Lue keskustelun säännöt.
Mies puhuu liian vähän
24.08.2024 |
Olemme olleet yhdessä pitkään, yli parikymmentä vuotta. Puolisoni on aina ollut melko hiljainen, vähäpuheinen, mutta kyllä me kahdestaan eläessä saatiin jotain keskustelua aikaiseksi, ja keksittiin yhteistäkin tekemistä, jos ei muuta niin pelattiin korttia. Vai oliko se niin, että puhuin yksin, enkä vain tajunnut? Sitten tuli lapset, ja aina oli joku alle puolitoistametrinen äänessä, ja lasten asioista oli pakko puhua. Nyt kun lapset alkaa olla isompia, huomaan, että aloitanpa keskustelun mistä aiheesta tahansa (päivän uutiset, kierrätysastian vaihto, lomasuunnitelmat, miehen työtilanne, lasten kouluasiat, politiikka, yhteisen tekemisen keksiminen), keskustelu kuolee alkuunsa. Mies ei edes katso minuun päin yleensä vastatessaan jotain tyyliin "jaa" tai "niin" - ja usein hän ei vastaa mitään! Joskus jos kysyn että kuulitko, niin hän sanoo että "joo en tienny mitä siihen pitäis sanoo". Olen siis saattanut kertoa vaikka jostain erikoisesta kuulemastani uutisesta tai sanoa että kuopuksen voisi ottaa mukaan kaupalle kun se tarttee uudet lenkkarit.
Mies itse taas aloittaa keskustelun noin kerran viikossa ja aiheina on: tänään pitäis käydä ruokakaupassa TAI pihalla/talossa pitäisi tehdä homma x. Kaikki tästä eteenpäin pitää taas lypsämällä lypsää: haluatko siis käydä kaupalla vai kävisinkö minä, mitä sieltä tarvitsee, haluatko että autan hommassa x, vai tarkoittiko tuo että minun pitää jotenkin mahdollistaa se että sinä hoidat, vai puhuitko lämpimiksesi.
Nyt on vanhin lapsistakin alkanut valittaa minulle että isä ei vastaa kun sille puhuu. Isä selittää tätä esim. sillä ettei tiennyt vastausta lapsen kysymykseen tai lapsen kysymys ärsytti, mutta eikös silloin sanota edes että "en tiedä" tai että "mulla on tässä nyt toinen juttu kesken kysypä myöhemmin". Pienempien kanssa tilanne on ehkä sama mutta ne jatkaa juttujaan riippumatta siitä kuunteleeko yleisö.
Kauhistuttaa ajatus että jään tämän miehen kanssa asumaan joskus kahdestaan. Puhunko seinille vai huonekasveille? Milloin minusta tuli näin yksinäinen?
Kommentit (115)
Onko miehesi töissä? Onko teillä seksiä? Suuttuuko hän koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun kierrätys ja uusi. Tai olet mumisevan kanssa loppuelämäs. Tai kysy siltä virkeänä hetkenä jotain.
Klassinen "hyvä mies", joka ei puhu. Vaikea siinä on olla onnellinen...
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi töissä? Onko teillä seksiä? Suuttuuko hän koskaan?
Tekee töitä kotoa käsin. Seksin määrä riippuu siitä saanko psyykattua itseni siihen uskoon että meillä jokin muukin yhteys. Silloin kun en, en pysty "pelkkään seksiin" rikkomatta itseäni. Ei suutu juuri koskaan ulospäin eikä ikinä esim. korota ääntään, mutta silmien räpyttelyn tiheydestä ja huokailusta, joskus jopa marttyyrimaisesta kuittailuista tietää milloin jokin jurppii ja ärtyneenä saattaa paeta nukkumaan naurettavan aikaisin tyyliin iltakahdeksalta. Jos yritän kysyä että ärsyttääkö/loukkasiko/harmittaako jokin niin väittää aina että ei, koska jos sanoisi joo, keskustelu olisi vaarassa jatkua.
Ap.
Nyt kun mietin, niin tämä on ehkä vaikeutunut kun jäi etätöihin vuosia sitten. Ehkä hän vain on unohtanut mitä vuorovaikutus on? Tai huomannut pärjäävänsä ilman.
Masentuneelta ei vaikuta, vaikka toki vähän hatarilta pohjilta teen päätelmiä kun huomioi paljonko hän ajatuksistaan avautuu.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seinillekin olisi varmaan kivempi keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa, ansaitset parempaa.
Tässäpä oiva vinkki. Mietin nyt minkälaisen mallin lapsetkin saa!
Vierailija kirjoitti:
Eroa, ansaitset parempaa.
Mistä sellaisen löytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Eksä oli juuri sellainen.
Muistan kerran kun oltiin eksän veljen perheen luona kylässä, ja hän ja veli istuivat ulkona kahdestaan hieman erillään minusta ja veljen vaimosta. "Keskustelivat" siellä ensin toinen sanoi "joooo......" pitkä hiljaisuus, tuijoteltiin maahan naama vakavana, sitten toinen jotain siitä minkälaisia ilmoja pidellyt. Taas hiljaisuus ja naama hyvin vakavilla kurtuilla maahan tuijottelua. Ja sentään ei mitään vanhoja miehiä, alta nelikymppisiä kummatkin.
En minäkään mikään puhekone ole, tykkään olla yksinkin ja hiljaa, mutta kun toisesta ei saa minkäänlaista reaktiota irti. Täysin jähmeä ja kuin kivipatsas. Puhu sellaisen kanssa sitten mistään tärkeistäkin päätöksistä ja asioista. Hyvin usein päätinkin yksin eikä aavistustakaan mitä mieltä hän oli. Ei sanonut ainakaan yhtään mitään.
