5-6 vuotta, tuhoontuomittu ikäero lapsilla?

jonka kanssa olivat pienempiä aika etäisiä. Löysivät toisensa kolmekymppisinä kun molemmilla oli kerrankin sama elämäntilanne eli pieniä lapsia samaan aikaan.

että meidän 5-vuotias tyttö olisi haltioisssaan jos olisi pikkusisko tai -veli.

Siis ihan vauva. Hän puhuu ajoittain aina, että koska meille tulee vauva, minä haluan pikkusiskon. En siis ole puhunut ite aiheesta eikä ole tulossa.

Ja nukkeleikit on kovasti suosiossa.

jos teille on sopiva aika toiselle lapselle JUURI NYT niin sitten teette sen! Eihän heistä tietenkään leikkitovereiksi muutamiin vuosiin ole mutta varmasti sitten myöhemmin.

poika melkeen 8 v ja tyttö melkeen 1v.

parempaa ikäeroa en olisi voinut toivoa.

isoveli on ihan myyty pikkusiskosta ja leikkii, hoitaa ja rakstaa todella paljon. Siis ihan pyytämättäkin.

meillä ei ole ollut ainakaan vielä mitään ongelmia. ei mustasukkaisuutta ynm koska isompi tajuaa jo että pikkusisko on niin pieni että tarvii hoivaa erillailla kun hän.

isoveli on todella ylpeä että hänellä on pikkusisko ketä saa hoitaa ja suojella.



Heidän näkemisensä yhdessä vaan vaan vahvistaa sitä meidän päätöstä että seuraavakin lapsi halutaan vasta sit kun tyttäremme on n 5-7 vuotias.

meillä on vielä se hyvä tilanne että kun poika aloitti nyt syksyllä koulun olen minä aina kotona aamuisin ja iltapäivisin kun tulee kotiin.



itselläni on pikkuveli kuka on 19 vuotta minua nuorempi. enemmän tietty leikkii poikani kanssa(ovat melkeen samanikäisiä) mutta kyllä me silti läheisiä veljeni kanssa ollaan ja uskon että mitä vanhemmaksi hän kasvaa sitä läheisempiä meistä tulee.



lapsinkin varmasti nauttii kun saa olla ainut vauva talossa pitkään eikä heti tarvi alkaa taistelemaa äidin huomiosta.

ainahan täällä sitä parjataan, ettei saa tehdä toista lasta vain sen takia, että olisi leikkikaveri sille ensimmäiselle. Ja olen samaa mieltä. Teille on nyt sopiva aika tehdä lapsi ja ikäero ei edes ole mikään älytön. Lapsista on varmasti tulevaisuudessa tukea ja turvaa toisilleen. Sisarus on aina sisarus oli ikäero mikä tahansa.

ja viihtyvät toistensa seurassa. Isompi "opettaa" pienemmälle erilaisia juttuja. Hoitaa pienempää ja makoilevat sovalla vierekkäin. Vanhempi kutittelee ja lukevat kirjoja. Tytöt nyt 6,5v ja 1,5v

MEidän suvussa autetaan toisiaan. Tai no joo, sisarpuoleni isän ens.avioliitosta ovat itsekkäitä kusipäitä jotka eivät koskaan auta kuin toisiaan.

että mikä velvollisuus 19-vuotiaalla täysipäiväisesti opiskelevalla, osa-aikaisesti työskentelevällä ja harrastavalla nuorella naisella on hoitaa isänsä iltatähteä? Eipä tuo isäkään yhtään tukenut opiskelujani, joten se siitä auttamisesta.

Et niin kun pitänyt häneen mitään yhteyttä, etkä halunnut nähdäkään häntä.

Yhteyttä olen pitänyt ja hänestä tulee lapseni kummikin. Mutta mitään velvollisuuksia minulla ei ole ollut hänen hoitamisen suhteen. Jos ei itse jaksa hoitaa iltatähteään, niin jättää sen tekemättä. Niin yksinkertaista, että luulisi av-mammankin tajuavan.

3 lasta oli toiveissa, ja mielellään kohtuullisilla ikäeroilla. No kävi niin että esikoisen ja kakkosen ikäeroksi tuli 4,5 vuotta ja luulin että lapsilukukin jäisi kahteen. Kakkonen kun oli hieman tavallista työläämpi hoidettava. No kun lapset kasvoi he alkoi puhua että vauva pitäisi taloon saada, ja äidin suureksi yllätykseksi meille tuli pikkukolmonen kun muut oli 6 ja 10 v. Eli koska elämässä hieman sattui ja tapahtui, niin lapset syntyi hieman tavallista pidemmillä ikäeroilla.



Kuopus palvoo isompiaan ja kyllä nuo isommat suurinpiirtein sietää hyvin 2-vuotiasta. Jos vertaan omiin sisaruksiini, jotka olemme 4 vuoden sisällä syntyneet, niin uskon omista lapsistani tulevan läheisempiä kuin meistä koskaan tuli. Kemiat ei sisarusteni välillä kohdanneet oikein lapsenakaan, teini-iässä ei enää ollenkaan ja aikuisina ei juuri olla edes puheväleissä. Omat lapseni leikkivät ikäerosta huolimatta paljon enemmän keskenään.



Joten jos teillä on vauvan paikka vapaana, niin siitä vaan. Ainoan haittapuolen tässä lasten pitkissä ikäeroissa olen havainnut, siinä että jokainen tarvii oman seuralaisen Linnanmäellä. Ja sitä omaa aikaa ei ole ollut 13 vuoteen eikä varmaan ole seuraavaan 8 vuoteen.

Meillä on pikkuveljeni kanssa 5 v ikäeroa, ja olemme mitä parhaimmissa väleissä. Soittelemme monta kertaa viikossa, olemme parhaat kaverit. Minä nyt 26, veli 21.v.

katsoo tyytyväisenä samaa muumielokuvaa. Leikkivät ja tappelevat käsittääkseni saman verran kuin "normi" ikäerolla olevat sisarukset...

Kuopuksen äitiysloma oli ihanaa aikaa, isompi oli jo itsenäinen mutta nautti myös äidin seurasta kotona. Mustasukkaisuudesta pystyi ja pystyy puhumaan, ei tarvitse arvailla mitä lapsen päässä liikkuu...



Tosin - juteltiin esikoisen kanssa kerran "henkeviä" ja kysyin montako vauvaa haluaisi isona. Tyttö vastasi että "yhden, koska muistan miltä tuntuu kun se toinen vauva syntyy, eikä se tunnu lapsesta kivalta" :-( Se kyllä sattui äidin sydämmeen...