Mies puhuu liian vähän

Itse olen niin herkkä, etten pystyisi tuollaiseen elämään. Olen katsonut mykkää isää liian monta vuotta.

Mieti nyt tarkkaan, kestätkö tuota vai et. Miestä et voi muuttaa, se in jo käynyt selväksi eli ainoat yritettävät mahdolliset asiat ovat alistuminen ja pako.

Mies voi olla vähän autisti/ yli-introvertti/epäsosiaalinen/tyhmä/sosiaalisesti lahjaton tms.

Täällä yksi hiljaisen puoleinen mies. En usko että tahallaan on hiljainen, se on todella vaikea osata puhua asioista jos ei ole kykyä ajatella miten toinen odottaa asioista puhuttavan.

Tuohon on olemassa erilaisia harjoituksia jos kiinnostusta miehellä riittää mutta pakottamalla ei tosiaan paljoa saa aikaiseksi. Eroa en ensimmäiseksi olisi ehdottamassa jos keskustelu on ainoa ongelma.

Minä olen samanlainen että osaan sanoa ilmoja pidellen ja siihen se sitten jää, mieli tekisi sanoa jotain mutta kaikki mitä keksisi sanoa kuulostaa typerältä ja turhalta. Luulen että se on se syy miksi miehesi ei puhu.

Varovainen lähestyminen ja asiasta puhuminen ilman että syyllistää on mielestäni paras keino etsiä ratkaisuja tilanteeseen. Pikatietä onneen ei ole.

kuulostaa autismin kirjolle: heillä ei ole ajatusta päässään, he eivät puhu vuorovaikutuksellisesti eivätkä luonnostaan tajua, että pitäisi keskustella vuorotellen.

Onko muita autismin kirjon piirteitä: viihtyy itsekseen, ei ymmärrä muiden näkökulmaa, tarkat rutiinit, tarkka omista tavaroistaan, erityiskiinnostuksen kohde

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi hiljaisen puoleinen mies. En usko että tahallaan on hiljainen, se on todella vaikea osata puhua asioista jos ei ole kykyä ajatella miten toinen odottaa asioista puhuttavan.

Tuohon on olemassa erilaisia harjoituksia jos kiinnostusta miehellä riittää mutta pakottamalla ei tosiaan paljoa saa aikaiseksi. Eroa en ensimmäiseksi olisi ehdottamassa jos keskustelu on ainoa ongelma.

Minä olen samanlainen että osaan sanoa ilmoja pidellen ja siihen se sitten jää, mieli tekisi sanoa jotain mutta kaikki mitä keksisi sanoa kuulostaa typerältä ja turhalta. Luulen että se on se syy miksi miehesi ei puhu.

Varovainen lähestyminen ja asiasta puhuminen ilman että syyllistää on mielestäni paras keino etsiä ratkaisuja tilanteeseen. Pikatietä onneen ei ole.

Näkökulman vaihto:

Miksi sinä et ole oma itsesi? Sinä yrität naamioitua ihmiseksi, joka miellyttää toista. Näkeekö kukaan sinua, edes sinä itse? 

Miten jaksat tuollaisissa ihmissuhteissa ja itsesi kanssa?

Mikä pelottaa mahdollisessa konfliktissa? Mikä pelottaa olla eri mieltä?

Miksi pidät sanomiasi tyhminä ja turhina?

Veikkaan, että lapsuuskodissa et ole saanut olla hyväksytty ja rakastettu itsenäsi. Terapia ja self help auttaa.

Mulle kävi samalla tavalla. Se joko jatkuu tuolla tavalla tai sitten pahenee. Erotakin voi jos et ole tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

kuulostaa autismin kirjolle: heillä ei ole ajatusta päässään, he eivät puhu vuorovaikutuksellisesti eivätkä luonnostaan tajua, että pitäisi keskustella vuorotellen.

Onko muita autismin kirjon piirteitä: viihtyy itsekseen, ei ymmärrä muiden näkökulmaa, tarkat rutiinit, tarkka omista tavaroistaan, erityiskiinnostuksen kohde

Onko autisti tarkka omista tavaroistaan?

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi hiljaisen puoleinen mies. En usko että tahallaan on hiljainen, se on todella vaikea osata puhua asioista jos ei ole kykyä ajatella miten toinen odottaa asioista puhuttavan.

Tuohon on olemassa erilaisia harjoituksia jos kiinnostusta miehellä riittää mutta pakottamalla ei tosiaan paljoa saa aikaiseksi. Eroa en ensimmäiseksi olisi ehdottamassa jos keskustelu on ainoa ongelma.

