Onko moraalitonta jättää masentunut puoliso masennuksen takia?

kuulostaa niin vaan haukkumiselta taas

Minä olin itse pitkään työttömänä, enkä alkukuukausien jälkeen kertonut työnhakuyrityksistäni kenellekään. Häpesin aivan järkyttävästi työttömyyttäni. Olin tehnyt kaksi maisterintutkintoa viidessä vuodessa ja oli karseeta, kun töitä ei sitten vaan löytynytkään.

Ja tuntui myös typerälle ajatus alkaa uudelleenkouluttautumaan heti perään. Koetin kyllä olla muuten "pirteä" ja tehdä kaikki kotityöt, miettiä kivaa vapaa-ajan tekemistä jne., jotta miehelleni ei olisi käynyt liian raskaaksi, mutta kyllähän sitä varmaan harmitti ja ärsytti mun työttömyys.

Miehen veljellä on tilanne tosi paha: vaimo on ilmiselvästi masentunut tai sitten patalaiska ihminen. Epäilen ensimmäistä lajia, koska sai kuitenkin yliopistotutkinnon aikaiseksi ihan kohtalaisessa ajassa. Sen jälkeen ei ole hakenut neljään vuoteen yhtään työpaikkaa, ei suostu keskustelemaan lisäkoulutuksesta, suuttuu pienestäkin vihjeestä, että pitäisi alkaa miettimään tulevaisuutta ja nuhjaa vaan päivät kotona. Ymmärrän miehen veljeä, hän on sanojensa mukaan välillä antanut asian olla ja odottanut aloitetta vaimonsa puolelta. Ei tapahdu kuulemma mitään. Jos taas kysyy, onko miettinyt asioita, niin suuttuu. Heidän avioliittonsa ihan kriisissä tämän takia. Ovat lapsettomia, mutta naimisissa.

Mä epäilen, että vaimo tarvisi jotain hoitoa pääkoppaansa, koska ei voi itsekään olla tyytyväinen tilanteeseen. Miehen veli on kuulemma ehdottanut sitäkin, jos tuntuu saamattomalta ja ahdistaa. Ei suostu keskustelemaan siitäkään. Pystyy kyllä hoitamaan asioitaan ja on siisti, ettei kyse ole mistään "tukka rasvaisena ja apaattisena sängyssä makaavasta" henkilöstä. Silti minusta hän tarvisi nyt jotain apua. Veli on nyt uhannut miehelle, että alkaa hommata omaa asuntoa. Vaikkei asia minulle kuulu, niin mietin vaan, onko oikein jättää selvästi masentunut ihminen, jos ihminen ei itse suostu hoitoon?

Millainen ihminen miehesi veli on, kun et ole häntä näkemässä. Veri on vettä sakeampaa. Ja usein se sokaisee näkemään asioista vain yhden puolen. Mitä jos miehesi veli vaikka on pahoinpidellyt vaimoaan ja onkin aivan maassa ja toimintakyvytön.

"neljä vuotta on minusta jo riittävän pitkä aika yhden ihmisen elämästä. Kymmenenkö siihen pitää uhrata?



terv. nro 7"



Toivottavasti elämä opettaa sua vielä oikein kunnolla. Tajuatko sä mitä aidot tunteet, rakkaus ja syvä välittäminen, edes ovat.



Onko sulla jotenkin ylipaisunut ego tai jotakin, kun olet noin itse itsesi asettanut joksikin ylisanelijaksi muiden yläpuolle? Hyi miten puistattavan muovinen ja tunteeton itsetäydellisyys oletkin. Vaan niin se vaan voi sullekin tulla vielä eteen se päivä, jolloin tajuat miten kovia sanoja kirjoittelit sen kummemmin ajattelematta, tuntematta.

työttömänä neljää vuotta. Tuo työttömyyshän on alkanut jo nousukaudella!!



Ei vätyksiä tarvitse elättää.

työttömänä neljää vuotta. Tuo työttömyyshän on alkanut jo nousukaudella!!

