Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies puhuu liian vähän
24.08.2024 |
Olemme olleet yhdessä pitkään, yli parikymmentä vuotta. Puolisoni on aina ollut melko hiljainen, vähäpuheinen, mutta kyllä me kahdestaan eläessä saatiin jotain keskustelua aikaiseksi, ja keksittiin yhteistäkin tekemistä, jos ei muuta niin pelattiin korttia. Vai oliko se niin, että puhuin yksin, enkä vain tajunnut? Sitten tuli lapset, ja aina oli joku alle puolitoistametrinen äänessä, ja lasten asioista oli pakko puhua. Nyt kun lapset alkaa olla isompia, huomaan, että aloitanpa keskustelun mistä aiheesta tahansa (päivän uutiset, kierrätysastian vaihto, lomasuunnitelmat, miehen työtilanne, lasten kouluasiat, politiikka, yhteisen tekemisen keksiminen), keskustelu kuolee alkuunsa. Mies ei edes katso minuun päin yleensä vastatessaan jotain tyyliin "jaa" tai "niin" - ja usein hän ei vastaa mitään! Joskus jos kysyn että kuulitko, niin hän sanoo että "joo en tienny mitä siihen pitäis sanoo". Olen siis saattanut kertoa vaikka jostain erikoisesta kuulemastani uutisesta tai sanoa että kuopuksen voisi ottaa mukaan kaupalle kun se tarttee uudet lenkkarit.
Mies itse taas aloittaa keskustelun noin kerran viikossa ja aiheina on: tänään pitäis käydä ruokakaupassa TAI pihalla/talossa pitäisi tehdä homma x. Kaikki tästä eteenpäin pitää taas lypsämällä lypsää: haluatko siis käydä kaupalla vai kävisinkö minä, mitä sieltä tarvitsee, haluatko että autan hommassa x, vai tarkoittiko tuo että minun pitää jotenkin mahdollistaa se että sinä hoidat, vai puhuitko lämpimiksesi.
Nyt on vanhin lapsistakin alkanut valittaa minulle että isä ei vastaa kun sille puhuu. Isä selittää tätä esim. sillä ettei tiennyt vastausta lapsen kysymykseen tai lapsen kysymys ärsytti, mutta eikös silloin sanota edes että "en tiedä" tai että "mulla on tässä nyt toinen juttu kesken kysypä myöhemmin". Pienempien kanssa tilanne on ehkä sama mutta ne jatkaa juttujaan riippumatta siitä kuunteleeko yleisö.
Kauhistuttaa ajatus että jään tämän miehen kanssa asumaan joskus kahdestaan. Puhunko seinille vai huonekasveille? Milloin minusta tuli näin yksinäinen?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.
Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään.
Autismin kirjossa on noin puolilla aleksitymia. Netistä löytyy hyvä hesarin testikin. Autismi-aleksitymiassa hän ei vaan tunne mitään tai tunnista mitään tunteita. Olen pyytänyt osoittamaan hymiöistä, miltä tuntuu, että jos se olisi helpompaa kuin sanominen. Niin niistäkin näyttää sitä, missä suu on viivasuora. Sitten, kun se tunne tulee, niin autistit menevät
Seuraavaksi voisit tehdä diagnoosin itsestäsi.
Ja pitää sen ihan omana tietonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on käytetty lisääntymiseen ja elättämiseen. Nyt hän on tarpeeton ja joutaa mennä.
Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.
Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.
Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.
En tunne vaimoasi tai sinua, joten on mahdollista että vaimosi on Justiinamainen jyrä. Toinen mahdollisuus on se, että teillä on samanlainen ongelma kuin minulla ja ex-miehelläni. Jos sanoin jotain, siis ihan mitä tahansa, niin miehen oli pakko "haastaa" sanomiseni jotenkin. Hänen oli pakko olla eri mieltä vaikka väkisin ja näki kaikki keskustelut kilpailuina, jotka hänen piti voittaa. Todella rasittavaa.
20v yhdessä, on se tyypillinen ajakohta erolle. Näin suvussa, ystävä- ja tuttavapiirissä, silmät avautuu ja suhteelta halutaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yritän kysyä että ärsyttääkö/loukkasiko/harmittaako jokin niin väittää aina että ei, koska jos sanoisi joo, keskustelu olisi vaarassa jatkua.
😂 Voihan sitä elämänsä tuollaisenkin kanssa viettää, mutta normaaliksi tuota on turha yrittää maalailla.
Vierailija kirjoitti:
Noista yksittäisistä maininnoista. Eli jos mies sanoo, vaikka että pitäisi käydä kaupassa, niin ei nyt kannata ainakaan tuollalailla kymmenillä kysymyksillä heti lähteä siihen. Vain yhdellä, eli vaikka "joo niin pitäisi, lähdetäänkö käymään?". Tai paikka x vaatisi kunnostusta. Sopiva vastaus kymmenien kysymysten sijaan olisi vaikka yksittäinen "haluatko että autan?". Siitähän se keskustelu lähtee kun on kysymys, vastaus, kysymys, vastaus. Ei toteaminen, sata kysymystå -> hiljaisuus..