En ymmärrä miksi hänen kanssaan ylipäätään mihinkään aloin, ehkä tulkistin hilajisuuden ja myöntyvyyden kiltteydeksi, sitähän täälläkin niin kovasti markkinoidaan ja toitotetaan, mutta kyllä se ajanoloon alkaa niin hermoille käydä ettei se kyllä mitään kiltteyttä ole. Pikemminkin flegmaattisuutta. Sietämätöntä, en jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi töissä? Onko teillä seksiä? Suuttuuko hän koskaan?
Tekee töitä kotoa käsin. Seksin määrä riippuu siitä saanko psyykattua itseni siihen uskoon että meillä jokin muukin yhteys. Silloin kun en, en pysty "pelkkään seksiin" rikkomatta itseäni. Ei suutu juuri koskaan ulospäin eikä ikinä esim. korota ääntään, mutta silmien räpyttelyn tiheydestä ja huokailusta, joskus jopa marttyyrimaisesta kuittailuista tietää milloin jokin jurppii ja ärtyneenä saattaa paeta nukkumaan naurettavan aikaisin tyyliin iltakahdeksalta. Jos yritän kysyä että ärsyttääkö/loukkasiko/harmittaako jokin niin väittää aina että ei, koska jos sanoisi joo, keskustelu olisi vaarassa jatkua.
Ap.
Tähän lisään muuten vielä, että silloin kun seksiä on, se on hyvää. Se on sellainen areena jolla todellakin tulen huomioiduksi. Tämä on varmaankin yksi syy miksi olen jaksanut uskoa että mies kuitenkin välittää ja on kiinnostunut minusta, vaikka verbaalinen näyttö on olematonta. Sitten vaan jos on muuten etäinen ja loukkaantunutkin olo, siihen seksin ei aina osaa lämmetä koska se tuntuisi haljulta vaikka itse tapahtuma olisi kuinka huomioiva ja vuorovaikutteinen.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitos sekä kommenteista että ymmärryksestä! Kiva tulla kuulluksi ja vastatuksi.
Ap.
Semmoinen omasta päästä keksitty emakkotarina tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen miehen kirjoittamaksi provoksi - olisinko oikeassa? Kertooko avioliittostaan väärän naisen kanssa johon on päätynynt 'muiden taustakuvioiden vuoksi'? Sopiiko tähän tyyliin mykkäkoulukin ja vieläpä erinomaisesti?
Noista yksittäisistä maininnoista. Eli jos mies sanoo, vaikka että pitäisi käydä kaupassa, niin ei nyt kannata ainakaan tuollalailla kymmenillä kysymyksillä heti lähteä siihen. Vain yhdellä, eli vaikka "joo niin pitäisi, lähdetäänkö käymään?". Tai paikka x vaatisi kunnostusta. Sopiva vastaus kymmenien kysymysten sijaan olisi vaikka yksittäinen "haluatko että autan?". Siitähän se keskustelu lähtee kun on kysymys, vastaus, kysymys, vastaus. Ei toteaminen, sata kysymystå -> hiljaisuus..
Aika rujolta kyllä vaikuttaa hänen keskustelutaidot kieltämättä. Jos se ärsyttää, niin eipä tuossa taida hirveästi olla tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikun kierrätys ja uusi. Tai olet mumisevan kanssa loppuelämäs. Tai kysy siltä virkeänä hetkenä jotain.
Joo hei, tää on hyvä neuvo. Ero on oikeasti tosi hauskaa. Tulee sortteerattua tavaratkin oikein kunnolla kerrankin. Lapsetkin tykkää, kun on kaksi kotia!
Mitäs sitä turhaan "paskaa" jauhamaan...sanoo silloin kun on asiaa tai joku jotakin kysyy..silence is gold!
Ehkäpä mies on huomannut, että kaikki mitä hän sanoo on vaimon mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Noista yksittäisistä maininnoista. Eli jos mies sanoo, vaikka että pitäisi käydä kaupassa, niin ei nyt kannata ainakaan tuollalailla kymmenillä kysymyksillä heti lähteä siihen. Vain yhdellä, eli vaikka "joo niin pitäisi, lähdetäänkö käymään?". Tai paikka x vaatisi kunnostusta. Sopiva vastaus kymmenien kysymysten sijaan olisi vaikka yksittäinen "haluatko että autan?". Siitähän se keskustelu lähtee kun on kysymys, vastaus, kysymys, vastaus. Ei toteaminen, sata kysymystå -> hiljaisuus..
Aika rujolta kyllä vaikuttaa hänen keskustelutaidot kieltämättä. Jos se ärsyttää, niin eipä tuossa taida hirveästi olla tehtävissä.
Vähän samoilla linjoilla. Mutta mun mielestä voisit vain hymyillä ja hymistä kohteliaasti. Oleta, että mies sanoo lisää, jos tarvitaan lisäinfoa. Anna miehen kertoa, milloin lähdetään tai tarviiko apua tai seuraa tai mitä nyt milloinkin. Jos ei tule lisäinfoa, mene tekemään jotain kivaa itseksesi. Ja muutenkin keskity enemmän itseesi, että voisit olla iloisempi siellä kotona. Nyt sun aika ja energia menee siihen miehen analysoimiseen.
Niin se jäi sanomatta, että nykyään ehkä ongelmaa korostaa se että minä en enää jaksa yrittää yksinäni luona keskustelua. Istutaan samassa ruokapöydässä mitään sanomatta, mietin pääni puhki että mitähän aihetta kokeilisi nyt että saisin vuorovaikutusta yli kahden tavun verran, enkä keksi. Joten en enää edes yritä. Illalla istutaan olkkarissa sanomatta toisillemme sanaakaan. En jaksa yrittää puhua ihmiselle, joka ei kaipaa minuun mitään kontaktia.