Ei vätyksiä tarvitse elättää.

koska neljän vuoden työttömyyden aikana olisi nuori, vastavalmistunut taatusti ohjattu työkkärin toimesta harjotteluun, kursseille ja muuhun vastaavaan.



Ellei kyseinen henkilö sitten ole elättänyt tätä toista niin, ettei hän ole edes ilmoittautunut työkkäriin? Sekään ei tunnu kovin uskottavalta.

Minusta sairastunutta ei saa jättää. On raukkamaista jättää sairastunut puoliso. Siinä ei ole kyllä sitten alunperinkään ollut kyse rakakudesta eikä ainakaan avioliittolupauksen ymmärtämisestä.

Pitäisikö sitten suhteessa pysyä VAIN sairauden takia? Jos ei sairastunut ole valmis hakemaan apua korjatakseen tilannetta, niin ei voi vaatia toisen mukana pysymistä. Onhan tuolloin puoliso muuttunut myös luonteeltaan/persoonaltaan.

Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Jokainen ihminen muuttuu elämänsä aikana ja ikääntyessään. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu terveyttä ja sairauttakin.

"neljä vuotta on minusta jo riittävän pitkä aika yhden ihmisen elämästä. Kymmenenkö siihen pitää uhrata? terv. nro 7" Toivottavasti elämä opettaa sua vielä oikein kunnolla. Tajuatko sä mitä aidot tunteet, rakkaus ja syvä välittäminen, edes ovat. Onko sulla jotenkin ylipaisunut ego tai jotakin, kun olet noin itse itsesi asettanut joksikin ylisanelijaksi muiden yläpuolle? Hyi miten puistattavan muovinen ja tunteeton itsetäydellisyys oletkin. Vaan niin se vaan voi sullekin tulla vielä eteen se päivä, jolloin tajuat miten kovia sanoja kirjoittelit sen kummemmin ajattelematta, tuntematta.

Mitä sinä olet itse tehnyt toisten eteen? Miksi sinä tuomitset minut yhden mielipiteen perusteella? Oletko sinä minun yläpuolellani tai ap:n veljen miehen yläpuolella tuntemattoman tuomarina?

Ap:n miehen veljenkö pitäisi uhrata elämänsä tälle avioliitolle, jos nainen ei halua eikä suostu hakemaan apua? Uhrautumistako häneltä vaadit? Ei se kuule auta sitä vaimoa. Erouhka tai asumusero voi ehkä auttaa.

Mä en sanele kenellekään miten pitää elää, vaan olen sitä mieltä, että jokainen itse tekee elämänsä viisaimmat ratkaisut ensin yritettyään. Musta neljä vuotta on riittävä aika yrittää auttaa toista, kun toinen ei apua halua. Ihminen todellakin elää vain kerran.

Olen nähnyt myös sen, kun ihminen uhraa itsensä toisen eteen eikä toinen tee mitään parantumisen eteen tai apua hakeakseen, vaan tuijottaa omaan napaansa. Marttyyrinkruunu ei kirkasta ketään, se on tullut vuosien varrella selväksi. Sinun kannattaisi lukea ap:n tekstiä ajatuksen kanssa. Nainen kieltäytyy hakemasta apua tilanteeseensa.

Heittäydy sinä vain siihen marttyyrin rooliin, jos katsot sen kirkastavan kruunuasi. Lopulta hajoaa siihen itse. Jossain pitää rajan tulla vastaan, jos autettava ei halua tulla autetuksi.

Tiedätkö 33 mitään rakkaudesta.. Ei siltä vaikuta.



Joillekin kivikoville nykyihmisille perhekin on joku liikeyritys lähinnä, korvattavissa ovat heille "rakkaatkin" ihmiset, mikäli heidän kanssaan joutuisi vähänkin raskaampia asioita joskus kokemaan. Jos (kun) ei parisuhde sitten aina olekaan ruusuilla tanssimista, niin uutta miestä tai naista vaan kehiin, ja taas porskutetaan menemään vauhtisokeana. Tosi surullista.