Minä olen samanlainen että osaan sanoa ilmoja pidellen ja siihen se sitten jää, mieli tekisi sanoa jotain mutta kaikki mitä keksisi sanoa kuulostaa typerältä ja turhalta. Luulen että se on se syy miksi miehesi ei puhu.

Varovainen lähestyminen ja asiasta puhuminen ilman että syyllistää on mielestäni paras keino etsiä ratkaisuja tilanteeseen. Pikatietä onneen ei ole.

 

---------

Kuulostaa ihan autismin kirjolta: onko sinulla diagnosoitu se?

Jotenkin ymmärrän autisminkirjolaisissa sen, että he eivät osaa ajatella toisen näkökulmasta. Mutta tuo, että "pohdin ensin päässäni, mitä sanoa. Sanon, kun tiedän, mitä sanon. En sano ollenkaan, jos se kuulostaa typerältä. Tuskin ketään kiinnostaa edes kuulla typerät sanani." Sitä en autisminkirjolaisissa ymmärrä... Oma autisminkirjolainen on fiksuin ikinä, en ymmärrä, että on hiljaa. Olen yrittänyt selittää, että muita läsnäolevia loukkaa, jos hän ei huomioi muita osallistumalla keskusteluun. Hänen mielestään se ei loukkaa ketään, jos hän ei vastaa viesteihin tai aloita keskusteluja tai jatka niitä vuorotellen puhumalla. Meillä auttoi eroaminen ja eron uhka. Pelkkä kaunis pyyntö "minua harmittaa, että et puhu" meni kuin kuuroille korville. Vasta se, että hän menettää minun huolenpitoni ja minuun liittyvät materiat luultavasti antoi sysäyksen muuttua huomioivammaksi. 

On raskasta olla 24/7 se aloitteen tekijä. Mitä syötäisiin, mitä tänään tehtäisiin, tänään töissä tein tällaista jne. Hänen mielestään nuo eivät ole aloitteita. Itse on hiljaa.

 

Hetkinen katson kristallipallosta, näen keski-ikäisen naisen voimaantumisen. Tulet löytämään kristallikursilta sisäisen jumalattaresi, jota miehesi ei arvosta ja teille tulee ero. 

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään.

Autismin kirjossa on noin puolilla aleksitymia. Netistä löytyy hyvä hesarin testikin. Autismi-aleksitymiassa hän ei vaan tunne mitään tai tunnista mitään tunteita. Olen pyytänyt osoittamaan hymiöistä, miltä tuntuu, että jos se olisi helpompaa kuin sanominen. Niin niistäkin näyttää sitä, missä suu on viivasuora. Sitten, kun se tunne tulee, niin autistit menevät totaalisesti pois tolaltaan esim. stressin jatkuessa lopulta kuppi menee nurin ja tunteet vievät täysin vallaan ja järki on tipotiessään. Tunne saattaa saada jumiutumaan totaalisesti: pysähtyy, ei suostu tekemään mitään, ei sano mitään (taistele ja pakene -reaktio). Ei pysty sanoittamaan eikä tekemään aloitteita tai ratkaisuja tilanteen selvittämiseen vaan jumittaa (inttää vastaan, ei suostu ratkaisuun).

Minäkin onnistuin löytämään samanlaisen miehen. En tajunnut nuorena että miehen sosiaalisuus oli sidottu alkoholiin. Kun yhteiselämä alkoi niin huomasin asuvani tiilimuurin kanssa. Kavereidensa kanssa oli "oma itsensä" eli silloin kun lähti viikonloppuisin ryyppäämään.

Tuo sama ominaisuus mistä joku muukin kirjoitti, että kaikki piti arvata oikein ja jos et osannut niin mitään ei itse kertonut. Valitettavasti en ole ajatustenlukija joten aika hankalaksi meni yhteiselo. Ei meillä lopulta ollut enää mitään yhteistä tai mistäs senkään tietää kun toisesta ei saanut mitään irti.

Niin, sinulla oli unelma siitä perheestä ja olit sokea tietyille piirteille, jne nyt kun tämä unelma on täytetty miehestä on tullut tarpeeton ja et hänessä näe muuta kuin ne viat ja puutteet. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinulla oli unelma siitä perheestä ja olit sokea tietyille piirteille, jne nyt kun tämä unelma on täytetty miehestä on tullut tarpeeton ja et hänessä näe muuta kuin ne viat ja puutteet. 

