Mies puhuu liian vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi töissä? Onko teillä seksiä? Suuttuuko hän koskaan?

Tekee töitä kotoa käsin. Seksin määrä riippuu siitä saanko psyykattua itseni siihen uskoon että meillä jokin muukin yhteys. Silloin kun en, en pysty "pelkkään seksiin" rikkomatta itseäni. Ei suutu juuri koskaan ulospäin eikä ikinä esim. korota ääntään, mutta silmien räpyttelyn tiheydestä ja huokailusta, joskus jopa marttyyrimaisesta kuittailuista tietää milloin jokin jurppii ja ärtyneenä saattaa paeta nukkumaan naurettavan aikaisin tyyliin iltakahdeksalta. Jos yritän kysyä että ärsyttääkö/loukkasiko/harmittaako jokin niin väittää aina että ei, koska jos sanoisi joo, keskustelu olisi vaarassa jatkua. 

Ap. 

Tähän lisään muuten vielä, että silloin kun seksiä on, se on hyvää. Se on sellainen areena jolla

Oletko koskaan sanonut miehelle, että haluat keskustelua? Oletko kertonut, että hänen vaikenemisensa loukkaa sinua? Oletko sanonut, että koet yksinäisyyttä parisuhteessa? 

Minä olen nainen joka puhuu hyvin vähän.  Sattuma toi tielleni miehiä jotka pälpättävät jatkuvasti.  Missä ovat ne vähäpuheiset suomalaismiehet ?  Ihmiset jotka puhuvat paljon väsyttävät minua, tahdon paeta omaan rauhaani.  Tuo aloitus on vanha, mutta jos hän on yhtä vuolassanainen kuin kirjoittaessaan, en minäkään jaksaisi tuollaiselle juuri vastata mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen joka puhuu hyvin vähän.  Sattuma toi tielleni miehiä jotka pälpättävät jatkuvasti.  Missä ovat ne vähäpuheiset suomalaismiehet ?  Ihmiset jotka puhuvat paljon väsyttävät minua, tahdon paeta omaan rauhaani.  Tuo aloitus on vanha, mutta jos hän on yhtä vuolassanainen kuin kirjoittaessaan, en minäkään jaksaisi tuollaiselle juuri vastata mitään. 

Niin se menee puhelias löytää hiljaisen ja hiljainen puheliaan. Alkuun se voi olla kivaa. Jossain kohtaa tympäisee.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Eksä oli juuri sellainen.

Muistan kerran kun oltiin eksän veljen perheen luona  kylässä, ja hän ja veli istuivat ulkona kahdestaan hieman erillään minusta ja veljen vaimosta.  "Keskustelivat" siellä ensin toinen sanoi "joooo......"   pitkä hiljaisuus, tuijoteltiin maahan naama vakavana, sitten toinen jotain siitä minkälaisia ilmoja pidellyt.  Taas hiljaisuus ja naama hyvin vakavilla kurtuilla maahan tuijottelua.  Ja sentään ei mitään vanhoja miehiä,  alta nelikymppisiä kummatkin.

En minäkään mikään puhekone ole,  tykkään olla yksinkin ja hiljaa, mutta kun toisesta ei saa minkäänlaista reaktiota irti.  Täysin jähmeä ja kuin kivipatsas.  Puhu sellaisen kanssa sitten mistään tärkeistäkin päätöksistä ja asioista. Hyvin usein päätinkin yksin eikä aavistustakaan mitä mieltä hän oli. Ei sanonut ainakaan yhtään mitään.

En ymmärrä miksi hänen kanssaan ylip

Joo, kyllä kiltteys ja flegmaattisuus ovat kaksi eri asiaa. Flegmaattisuuteen vielä yhdistyy usein taipumus uhriutumiseen ja kyvyttömyys ymmärtää nyansseja. "No pitääkö olla jatkuvasti puhuva moottoriturpa sitten, saakeli kun ikinä ei mikään kelpaa!"

Lainaus siis viestistä 11. Näköjään viestin loppuosa, johon viittasin, ei tullut mukaan lainaukseen. 

Ap,miten teillä kävi? Tuliko miehestä puheliaampi? 

Jos itse arvostaa keskustelua ja sujuvaa kommunikaatiota, ei minun mielestäni kannata mennä yhteen sellaisen kumppanin kanssa, joka on hyvin hiljainen ja vähäpuheinen. Olen usein ihmetellyt, miten tällaisia liittoja syntyy, kun täysin eri asioita arvostavat ihmiset menevät yhteen, itsellä kaatuisi treffailu jos ensitreffeihin jos mies ei osaisi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen sellainen mykkä mies. Alkuaikoina en kyllä ollut. Muistan vielä kun ajattelin, että onpa mahtavaa kun hänen kanssa voi puhua avoimesti ja vapautuneesti kaikesta. Pohjimmiltaan olen kuitenkin aika ujo ja hiljainen, ja vain harvoin tapaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa jotenkin synkkaa ja tuntuu että voi pölötellä mitä vaan. Tuntui että vaimoni, nyt jo ex., olisi juuri sellainen, ja ehkä hieman poikkeuksellisesti vieläpä nainen. Vautsi!

