Mitkä ovat olleet fiilikset, jos teitä loukannut ihminen on kuolemassa tai kuollut?

Ei tietäänkseni ole kuolemassa, mutta on kuin kuollut jo minulle, kun ei olla tekemisissä. Olen surullinen siitä miten hänen elämänsä meni, ehkä sama tunne siinä kohtaa, kun hän oikeasti kuolee, jos itse olen elossa.

En ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta tuskin olisin pahoillani. 

Tyytyväinen vaikka ei saisi olla, sorry, en ole täydellinen.

Helpottonut, jos ihan rehellinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Tyytyväinen vaikka ei saisi olla, sorry, en ole täydellinen.

Miksei saisi olla tyytyväinen? Minä ainakin olisin, enkä ole asiasta lainkaan pahoillani. 

Mua on loukannut moni ihminen elämäni aikana, mutta kukaan ei niin verisesti että toivoisin pahaa tai kärsimystä. Ihmiset nyt vaan ovat välillä kusipäitä ja niin kauan kuin mun ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä, kaikki on hyvin. 

Jos kuulisin jonkun minua loukanneen olevan kuolemassa/kuollut, en varmaan tuntisi paljoa mitään sen kummempaa kuin ventovieraan kuolintapauksessa. Voimia omaisille, mutta en osaa myötäelää murhetta. En tosin tunne vahingoniloakaan. Toivottavasti kuolema on rauhallinen ja tuskaton. Jos kuulisin jostain brutaalista kuolemasta, niin kyllä se ahdistaisi ja tuntuisi pahalta, vaikka uhri olisi joskus mua jotenkin loukannut. 

Ihan tyytyväinen olin, kun minua julkisesti haukkunut ja juoruja minusta levittänyt, naapurin mies kuoli.

Välinpitämättömyyttä. Välit olivat olleet täysin poikki vuosikymmeniä, ei ollut mitään tunteita jäljellä.

🍾💯🚀🎉

Eipä aiheuta juuri mitään mietteitä. Jos joku minua loukkaa, niin se kertoo enemmän hänen ongelmistaan ja hänen huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyyttä. Välit olivat olleet täysin poikki vuosikymmeniä, ei ollut mitään tunteita jäljellä.

Tämä juuri. Kun tunteet kuolee niin se on ihan sama. 

Anteeksianto.

Aina.

Elämässä.

Anteeksianto.

Jos ei pystytä, syystä tai toisesta, ihmisen kanssa enää tapaamaan, rukouksen kautta anteeksianto ja anteeksipyyntö eli sovituspyyntö Jeesuksen kautta. Jeesus. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä aiheuta juuri mitään mietteitä. Jos joku minua loukkaa, niin se kertoo enemmän hänen ongelmistaan ja hänen huonosta käytöksestä.

Tietenkin se kertoo hänen ongelmistaan, mutta voi silti aiheuttaa paljon haittaa. Kuolema on siinä mielessä helpotus, että tietää, ettei sen jälkeen ole mitään haittaa varmuudella tulossa. Välien katkaisukaan ei vielä siitä tuo varmuutta.

En kuitenkaan ole kenenkään kuolemaa toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Tyytyväinen vaikka ei saisi olla, sorry, en ole täydellinen.

Saa olla, mutta sitten sinun täytyy hyväksyä, että myös sinun kuolemasi aiheuttaa tyytyväisyyttä toisissa.

Olin tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Mua on loukannut moni ihminen elämäni aikana, mutta kukaan ei niin verisesti että toivoisin pahaa tai kärsimystä. Ihmiset nyt vaan ovat välillä kusipäitä ja niin kauan kuin mun ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä, kaikki on hyvin. 

Jos kuulisin jonkun minua loukanneen olevan kuolemassa/kuollut, en varmaan tuntisi paljoa mitään sen kummempaa kuin ventovieraan kuolintapauksessa. Voimia omaisille, mutta en osaa myötäelää murhetta. En tosin tunne vahingoniloakaan. Toivottavasti kuolema on rauhallinen ja tuskaton. Jos kuulisin jostain brutaalista kuolemasta, niin kyllä se ahdistaisi ja tuntuisi pahalta, vaikka uhri olisi joskus mua jotenkin loukannut. 

Sairaanhoitaja? Se olisikin huono homma, jos sairaanhoitaja ilahtuisi sellaisen potilaan kuolemasta, joka on jollakin tavalla pannut hanttiin.

Olen ollut tyytyväinen vastoin loukkaajan fantasioita.

Vierailija kirjoitti:

Olin tyytyväinen

Mikä oli kyseinen loukkaus?

Olin iloinen kun isäpuoleni sai sydänkohtauksen ja ambulanssi jäi vielä jumiin pihaan, piti pidätellä naurua etten olisi loukannut veljeäni jonka isä se oli. Ei se kuollut, mutta ne vapaat päivät kotona ilman sitä olivat niin ihania, ja se että sain sillä välillä nopeasti oman asunnon eikä tarvinnut koskaan enää asua saman katon alla.

Mä olen ollut helpottunut. Kaiken pahiten luottamukseni pettänyt henkilö kuoli henkirikoksen uhrina.

Yksi kuspää sai aivoverenvuodon ja joutui pyörätuoliin, toinen kuoli viinaan. 

Nämä oli kaikki lapsettomia ihmisiä. Ajattelin jollain tasolla, että saivat mitä ansaitsivat. En ollut yhtään pahoillani.