Aika rujolta kyllä vaikuttaa hänen keskustelutaidot kieltämättä. Jos se ärsyttää, niin eipä tuossa taida hirveästi olla tehtävissä.
En tietenkään pommita kysymyksillä heti. Saatan sanoa "ok" tai "onko toivetta kumpi käy [kaupalla]", johon vastaus on "ihan sama". Sen jälkeen mies ei itse palaa asiaan vaan joko minä parin tunnin päästä palaan tai sit huomaan että mies on jossain vaiheessa kengät jalassa eteisessä ja sanoo ehkä "moikka".
Esimerkkinä mies on huhtikuusta lähtien sanonut muutaman viikon välein että katolle pitäisi tehdä jotain. Muistelen että tätä oli viime kesänäkin. Vielä ei ole ihan selvinnyt että mitä, kenen, milloin, ja voinko olla jotenkin avuksi. Saahan sen minulle vain todetakin rupattelumielessä ilman että minun tarvitsee asiasta enempää tietää, mutta kieltämättä niistä jää vähän hämmentynyt olo. Eilen hän jälleen totesi "pitäis se katto hoitaa", mihin vastasin "voinko minä tehdä jotain asian eteen", johon hän "ei tarvii". Odotan uutta keskustelua aiheesta ensi kuussa. Muutaman kerran kesän aikana olen itse ottanut katon puheeksi, esim. että luvassa olisi vapaa viikonloppu ja kuivaa keliä, pitikö sille katolle tehdä jotain. Vastaus on "pitäishän sille" ja siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20v yhdessä, on se tyypillinen ajakohta erolle. Näin suvussa, ystävä- ja tuttavapiirissä, silmät avautuu ja suhteelta halutaan enemmän.
Ihan loogista, ns ruuhkavuodet eletty ja on aikaa miettiä millaista elämää itse halutaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.
Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.
En tunne vaimoasi tai sinua, joten on mahdollista että vaimosi on Justiinamainen jyrä. Toinen mahdollisuus on se, että teillä on samanlainen ongelma kuin minulla ja ex-miehelläni. Jos sanoin jotain, siis ihan mitä tahansa, niin miehen oli pakko "haastaa" sanomiseni jotenkin. Hänen oli pakko olla eri mieltä vaikka väkisin ja näki kaikki keskustelut kilpailuina, jotka hänen piti voittaa. Todella rasittavaa.
Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Ja moni ihminen on äärimmäisen vakuuttunut uskomustensa paikkansapitävyydestä. Vaikka he tiedostaisivatkin, että uskomus on heille haitaksi, uskovat he sen olevan kuitenkin totta, koska se on linjassa heidän aiempien kokemustensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista yksittäisistä maininnoista. Eli jos mies sanoo, vaikka että pitäisi käydä kaupassa, niin ei nyt kannata ainakaan tuollalailla kymmenillä kysymyksillä heti lähteä siihen. Vain yhdellä, eli vaikka "joo niin pitäisi, lähdetäänkö käymään?". Tai paikka x vaatisi kunnostusta. Sopiva vastaus kymmenien kysymysten sijaan olisi vaikka yksittäinen "haluatko että autan?". Siitähän se keskustelu lähtee kun on kysymys, vastaus, kysymys, vastaus. Ei toteaminen, sata kysymystå -> hiljaisuus..
Aika rujolta kyllä vaikuttaa hänen keskustelutaidot kieltämättä. Jos se ärsyttää, niin eipä tuossa taida hirveästi olla tehtävissä.
En tietenkään pommita kysymyksillä heti. Saatan sanoa "ok" tai "onko toivetta kumpi käy [kaupalla]", johon vastaus on "ihan sama". Sen jälkeen mies ei itse palaa asiaan vaan joko minä parin tunnin päästä palaan tai sit huomaan että mies on
Yrittää manipuloida sinut tilaamaan ulkopuolisen tekijän ja että myös maksat sen? Tekeekö ylipäätään mitään itse vai jääkö kaikki aikomisen asteelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.
Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.
En tunne vaimoasi tai sinua, joten on mahdollista että vaimosi on Justiinamainen jyrä. Toinen mahdollisuus on se, että teillä on samanlainen ongelma kuin minulla ja ex-miehelläni. Jos sanoin jotain, siis ihan mitä tahansa, niin miehen oli pakko "haastaa" sanomiseni jotenkin. Hänen oli pakko olla eri mieltä vaikka väkisin ja näki kaikki keskustelut kilpailuina, jotka hänen piti voittaa. Todella rasittavaa.
Miksi tällaisessa tilanteessa kuitenkin vain nainen saa ilmaista mielipiteensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon perusjuntti, jullikka. Nyt vasta huomaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä nykyään aikalailla hiljaa koska minulla on aina väärä mielipide, jota ei saisi edes sanoa.
Nainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos sanon omani, pitäisi olla kuitenkin hiljaa.
