Onko moraalitonta jättää masentunut puoliso masennuksen takia?
Miehen veljellä on tilanne tosi paha: vaimo on ilmiselvästi masentunut tai sitten patalaiska ihminen. Epäilen ensimmäistä lajia, koska sai kuitenkin yliopistotutkinnon aikaiseksi ihan kohtalaisessa ajassa. Sen jälkeen ei ole hakenut neljään vuoteen yhtään työpaikkaa, ei suostu keskustelemaan lisäkoulutuksesta, suuttuu pienestäkin vihjeestä, että pitäisi alkaa miettimään tulevaisuutta ja nuhjaa vaan päivät kotona. Ymmärrän miehen veljeä, hän on sanojensa mukaan välillä antanut asian olla ja odottanut aloitetta vaimonsa puolelta. Ei tapahdu kuulemma mitään. Jos taas kysyy, onko miettinyt asioita, niin suuttuu. Heidän avioliittonsa ihan kriisissä tämän takia. Ovat lapsettomia, mutta naimisissa.
Mä epäilen, että vaimo tarvisi jotain hoitoa pääkoppaansa, koska ei voi itsekään olla tyytyväinen tilanteeseen. Miehen veli on kuulemma ehdottanut sitäkin, jos tuntuu saamattomalta ja ahdistaa. Ei suostu keskustelemaan siitäkään. Pystyy kyllä hoitamaan asioitaan ja on siisti, ettei kyse ole mistään "tukka rasvaisena ja apaattisena sängyssä makaavasta" henkilöstä. Silti minusta hän tarvisi nyt jotain apua. Veli on nyt uhannut miehelle, että alkaa hommata omaa asuntoa. Vaikkei asia minulle kuulu, niin mietin vaan, onko oikein jättää selvästi masentunut ihminen, jos ihminen ei itse suostu hoitoon?
Kommentit (38)
Kannattaisi ensin laittaa ehdot pöytään ja jos ei muutosta, niin sitten toteuttaisi aikeensa.
Miehesi veli on aikuinen ihminen ja osaa kaiketi järjestää elämänsä itsekin.
Kun et syitä tiedä, kirjoittelusi on vain osoitus alhaisesta luonteestasi.
Nimittäin jos puoliso on pahasti masentunut ja pitkään niin siinä käy kyllä toisellekin huonosti. Elämä on raskasta ja siinä masentuu helposti toinenkin.
Ei tuollaisen kanssa vaan oikeasti voi oikein elää. itse en ainakaan voisi, tulematta "hulluksi" itsekin
kun kerran ei ole lapsia ja vaimo kieltäytyy apua hakemasta, ei minun mielestäni miehesi veljellä ole mitään moraalista velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä aikuisen ihmisen sairaanhoitajana.
Minusta tuntuisi pahalle jättää masentunut ihminen vain sen takia, että toinen on masentunut mutta tässä tilanteessa ymmärtäisin kyllä veljesi ratkaisun. Hän kuitenkin tuntuu kertomasi perusteella yrittäneen parantaa tilannetta. Tulee mieleen, että auttaisiko tässä tilanteessa isku vasten kasvoja. Ehkä vaimo sitten heräisi tilanteeseen. Saisiko vaimon vaikka raahattua pariterapiaan, jos sanoisi toisen vaihtoehdon olevan ero? Molemmat saisi purkaa siellä tuntojaan ja voi olla, että se vaimonkin kipupiste löytyisi.
kun kerran ei ole lapsia ja vaimo kieltäytyy apua hakemasta, ei minun mielestäni miehesi veljellä ole mitään moraalista velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä aikuisen ihmisen sairaanhoitajana.
Meillä jokaisella on vain yksi kallisarvoinen elämä ja on liikaa vaadittu, että sen uhraisi toisen, vastaanhangoittelevan ihmisen paapomiseen ja samalla jättäisi "oman elämän elämättä".
myötä- ja vastamäessä. Nyt on se vastamäki. Nyt sitä tahtomista todella tarvitaan, mutta mies on ilmaissut tahtovansa sitä. Pitäköön nyt lupauksensa, jos on sanansa mittainen mies eikä hiiri.
Minusta sairastunutta ei saa jättää. On raukkamaista jättää sairastunut puoliso. Siinä ei ole kyllä sitten alunperinkään ollut kyse rakakudesta eikä ainakaan avioliittolupauksen ymmärtämisestä.
Minusta sairastunutta ei saa jättää. On raukkamaista jättää sairastunut puoliso. Siinä ei ole kyllä sitten alunperinkään ollut kyse rakakudesta eikä ainakaan avioliittolupauksen ymmärtämisestä.
avoliitot on erikseen
myötä- ja vastamäessä. Nyt on se vastamäki. Nyt sitä tahtomista todella tarvitaan, mutta mies on ilmaissut tahtovansa sitä. Pitäköön nyt lupauksensa, jos on sanansa mittainen mies eikä hiiri.
ei siis mitään muttia.
ed.
Minusta sairastunutta ei saa jättää. On raukkamaista jättää sairastunut puoliso. Siinä ei ole kyllä sitten alunperinkään ollut kyse rakakudesta eikä ainakaan avioliittolupauksen ymmärtämisestä.
Pitäisikö sitten suhteessa pysyä VAIN sairauden takia? Jos ei sairastunut ole valmis hakemaan apua korjatakseen tilannetta, niin ei voi vaatia toisen mukana pysymistä. Onhan tuolloin puoliso muuttunut myös luonteeltaan/persoonaltaan.
