivän politiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset luulevat että jos ei ole vetänyt viinaa tai huumeita tai ei ole maannut monen ihmisen kanssa että elämä on jäänyt elämättä?
Yksi syy on se miten viihdeteollisuus on jo vuosikymmeniä myynyt tätä illuusiota. Jotkut ostavat.
Minusta Ap:n kommentit ja visiot kaivattuine tunnekuohuineen, kuulostaa juuri kuin jostain kevytromaanista tai televisiosarjasta. Tulee vahva mielikuva, että jostain ulkopuolelta annettu visio on omaksuttu ja siksi ollaan tyytymättömiä, vaikkei oikein edes tiedetä mihin. Itse asiassa kaikki on erittäin hyvin.
En toki tiedä Ap:stä sen enempää kuin mitä on tähän kirjoitellut, mutta tällainen mielikuva on itselle tullut.
Se, että tässäkin joku puhuu viinan ja huumeiden vetämisestä ja viihdeteolisuuden antamasta kuvasta ikään kuin nuorena avioitumisen ja samoilla urilla sujuvan elämän vaihtoehtona on ihan samaa tynnyrissä kasvaneen visiointia kuin ap:n kehittelemä ja pohjimmiltaan fiksumpi versio.
Jos ei ole kokemusta ja muistoja siitä, miten huikaisevaa ystävien kanssa seikkaileminen ja erilaisten koettelemusten kohtaaminen on nuorena ollut, ei kai sen puuttumista voi kuin aavistaa. Ja pakko alleviivata sitä, että ei avioituminen ja lasten saanti nuorena johda välttämättä ap:n kaltaiseen lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus meni ohi yksinään sosiaalisesti kömpelönä ja pelokkaana. Nyt aikuisena olen edelleen yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö ja pelokas. Olen katkera kaikesta tästä.
Ok incel 💁🏼
Vierailija kirjoitti:
Miten se elämän rakkauden löytäminen on jättänyt nuoruuden välistä? Itse ollut saman henkilön kanssa yhdessä lukiosta saakka ja ihan samallalailla koen eläneeni nuoruuteni kuin muutkin. On matkusteltu, biletetty, käyty konserteissa ja muissa riennoissa, harrastettu kaikkea, opiskelijaelämää eletty, kavereiden kanssa ties mitä sponttaania typeryyksiä tehty. Sitten myöhemmin asetuttu aloilleen työ- ja perhe-elämään jne.
Merkittävin ero nuoruuden sinkkukavereihin etten mitään yhden yön juttuja ole oikeastaan koskaan harrastanut, mutta sitä nyt en pidä minään menetyksenä.
Vain huo-rat harrastavat yhden illan juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus meni ohi yksinään sosiaalisesti kömpelönä ja pelokkaana. Nyt aikuisena olen edelleen yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö ja pelokas. Olen katkera kaikesta tästä.
Sama. Nyt jo viisikymppinen, eikä ole koskaan ollut esim. yhtään kaveria tai ystävää, miesystävästä tai puolisosta puhumattakaan. Neitsyenä tulen hautaan menemään. Ankea ja merkityksetön elämä kyllä ollut, eikä muutosta näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vaikuttaa ajattelevan, että nuorena "elämä":ksi lasketaan ainoastaan kaatoluvun kasvatus ja jos jää alle 100 niin "ei ole elänyt"
Ihan perus suomihuorien ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset luulevat että jos ei ole vetänyt viinaa tai huumeita tai ei ole maannut monen ihmisen kanssa että elämä on jäänyt elämättä?
Mädätys on uponnut lampaisiin. Yhdysvallat pahin mädättäjä.
Nuoruus, aikuisuus ja keski-ikä. Kaikki jäivät kokematta. Olen vain ollut. En oikeasti tiedä asioista tai elämästä mitään. Olen vain kuori vailla sisältöä. Näyttelen ihmistä, mutta en tiedä ihmisyydestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miinustin.
Olin koulukiusattu kolmella eri asteella opintoja. Elämäni huonoin valinta oli mennä armeijaan. Sen jälkeen eristäydyin aika totaalisesti ikäisistäni ihmisistä. Todennäköisesti ammattiapu olisi tulllut tarpeeseen. Selvisin keski-ikään ilman päihteitäkin. Itseasiassa niiden käyttämättömyys nuorena syrjäytti sen ajan kaveripiiristä varsin nopeasti.