Rakastuneena kuvittelee toisen olevan erilainen kuin tämä todellisuudessa on. Rakastuneena myös sietää niitä ei nin kivoja asioita koska toivoo että ne voivat vielä muuttua. Siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan niin on yleensä jo liian myöhäistä alkaa ruotimaan parisuhdetta realistisesti, eli perhe on jo perustettu ja siinä sitten yritetään pysyä.

Koko ihmiskunnan historian ajan naiset ovat nalkuttaneet kuinka mies ei ole niin ouheliqs kun nainen niin milloinkahan naiset sisäistävät että mies ei ole niin puhelias kun nainen

Vierailija kirjoitti:

Koko ihmiskunnan historian ajan naiset ovat nalkuttaneet kuinka mies ei ole niin ouheliqs kun nainen niin milloinkahan naiset sisäistävät että mies ei ole niin puhelias kun nainen

Minä en haluaisi varsinaisesti puheliasta miestä, mutta sellaisen, joka osaa keskustella vastavuoroisesti ja tekee aloitteita. Laittaa oma-aloitteisesti viestiä, jos kaupasta tarvitsee jotain tai kysyy, mitä kaupasta tarvitaan. Kertoo oma-aloitteisesti päivästään ja kysyy miten muiden päivä on mennyt.

Aloittajan kuvaus sopii täydellisesti myös omaan mieheeni. Emme eronneet. Olemme pysyneet yhdessä, päätin vain olla onnellinen ihan yksinäni. Hiljaista meillä on. Seksielämä on kuollut kun ei ole mitään muuta vuorovaikutusta. Ollaan nyt kämppäkaverit, meillä on kuitenkin yhteiset lapset, jo omillaan. Alkoholi vilkastuttaa miehen puheliaaksi, jopa ihan hölösuuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään.

Autismin kirjossa on noin puolilla aleksitymia. Netistä löytyy hyvä hesarin testikin. Autismi-aleksitymiassa hän ei vaan tunne mitään tai tunnista mitään tunteita. Olen pyytänyt osoittamaan hymiöistä, miltä tuntuu, että jos se olisi helpompaa kuin sanominen. Niin niistäkin näyttää sitä, missä suu on viivasuora. Sitten, kun se tunne tulee, niin autistit menevät totaalisesti pois tolaltaan esim. stressin jatkuess

Seuraavaksi voisit tehdä diagnoosin itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinulla oli unelma siitä perheestä ja olit sokea tietyille piirteille, jne nyt kun tämä unelma on täytetty miehestä on tullut tarpeeton ja et hänessä näe muuta kuin ne viat ja puutteet. 

Rakastuneena kuvittelee toisen olevan erilainen kuin tämä todellisuudessa on. Rakastuneena myös sietää niitä ei nin kivoja asioita koska toivoo että ne voivat vielä muuttua. Siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan niin on yleensä jo liian myöhäistä alkaa ruotimaan parisuhdetta realistisesti, eli perhe on jo perustettu ja siinä sitten yritetään pysyä.

Niin, liian kiire siihen rakkauteen. Ei malteta seurustella riittävän pitkään. Sitten onkin jo niitä lapsia, eikä voida erota ja seuraava vaihe on odottelu. Odotetaan ja odotetaan, että se toinen viimeinkin muuttuisi ja saisi suhteelta sen minkä itse haluaa. 

Melkein parempi tuo kuin mitä meillä. Jos yritän kehittää jotain keskustelua, mies alkaa kääntää sitä joksikin ihmeelliseksi vänkäämiseksi, naljailee jatkuvasti tai ymmärtää (tahallaan?) kaiken väärin. Ihan sama miten kevyttä jutustelua yrittäisi. Koko keskustelu tuntuu siltä kuin tarpoisi liisterissä, joten lopetan sen aika pikaisesti.

Raivostuttavinta on se, että mies on joskus kritisoinut minua siitä, etten keskustele tarpeeksi ja olen liian sulkeutunut. Nyt kun yritän keskustella, en saa mitään järkevää vastakaikua ja kun kysyn miksi, en saa siihenkään vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Koko ihmiskunnan historian ajan naiset ovat nalkuttaneet kuinka mies ei ole niin ouheliqs kun nainen niin milloinkahan naiset sisäistävät että mies ei ole niin puhelias kun nainen

Tää on muuten fakta, turha alapeukutella raakaa totuutta