Minusta sairastunutta ei saa jättää. On raukkamaista jättää sairastunut puoliso. Siinä ei ole kyllä sitten alunperinkään ollut kyse rakakudesta eikä ainakaan avioliittolupauksen ymmärtämisestä.
Pitäisikö sitten suhteessa pysyä VAIN sairauden takia? Jos ei sairastunut ole valmis hakemaan apua korjatakseen tilannetta, niin ei voi vaatia toisen mukana pysymistä. Onhan tuolloin puoliso muuttunut myös luonteeltaan/persoonaltaan.
Ei ole lupa hylätä sairastunutta puolisoa.
myötä- ja vastamäessä. Nyt on se vastamäki. Nyt sitä tahtomista todella tarvitaan, mutta mies on ilmaissut tahtovansa sitä. Pitäköön nyt lupauksensa, jos on sanansa mittainen mies eikä hiiri.
Jos kuitenkin todellakin yrittää kaikkensa, eikä toista mitenkään ole mahdollista saada hoitoon/parempaan kuntoon jne, voi suhteen päättää.
"Yrittänyt puhua asiasta" ei ole tarpeeksi.
Veljen pitäisi yrittää vielä. Pakottaa vaimo keskustelemaan siitä, että normaalit ihmiset hakevat töitä ja tekevät töitä ja jos vaimo ei niin tee, niin ongelmaan pitää hakea ratkaisua.
Vaimoa varmasti ahdistaa jokin asia todella paljon. Miehesi vejen pitää yrittää auttaa ja auttaa ihan oikeasti, eikä vain heittää toisinaan, että "pitäiskö sun jo hakee töitä". Mutta jos vaimo ei suostu auttamaan itseään vuosienkaan jälkeen, on kohtuutonta, että mies uhraisi elämänsä auttaakseen ihmistä, joka ei halua tulla autetuksi.
Miehesi veli on aikuinen ihminen ja osaa kaiketi järjestää elämänsä itsekin.
Kun et syitä tiedä, kirjoittelusi on vain osoitus alhaisesta luonteestasi.
Eihän tuo todellakaan kuulu sulle! Ennemminkin tuollainen juoruämmä ja muiden asioita rääpivä alhainen ämmä kuten sinä ap, saisi tulla jätetyksi. Oletpa kyllä todella vajaanoloinen tunnepuoleltasi. :O
Jos on aito syvä rakkaus kyseessä, niin se kestää kyllä suuriakin vastoinkäymisiä, ei toki kaikilla. Vapaaehtoistahan lopultakin kaikki on.
Veljen pitäisi yrittää vielä. Pakottaa vaimo keskustelemaan siitä, että normaalit ihmiset hakevat töitä ja tekevät töitä ja jos vaimo ei niin tee, niin ongelmaan pitää hakea ratkaisua. Vaimoa varmasti ahdistaa jokin asia todella paljon. Miehesi vejen pitää yrittää auttaa ja auttaa ihan oikeasti, eikä vain heittää toisinaan, että "pitäiskö sun jo hakee töitä". Mutta jos vaimo ei suostu auttamaan itseään vuosienkaan jälkeen, on kohtuutonta, että mies uhraisi elämänsä auttaakseen ihmistä, joka ei halua tulla autetuksi.
neljä vuotta on minusta jo riittävän pitkä aika yhden ihmisen elämästä. Kymmenenkö siihen pitää uhrata?
terv. nro 7
Veljen pitäisi yrittää vielä. Pakottaa vaimo keskustelemaan siitä, että normaalit ihmiset hakevat töitä ja tekevät töitä ja jos vaimo ei niin tee, niin ongelmaan pitää hakea ratkaisua. Vaimoa varmasti ahdistaa jokin asia todella paljon. Miehesi vejen pitää yrittää auttaa ja auttaa ihan oikeasti, eikä vain heittää toisinaan, että "pitäiskö sun jo hakee töitä". Mutta jos vaimo ei suostu auttamaan itseään vuosienkaan jälkeen, on kohtuutonta, että mies uhraisi elämänsä auttaakseen ihmistä, joka ei halua tulla autetuksi.
neljä vuotta on minusta jo riittävän pitkä aika yhden ihmisen elämästä. Kymmenenkö siihen pitää uhrata?
terv. nro 7
Kun on kerran avioon mennyt siihen sisältyy lupaus huolehtia puolisosta jos vaikeuksia ja sairauksia tulee.
Ehekie kannattaisi mennä avioon jos ei todella tajua mitä on lupaamassa. Ihmiselämään muutenkin liittyy paljon vastuuta ja huolenpitoa muista ihmisistä. Sitä ei voikein voi välttää muutenkaan.
Minä olin itse pitkään työttömänä, enkä alkukuukausien jälkeen kertonut työnhakuyrityksistäni kenellekään. Häpesin aivan järkyttävästi työttömyyttäni. Olin tehnyt kaksi maisterintutkintoa viidessä vuodessa ja oli karseeta, kun töitä ei sitten vaan löytynytkään.
Ja tuntui myös typerälle ajatus alkaa uudelleenkouluttautumaan heti perään. Koetin kyllä olla muuten "pirteä" ja tehdä kaikki kotityöt, miettiä kivaa vapaa-ajan tekemistä jne., jotta miehelleni ei olisi käynyt liian raskaaksi, mutta kyllähän sitä varmaan harmitti ja ärsytti mun työttömyys.
otsikon kysymykseen, mutta meillä asuu tuommoinen mies. Ja mietin myös, mitä tilanteessa tulisi tehdä. Olen kyllästynyt vetämään tätä arkea ja elämää yksin, kun toinen vaeltaa kotona "omassa kuplassaan"...