En voi tehdä työtä koska sairastan vaikeaa masennusta. Eläkkeellekkään en pääse

Sama

Saatko hoitoa? Ensin kokeillaan lääkkeet, sähköhoito, ketamiini ja terapia. Jos ei auta niin sitten voi miettiä eläkettä.

Mäkin olin joskus masentunut. Keskivaikea masennus. Kävin mielisairaalasta käsin ammattikouluni. Valmistuin ja tipahdin kaikista tukimuodoista ulos.

20 vuotta myöhemmin en ole masennuksesta kärsinyt. Vaikka sain sen keskellä asiani tosi sekaisin.

Selkä ollut paskana 15 vuotta. Koitan liikkua, sillä se ja lapset ovat pitäneet minua pystyssä.

No. Mitä ap meinaat elämällesi tehdä?

Olet neljän seinän sisällä. Vai elät sen.

Laita kello soimaan ja käy joka päivä 30 min kävely. Mene kirjastoon ja lue päivän lehti. Pohdi lukemaasi. Nappaa lainan jokin hauska kirja. Aikuisten sarjakuva, Aku Ankka tai vaikkapa hassuja laulun sanoja. Ihan mitä vaan. Lue tieteen Kuvalehteä ja sano tv:n uutistenlukijalle hyvää iltaa tarkastella.

Kyl se siitä. Kukaan ei elä, eikä käytäsun aivoja sun puolesta.

AVllä jaksaa palstalla vaikka olis kuinka masentunut.

Aika tuurista kiinni tuo työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen. Kevyemmilläkin papereilla on päässyt kuin vaikealla masennuksella.

Kauan olet sairastanut? Oletko koskaan ollut työelämässä?  Näitä kyselen siksi, että nykyään nuorille sairaille jo syötetään noita ajatuksia. Vanhakaan ei kyllä masentuneena pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, itse sen tiedän sekä masentuneena että fyysisesti sairaana vielä pidempään.

Jos sinulla on vaikea masennustila tai toistuvia sellaisia, olet varmaankin hoidon piirissä? Onko työkyvystäsi tehty asiaankuuluvat tutkimukset ja lausunnot? Ovatko hoito ja kuntoutus aktiivisia? Aloituksestasi tilanteesi ei oikein selkiytynyt.

Oletko varmasti työkyvytön? Luulosairaus ei invalidisoi.

Rajatapauksille on olemassa osatyökyvyttömyyseläke. Vähintään osa-aikainen työskentely on hyvin suositeltavaa joka tapauksessa.

Haluat vaan elää muiden siivellä. Ettäs kehtaatkin! 🤮

Miten sun tilanne muuttuisi jos jäisit eläkkeelle?

Sama mutta saan työmarkkinatukea myös koska saan työnhakuvelvoitteen täytettyä.

Sama täällä.

Sairastatko FeMiNiSmiä

Ei masenna kun on päässyt.

Mulla syynä on krooninen migreeni, muuten sama. Juuri työkkärin virkailija sanoi, että on väärä etuus, jos on työkyvytön, mutta ei hän mua karenssiinkaan laittanut. Sielläkin ymmärretään (ainakin tuo virkailija ymmärtää), että systeemi ei toimi niinkuin pitäisi.

Äitini huusi kerran minulle. Silti en pääse eläkkeelle, kun lääkäreillä ei muka ole diagnoosia. Joudun nostelemaan toimeentulotukea, jota saan aivan liian vähän, kun inha keskiluokka ei halua pulittaa enemmän veroja.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olin joskus masentunut. Keskivaikea masennus. Kävin mielisairaalasta käsin ammattikouluni. Valmistuin ja tipahdin kaikista tukimuodoista ulos.

20 vuotta myöhemmin en ole masennuksesta kärsinyt. Vaikka sain sen keskellä asiani tosi sekaisin.

Selkä ollut paskana 15 vuotta. Koitan liikkua, sillä se ja lapset ovat pitäneet minua pystyssä.

No. Mitä ap meinaat elämällesi tehdä?

Olet neljän seinän sisällä. Vai elät sen.

Laita kello soimaan ja käy joka päivä 30 min kävely. Mene kirjastoon ja lue päivän lehti. Pohdi lukemaasi. Nappaa lainan jokin hauska kirja. Aikuisten sarjakuva, Aku Ankka tai vaikkapa hassuja laulun sanoja. Ihan mitä vaan. Lue tieteen Kuvalehteä ja sano tv:n uutistenlukijalle hyvää iltaa tarkastella.

Kyl se siitä. Kukaan ei elä, eikä käytäsun aivoja sun puolesta.

Ei masentunut pysty noihin. Vaikka tietäisi, että kävely saattaisi parantaa oloa, ei sitä saa aikaiseksi. Masennus toimii niin. Sen kun saisi pois päältä, niin ei olisikaan mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että ennen ei kukaan ollut masentunut ja töitä tehtiin 24/7, siis isovanhempiesi aikana.

Oli masennusta aiemminkin, sitä vain ei tunnistettu. Osa ihmisistä ei pystynyt työhön ja hyvällä tuurilla joku sukulainen sitten huolehti. Osa tarttui pulloon ja meni lopulta sitä tietä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrittäisit tehdä jotain työtä? Masennuksessa rypeminen ei auta. Mulla on lähipiirissä "vaikeasti masentunut", joka oikeasti on vain todella mukavuudenhaluinen ja lapsuudenperheessään täysin hemmoteltu. Toisten tekemisiä hän haukkuu aivan suvereenisti ja ivaa muita ihmisiä, mutta masennuskortin hän vetää esiin silloin kun on toiveissa, että hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään voitaisiin katsoa läpi sormien.

Mukavuudenhaluinen ei halua olla toimeentulotuella eläjä, se ei todellakaan ole mukavaa. Toimeentulotuki on niin pieni, ettei voi tehdä mitään mukavaa, kuten harrastaa tai käydä kahvilassa tai olla ilman taloudellista stressiä.