Te jotka parisuhteilitte koko aikuisikänne: voitte arvailla miltä tuntuu kun ainoa kommunikoiti toiseen sukupuoleen oli tietokone ja moikka kaupan kassoilla. Tälläinen oli minun nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Totta tuokin.
Neljä lasta meillä on, esikoisen sain 20v., toisen 22v. ja kaksoset 25v.
Lapsiperhearki vei kyllä mehut, nyt lähes viisikymppisenä elämän täyttää työ, miehen kanssa arkisesti eläminen, harrastukset ja kaverien kanssa matkustelu. Aviomies on hyvä ja kunnollinen. Olen terve.
Oliko elämä tässä? Haaveilen lapsenlapsista, mutta esikoiseni opiskelee edelleen ahkerasti.
Mitä hyvää näette elämässäni?
Ei saatana. Kysyt " mitä hyvää näette elämässäni". Sinulla 4 lasta ja kehtaat nuon ala-arvoisia kysellä. T: syöpä vei mahdollisuuteni saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miten se elämän rakkauden löytäminen on jättänyt nuoruuden välistä? Itse ollut saman henkilön kanssa yhdessä lukiosta saakka ja ihan samallalailla koen eläneeni nuoruuteni kuin muutkin. On matkusteltu, biletetty, käyty konserteissa ja muissa riennoissa, harrastettu kaikkea, opiskelijaelämää eletty, kavereiden kanssa ties mitä sponttaania typeryyksiä tehty. Sitten myöhemmin asetuttu aloilleen työ- ja perhe-elämään jne.
Merkittävin ero nuoruuden sinkkukavereihin etten mitään yhden yön juttuja ole oikeastaan koskaan harrastanut, mutta sitä nyt en pidä minään menetyksenä.
Tapasin mieheni 30 vuotiaana. Heti tajuttiin me ollaan me ja niin baarit jäi, menot jäi vähemmälle.
Mä kävin ulkona päämääränä pitää hauskaa ja löytää puoliso. Tätä et tehnyt
Itse kyllä "elin" nuoruuttani, eli pyörin baareissa reilusti ja harrasin irtosuhteita, yms yms. ja vasta neljänkympin jälkeen löysin kumppanin, jonka kanssa on hyvä olla. Jos nyt jälkikäteen mietin, niin paljon mieluummin olisin elänyt jo nuorempana sitä elämää, jota nyt elän. Harmittaa esim. vietävästi kun ei saatu kuin yksi lapsi.
Ongelma itsellä oli se, ettei mulla nuorempana ollut kypsyyttä asettua aloilleni ja viettää parempaa elämää. Jostain syystä sitä oli niin levoton ja halusi "vapautta" (joka oli vain ja ainoastaan vastuuttomuutta) ... jostakin. Oli tyhmä todella pitkään, enkä tajunnut elämän perusasioita.
Kait tavallaan.
Masennuin pahasti lukion aikana ja sitten jotenkin hammasta purren elin ja ties minkä Kaitselmuksen johdolla pääsin 22v vakityöhön, perusduunia. Tein monta vuotta vain töitä ja menin kotia nukkumaan, asuin tuolloin vanhempien luona ja dokasin huoneessani joka viikonloppu, muuta en jaksanut.
Sitten ostin nykyisen asuntoni ja opettelin elämään itsekseni. Hankkiuduin viimein terapiaan ja sain apua myös ystävä pariskunnalta. Kävin 29v ikäisenä viimein veljen kanssa kahdestaan kuukauden reissulla toisella puolella maapalloa. Uskaltaa baareissakin käydä itsekseen, lauleskelen karaokeakin välillä.
Eniten harmittaa ja, no harmittaa vieläkin, että ei kohta 31v ole mitään käsitystä parisuhteista tai seksistä ja tuntuu, että hankalammaksi vaan menee. Haluaisi vain sen yhden jota saisi rakastaa.
Siinä se kai minun elämätön elämäni tähän asti. Ei tässä muuten niin suurta valittamista ole.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitä tulee tunnekuohuihin niin ystäväpiirissäni on useita mielialalääkkeillä itsensä turruttaneita rouvia.
Ovat kuin zombeja, mikään ei herätä suuta riemua tai intoa heissä. Syövät masennukseen tai vv-oireiden ahdistukseen.
Itse haluaisin kokeilla vaikkapa koskenlaskua tai ulkomailla asumista, mutta mua pidettäisiin ihan seonneena jos nyt ilmoittaisin että myydään talo ja lähdetään Brasiliaan. Ja luultavasti ikävöisin kotiin ihan hirveästi sitten kuitenkin.
Ap