5-6 vuotta, tuhoontuomittu ikäero lapsilla?

mutta sinulle se on helpotus, kun voit hoidattaa pienemmän isommalla. niin minä ainakin teen.

isoveljeni kanssa ikäeroa 5v. ja oikein toimivat suhteet meillä.

Isommalla varmaan on ihan omia leikkikavereita muutenkin ja pienempikin niitä tulee saamaan ihan omasta takaa.

Isompi on varmasti apuna pienemmän kanssa, jos kohtelette häntä reilusti ettekä "hylkää" häntä pienemmän vuoksi (useinhan siinä saattaa käydä niin, että kun isompi on jo helppohoitoisempi ja osaa tehdä asioita itsekin, hänen annetaan pärjätä yksin vähän liikaakin varsinkin jos vauva on koliikkitapaus tai vaatii muuten paljon vanhempien huomiota).

toinen nyt 6 ja toinen pian 12 ja läheisempiä en voisi kuvitella. Toki ikäero näkyy, mutta minusta mukavasti isomman suojelevana ja pienemmän lähes palvovana asenteena. Ja veljelliset tappelut ihan arkea meillä jo nyt.

Vanhempi lapsi käy eskarissa ja äiti voi olla hyvällä omallatunnolla vauvan kanssa kotona ilman, että kukaan tulee määkymään virikehoidosta.

Miksi vanhempasi eivät opettaneet sinua elämään kun oli tilaisuus?

Miksi vanhempasi eivät opettaneet sinua elämään kun oli tilaisuus?

Olisikohan 19-vuotiaalla nuorella naisella kuitenkin parempaakin tekemistä, kun hoivailla isänsä iltatähteä? Jos tekee lapsia, niin hoitaakin ne itse.

On sinun asiasi varmistaa että pienempi ei ole riesa isommalle.

Hei.Itselläni on Esikoinen tyttö ja poika on kuusi vuotta nuorempi.Tytär on nyt viisitoista ja poika yhdeksän ja he ovat erittäin läheisiä. Poika nukkuu usein vielä siskonsa vieressä ja sisko auttelee usein läksysissä.Meillä ainekin isompi käyttää pienempää henkilökohtaisena avustajana ja siitä palkinnoks leikkii välillä tai pelailee.Nyt on kolmas tulossa ja pojallle ja pienimmälle tulee ikäeroa yhdeksän vuotta.

tottakai leikittiin paljonkin yhdessä. Veli joutui koville, kun piti opetalla Monopolit yms. jo 4-5 -vuotiaana.



Siskoni lapsilla on ikäeroa 5,5 vuotta ja kyllä nekin lapset leikkii keskenään. Ei tietenkään heti, mutta nyt, kun iät on 11 ja 6, niin hienosti menee. Pian alkaa tietysti vanhemmalla tulla murrosikä ja leikit loppuu, mutta toisaalta nuorempikin menee pian kouluun ja saa sieltä lisää kavereita.



Ap, älä turhia sure. Tottakai sisaruksista on toisilleen seuraa isommallakin ikäerolla!

Miksi vanhempasi eivät opettaneet sinua elämään kun oli tilaisuus?

Olisikohan 19-vuotiaalla nuorella naisella kuitenkin parempaakin tekemistä, kun hoivailla isänsä iltatähteä? Jos tekee lapsia, niin hoitaakin ne itse.

MEidän suvussa autetaan toisiaan. Tai no joo, sisarpuoleni isän ens.avioliitosta ovat itsekkäitä kusipäitä jotka eivät koskaan auta kuin toisiaan.

Minulla on 19 vuotta ikäeroa sisareen, enkä todellakaan ole koskaan hoitanut häntä.

meillä neljä vuotias ihana pikkumies.asumme maaseudulla jossa kylällä paljon lapsia=kavereita ja sukulaisia.tuossa naapurissakin kolme samanikäistä kuin meillä(eri perheissä ).nyt on tullut mieleen josko ois sen toisen aika.ollaan päätetty että saa tulla jos on tullakseen.viiden vuoden ikäero ei ole mitään.