En tunne vaimoasi tai sinua, joten on mahdollista että vaimosi on Justiinamainen jyrä. Toinen mahdollisuus on se, että teillä on samanlainen ongelma kuin minulla ja ex-miehelläni. Jos sanoin jotain, siis ihan mitä tahansa, niin miehen oli pakko "haastaa" sanomiseni jotenkin. Hänen oli pakko olla eri mieltä vaikka väkisin ja näki kaikki keskustelut kilpailuina, jotka hänen piti voittaa. Todella rasittavaa.
Miksi tällaisessa tilanteessa kuitenkin vain nainen saa ilmaista mielipiteensä?
Naisen piilonarsismia. Naiset on hyviä ja empaattisia ihmisiä ja puhuvat tunteistaan. Usein hän ei kuitenkaan pysty aidosti asettumaan toisen asemaan, koska hän ei ole itse saanut osakseen riittävästi empatiaa ja hyväksyntää. Hänellä ei ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi hän pikemminkin välttelee kuin kohtaa ja ilmaisee niitä.
Mitä enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa niitä syyttelemällä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässä hiljalleen oppinut olemaan hiljaa, koska aina se on kuitenkin väärin, mitä suustani päästän.
"Yrittää manipuloida sinut tilaamaan ulkopuolisen tekijän ja että myös maksat sen? Tekeekö ylipäätään mitään itse vai jääkö kaikki aikomisen asteelle?"
Ei yritä. Mies ei halua maksaa ammattilaiselle mistään mikä on edes jollain tasolla mahdollista tehdä itse eikä halua mitään työntekijöitä meille pyörimään (niiden kanssahan joutuisi puhumaan vähintään sopiakseen urakasta?). Talous on yhteinen. Joskus olen ehdottanut että käyttäisin pyörän huollossa liikkeessä, mutta ei, kun kyllä hän sen hoitaa. 3 kk päästä. Ja siis hoitaa kyllä pääsääntöisesti lopulta asiat jotka sanoo hoitavansa mutta tällaiset arkirutiineista poikkeavat ihan älyttömällä viiveellä. Ja aina en jaksa odottaa, esim. nyt aion mennä tekemään myynti-ilmoituksen keskellä takkahuonetta ylimääräisenä jököttävästä työpöydästä, jonka mies otti kolme viikkoa sitten hoitaakseen. Ja en aio nalkuttaa, mutta siitä pöydöstä haluan jo eroon.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Noista yksittäisistä maininnoista. Eli jos mies sanoo, vaikka että pitäisi käydä kaupassa, niin ei nyt kannata ainakaan tuollalailla kymmenillä kysymyksillä heti lähteä siihen. Vain yhdellä, eli vaikka "joo niin pitäisi, lähdetäänkö käymään?". Tai paikka x vaatisi kunnostusta. Sopiva vastaus kymmenien kysymysten sijaan olisi vaikka yksittäinen "haluatko että autan?". Siitähän se keskustelu lähtee kun on kysymys, vastaus, kysymys, vastaus. Ei toteaminen, sata kysymystå -> hiljaisuus..
Aika rujolta kyllä vaikuttaa hänen keskustelutaidot kieltämättä. Jos se ärsyttää, niin eipä tuossa taida hirveästi olla tehtävissä.
Tämä neuvo oli ihan hyvä. Mutta itse verbaalisena ihmisenä mietin, olen siis eri, että jaksaako ihminen kuinka pitkään ikäänkuin "säännöstellen" kommunikoida kumppaninsa kanssa. Kun pitää miettiä kuinka monta sanaa oma kommentti saa sisältää tai oliko nyt liian mutkikas. Vaikka olisi yksinkertaisesta arkisesta asiasta kyse. Ikäänkuin hidastellen tai yksinkertaistaen pitää yllä keskustelua. Saako silloin itse mitään ja alkaako hermo mennä.
Toisaalta jos tällä tavoin saa alkamaan kumppanin puheliaammaksi niin aloittaja voisi kokeilla. Mutta rajansa kuitenkin kaikella. Mielestäni parisuhteessa pitäisi kommunikoinnin olla suunnilleen tasapuolista ja ja jos puhutaan tavallisista asioista ei pitäisi olla tilannetta, että " en tiennyt mitä siihen pitäisi vastata". Lapsille varsinkin on ikävää kun isä ei vastaa mitään. Kyllä aikuisen ihmisen jonkinlainen vastaus/kommentti suustaan ulos pitäisi saada.
Mykille pitäisi olla jokin sanamäärä, johon pitäisi pyrkiä päivän aikana minimissään. Kaakattajilla ja jyrillä taas rajoitin, jonka yli sanamäärät ei saa mennä tai tulee sähköiskuja. Oppisivat ilmaisemaan itseään selkeästi ilman ylimääräistä paapatusta.
Meillä eukko valittaa samasta asiasta, mutta syy on se että minä en saa yleensä edes suunvuoroa, saati minun mielipiteillä olisi jotain painoarvoa. Joten? Mitä sitten pitäis tehdä?
Alue: Aihe vapaa
Elät siis vain sen perheen kautta? Se on ihan liian iso vaatimus kenelle tahansa täyttää kaikki toisen narsistiset tarpeet.