Mutta vielä on ihmisiä, joille aidot lupaukset merkitsevät, joille rakas ihminen todella on rakas, koska se on aidosti rakas aina ollutkin, tärkein. Uskovat hölmöt rakkauteen.. sitä pidän suuressa arvossa. :)



En pidä kaltaisiasi kylmiä robotteja juuri minään.

jotka "pelastavat" puolisoitaan ja ymmärtävät nämä hautaan.



Tuohon kun jää elättämään, saa elättää vielä monta vuosikymmentä, jää oma elämä kokematta, jää lapset hankkimatta jne.



Mutta onhan se tuokin tapa paeta omia traumoja ja omaa elämää.

jotka "pelastavat" puolisoitaan ja ymmärtävät nämä hautaan.

Tuohon kun jää elättämään, saa elättää vielä monta vuosikymmentä, jää oma elämä kokematta, jää lapset hankkimatta jne.

Mutta onhan se tuokin tapa paeta omia traumoja ja omaa elämää.

Miten voit mennä sanomaan mitään tuollaista toisten ihmisten elämistä! Ethän edes oikeasti tunne koko ihmisiä! En minäkään tunne. Uskot sokeasti jonkun aika alhaisen oloisen aloittajan juttuihin, ja mesoat kuin joku ylijumala. Rakkaus sulta uupuu sydämestäsi, sen voi todeta. Mieluummin olenkin sitten vaikka naiivi, kuin rakkaudeton ja kova sydämeltäni.

Hei pakko kirjoittaa tänne jos vaikka saisin jotain neuvoja.

Minulla diagnosoitiin juuri uupumuksesta johtuva masennus ja myönnän että puolisoni on saanut kestää paskaa.

Mutta tämä on ollut tälläistä että ei ole pinna kestänyt pieniäkään asioita.

Nyt puolisoni jättää minut ja olen kuukauden käynyt terapiassa sekä syönyt masennus lääkkeitä.

Ja olen jo tässä ajassa muuttunut tosi paljon rauhallisemmaksi , tässä on pari kolme vuotta tullut mentyä kokoajan ns.autopilotilla

Olen myös ruvennut pitämään itsestäni huolta mikä on pienten lasten kanssa jäänyt vähemmälle.

Uskon että ihminen voi muuttua ja ei vuosien liittoa kannata heti lopettaa.

Meilläkin on 10-vuoden liitto ja tuosta ajasta olen 3-4vuotta ruvennut oireilevan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän .

Mutta onneksi hain apua ja sitä olen myös saanut.

Masennus on sairaus,

Ja se saa ihmisen tekemään ei niin järkeviä sanoja tekoja.

Narsisti on sitten toinen asia mutta sehän rakastaa itseään ja valtaa.

Itsellä on ollut ongelmia pitää edes omasta itsestään kun on niin paljon saanut paskaa naamalle.

Minut kasvatettiin ajattelemaan, että minun kuuluu pelastaa muut ja auttaa muita. Loputonta se on ollut, koska autetut pyytävät aina lisää. Ei kannata upota tuohon suohon. Jatkuvasti joutuu vaan lisää venymään muiden vuoksi. Jos tarkoituksena on menettää oma tunne-elämä, uupua, pettyä ja jäädä yksinäiseksi, niin avun tyrkytys toki kannattaa.

Ihmiset ovat superitsekkäitä. Ehkä sen takia koronakin jyllää

Eiköhän sitä kannattaisi kasvaa aikuiseksi käsitteestä moraali.

Jos ihminen muuttuu eikä anna selitystä eikä ota apua vastaan niin onko toisen sitten siedettävä? No ei ole. Kumpi sitten on se itsekäs? Mitä väliä. Väliä on vain sillä, että molemmat ovat tyytyväisiä. Kun elämä, toiveet ja tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa niin on erottava. Kaikkien etu.

ON.

Ei se välttämättä ole pelkkää masennusta. Jotain on pahasti vialla. Jos eo suostu menemään psykiatrin kanssa juttelemaan, niin saattaa olla parempikin erota. Ei hän ole nytkään onnellinen, eli ero saattaa pakottamaan hänet etsimään apua.