... on yhdeksän vuotta nuorempi pikkusisko, ja olemme melko läheisiä näin aikuisiällä. siis en huomaa eroa kolme vuotta nuorempaan pikkusiskooni. lapsena minulla ei ollut mitään mustasukkaisuutta tms. tuota pikkusiskoa kohtaan, kun ikäeroa oli tosiaan niin paljon. hoidin jonkin verran.



M

ja se tykkäs miunsta pienenä aivan hurjasti ja leikittiin paljon yhdessä. Tietysti hän oli selkeästi isovelimäinen kun oli niin paljon ikäeroa.Jokaisessa ikäerossa on ne hyvät puolensa.Minusta tuo on ihan hyvä ikäero. Esikoinen ehtinyt jo kauan saada huomiota pelkästään itelleen.Meillä on 3 vuoden ikäero ja ihan hyvä on mutta eskoinen on silti aika pieni kanssa ja huomionhaku on kova.meillä tää on kyl hyvä ikäero ja leikkivät hyvin yhdessä.

on pikkuveljen kanssa ikäeroa 5,5 vuotta.



Käytännössä kaveripiirit olivat aivan erit lapsena ja nuorena. Meistä ei myöskään erityisemmin ollut toisillemme seuraa lapsuuden kodissa asuessamme.



Nyt kun lapsemme ovat samanikäisiä (pikkuveli siis pisti pullat uuniin minua 6 vuotta vuorempana), niin löytyy kivasti yhteistä keskustelunaihetta, muutenkin olemme tässä 30 molemmin puolin lähentyneet kivasti.



Olisin kyllä kaivannut "ikäistäni" pikkuveljeä, eli tuo 5,5 vuotta on aika paljon.



Äidille tämä on tietysti helpointa, kun ei ole kahta pikkulasta rasitteena, mutta kyllä henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että mitä pienempi ikäero, sen parempi. Meidän lapsilla on alle 1,5 vuotta ikäeroa, onneksi, vaikka rankkaakin on ollut.



Toisaalta ei tuo ikäero tilanteesta mitenkään vaikeaa tai omituista tai ainakaan tuhoontuomittua tee.

hyvin on aina mennyt. Nyt tytöt ovat 7 ja 13 vuotiaita. Leikkivätkin vielä jonkin verran yhdessä.

Ei niistä leikkikavereita tule, mutta voit itse päästä helpommalla kun yksi pieni kerrallaan. Eiköhän molemmilla lapsilla tule olemaan ihan omat kaverinsa ja juttunsa.

Aikuisena ikäero ei haittaa ja isoveljestä/isosiskosta on paljon iloa, kun on vanhempi ja toisaalta nuorempi ei ole liian paljon nuorempi.



Ja isompi voi leikkiä ja "pitää huolta" paremmin pienemmästä ja on helpompaa arjessa. Ja ymmärtävät olla tappelematta ihan kaikesta. Toisaalta 5-7 vuotias on vielä pieni, ja ei ymmärrä kaikkea, eikä voi hoidattaa todellakaan tällä sitä pienempää. Hyvä jos 10-12-vuotiaskaa vielä kykenisi moiseen! Pitää puhua jo jostain 14-15 vuoden ikäerosta että pystyis käyttää isompaa lapsenvahtina oikeesti.

Ei se samanlainen suhde ole kuin lähes samanikäisillä, mutta ei tosiaankaan mikään tuhoon tuomittu.



Minulla on liki 10 vuotta nuorempi veli, joka on ollut aina paljon läheisempi kuin vanhempi pikkuveljeni, johon on 2.5 vuoden ero. Ei me tietysti leikitty yhdessä, mutta hoidin häntä usein ja kuljetin mukanani ja nykyisinkin minulle taitaa olla helpompi jutella asioista kuin esim. äidillemme.



Kaverillani on 6 vuotta nuorempi sisko ja heilläkin on nyt aikuisena erittäin läheiset välit. Lapsena ja nuorena tietysti ole aika eri kuviot, mutta ei se ole mikään paha juttu.