Vuosia kului ja ajan mittaan tilanne alkoi hiljalleen muuttua. Tuli tilanteita että vaimo suuttui verisesti jostain sanomastani, jota en ollut tarkoittanut mitenkään loukkaavaksi, enkä mitenkään osannut ymmärtää mikä siinä oli niin pahaa. Olisi ollut hienoa jos hän olisi voinut kertoa millä tavalla hän koki sen loukkaavaksi, mutta keskusteluyritykset johtivat vain uusiin riitoihin ja viikon mittaisiin mykkäkouluihin.

Nämä tilanteet kun toistuivat, alkoi kertyä aiheita joista puhumista v

Kuulostaa pelottavan paljon minun eksältä. Lisänä vielä se, että jos erehdyin sanomaan mielipiteeni ääneen ja se poikkesi hänen omastaan, niin se oli automasttinen riidan aihe. Olin tarkoituksella häntä vastaan. Sanoja laitettiin suuhuni ja ajatuksiani puettiin sanoiksi. Helpoimmalla selvisi kun oli vain hiljaa ja antoi hänen paasata milloin mistäkin. Jännää on, että hän piti, ja pitää varmaan vieläkin itseään sopuisana, rauhallisena ja kilttinä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen joka puhuu hyvin vähän.  Sattuma toi tielleni miehiä jotka pälpättävät jatkuvasti.  Missä ovat ne vähäpuheiset suomalaismiehet ?  Ihmiset jotka puhuvat paljon väsyttävät minua, tahdon paeta omaan rauhaani.  Tuo aloitus on vanha, mutta jos hän on yhtä vuolassanainen kuin kirjoittaessaan, en minäkään jaksaisi tuollaiselle juuri vastata mitään. 

Niin että kun puoliso kysyy sinulta jotain tai puhuu sinulle ihan normaaleja arkipäiväisiä perheen pyörittämiseen liittyviä asioita, sinusta on ok olla vastaamatta? Ylemmyydentuntoisuudessasi missasit koko pointin, ei tässä ole kyse siitä että joku pälpättää tauotta menemään ja terrorisoi muita jatkuvalla papatuksella, vaan siitä että toisesta ei saa MITÄÄN normaaliin kanssakäymiseen liittyvää irti. Se on erittäin haitallista niin parisuhteen kommunikaation kuin ihan perheen asioiden ja lasten kasvatuksenkin kannalta. 

Mitä mies tekee työkseen?

Up

Joskus vaan vuosien mittaan huomaa, ettei ole pohjimmiltaan parisuhdeihminen. Nuorena ei vielä tunne itseään.   Puheenaiheet tyrehtyvät, silloin on parempi erota, ellei tahdo yrittää mahdollisten lasten vuoksi.

Kyllä minulla herää näistä "mies vaikenee" -ketjuista väistämättä ajatus, että se mies on saatu vaikenemaan ihan omin teoin ja sanoin. AP:n mies on jossain vaiheessa todennut että hänen sanomisiaan ei joko ymmärretä, niitä ei kuunnella tai niistä ei välitetä. Alla listattuna mahdollisia syitä näin hiljaisen miehen perspektiivistä.

- Päälle puhuminen/huutaminen. Ei malteta kuunnella loppuun asti, vaan aletaan paasaamaan/jankuttamaan sitä omaa agendaa kunnes mies antaa periksi. Hyvin yleistä.

- Mielipiteen ignoraaminen. Kuunnellaan kyllä miehen mielipide, mutta se ei vaikuta mihinkään, vaan nainen on jo etukäteen päättänyt miten edetään. Hyvin turhauttavaa ja yleistä.

- Tahallinen väärinymmärtäminen. Kaikki miehen sanomiset ymmärretään mahdollisimman negatiivisesti ja rivien välistä luetaan mitä halutaan kuulla. Tahallista konfliktien hakemista, mikä johtaa miehen puolelta puhumisen välttelyyn.

- Yleinen ymmärtämättömyys. Mies on mielestään jo moneen kertaan kertonut parhaan kykynsä mukaan miten hän kokee ja näkee asiat, mutta nainen palaa niihin uudestaan ja uudestaan. Mitään edistystä ei tapahdu. Hyvin turhauttavaa ja hyvin yleistä. Mies kokee saman asian jankkaamisen turhaksi, kun nainen ei tajua vaikka miten asian sanoisi.

Koska mies puhuu kuitenkin perheen ulkopuolisille miehille innokkaasti, niin luulen että kyse on kahdesta ensimmäisestä. Minulla on henkilökohtaista kokemusta eräästä sukulaisesta, jolla on tapana kysyä kuulumisia ja sitten keskeyttää ensimmäisen lauseen puolivälissä ja jatkaa monologilla omista kuulumisista. Hyvin turhauttavaa.