Millaisia aikuisia tulee erityislapsista
jotka kuormittuvat kaikesta mahdollisesta?
Voivatko he mennä työhön tai asua itsenäisesti? Vai tuleeko heistä eläkeläisiä?
Kommentit (57)
Nykykoulu kuormittaa hirveästi. Moni asia on pielessä.
Heistä harvemmin tulee tavallisia tallaajia. Joko erittäin menestyviä eksentrikkoja tai putoavat täysin yhteiskunnasta.
Musta ei tullut työkykyistä, mutta en saanutkaan mitään ymmärrystä tai tukitoimia lapsena ja nuorena. Jos silloin olisi ollut nykyisenkaltaista ymmärrystä näissä asioissa, ja olisin saanut koulussa sopeutuksia ja tukea, niin uskoisin lopputuloksen olleen aivan erilainen (olin kuitenkin suht älykäs ja lahjakaskin teoreettisissa asioissa)
Itsenäiseen elämään olen kyllä kyennyt, ja parisuhteisiin ja vanhemmuuteen.
Tunnen entisiä erityislapsia esim seuraavissa ammateissa/töissä:
- logistiikkajärjestelijä
- autonkuljettaja
- tutkija
- kunnan rakennustarkastaja
- metsuri
- eläintenhoitaja
He kaikki asuvat itsenäisesti, maksavat veroja ja neljä näistä on naimisissakin. Sen on jännä, että aikuisena työelämässä siedetään paljon ENEMMÄN erityisyyttä ja annetaan ihmiselle enemmän tilaa olla oma itsensä, kuin lapsille koulussa, vaikka voisi kuvitella, että lapsilta vaadittaisiin vähemmän kuin aikuisilta. mutta koulu on meillä todella, todella yhdenmukaistava ja opettajakunta ei näytä lainkaan pystyvän ottamaan huomioon lasten yksilöllisyyttä.
On yksi työpaikka, jonne kaikki erityislapset menevät töihin täytettyään 18. Koska kaikkihan ovat samanlaisia.
"Erityislapsi" on hyvin laaja käsite. Minkälaisia erityislapsia mahdat tarkoittaa, ap?
Vankilassa väkivalta- ja huumausainerikoksista.
---
Hyvin erilaisia kohtaloita on entisillä erityislapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Esim tutkijoita, asentajia, kirjailijoita.. Töihin, joissa saa olla mahdollisimman paljon yksin ja itsenäisesti. Tai osa-aikainen työ, koska ei pysty kokoaikatyöhön sosiaalisemmassa ympäristössä.
Asentajan työtä tehdään kyllä usein ryhmissä tai pareittain.
Minunlaisiani epätoivoisia palstajankuttajia
M28
Vierailija kirjoitti:
Tunnen entisiä erityislapsia esim seuraavissa ammateissa/töissä:
- logistiikkajärjestelijä
- autonkuljettaja
- tutkija
- kunnan rakennustarkastaja
- metsuri
- eläintenhoitaja
He kaikki asuvat itsenäisesti, maksavat veroja ja neljä näistä on naimisissakin. Sen on jännä, että aikuisena työelämässä siedetään paljon ENEMMÄN erityisyyttä ja annetaan ihmiselle enemmän tilaa olla oma itsensä, kuin lapsille koulussa, vaikka voisi kuvitella, että lapsilta vaadittaisiin vähemmän kuin aikuisilta. mutta koulu on meillä todella, todella yhdenmukaistava ja opettajakunta ei näytä lainkaan pystyvän ottamaan huomioon lasten yksilöllisyyttä.
Juuri näin. Luokanopettajiksi hakeutuu ja valikoituu lähes ainoastaan ekstroverttejä. Yleensä heillä ei myöskään ole nepsyongelmia itsellään (ainakaan autismikirjoa). Sitten heistä tulee myös rehtoreita. Nämä ihmiset eivät voi ymmärtää nepsyjen tarpeita.
Sosiaalialalla pääsääntöisesti sama; eivät voi ymmärtää nepsyjen tarpeita. Psykologit saattavat parhaiten ymmärtää ja lääkärit; heissä on introverttejä ja autismikirjon piirteitä omaavia henkilöitä. Ymmärrys myös laajempaa esimerkiksi monipuolisempien opintojen kautta.
Oma erityislapseni opiskeli hyvillä arvosanoilla kaksoistutkinnon, käy töissä, maksaa asuntolainaa, harrastaa, hoitaa itse kaikki asiansa. Tyttöystäväkin on löytynyt.
Tuttavani erityislapsi on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä koko aikuisikänsä ja on täysin huolehdittava. Voi jättää max.puoleksi tunniksi yksin katsomaan piirrettyjä.
Eli skaala on varsin laaja, mitä tähän erityisyyteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim tutkijoita, asentajia, kirjailijoita.. Töihin, joissa saa olla mahdollisimman paljon yksin ja itsenäisesti. Tai osa-aikainen työ, koska ei pysty kokoaikatyöhön sosiaalisemmassa ympäristössä.
Asentajan työtä tehdään kyllä usein ryhmissä tai pareittain.
Voi olla niin. En tiennyt. Kuitenkin ehkä amisaloista vähemmän kuormittava kuin esim liiketalous tai sosiaaliala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen entisiä erityislapsia esim seuraavissa ammateissa/töissä:
- logistiikkajärjestelijä
- autonkuljettaja
- tutkija
- kunnan rakennustarkastaja
- metsuri
- eläintenhoitaja
He kaikki asuvat itsenäisesti, maksavat veroja ja neljä näistä on naimisissakin. Sen on jännä, että aikuisena työelämässä siedetään paljon ENEMMÄN erityisyyttä ja annetaan ihmiselle enemmän tilaa olla oma itsensä, kuin lapsille koulussa, vaikka voisi kuvitella, että lapsilta vaadittaisiin vähemmän kuin aikuisilta. mutta koulu on meillä todella, todella yhdenmukaistava ja opettajakunta ei näytä lainkaan pystyvän ottamaan huomioon lasten yksilöllisyyttä.
Juuri näin. Luokanopettajiksi hakeutuu ja valikoituu lähes ainoastaan ekstroverttejä. Yleensä heillä ei myöskään ole nepsyongelmia itsellään (ainakaan au
Erityislapset kuuluvat erityiskouluihin ja -luokkiin, joissa on mahdollista ottaa heidän piirteensä paremmin huomioon ja joissa henkilökunnalla on enemmän tietoa ja ymmärrystä niistä. En ymmärrä, miksi heitä halutaan pitää väkisin tavisluokissa.
No esim. minusta tuli yrittäjä. Teen töitä kotoa käsin ja pääsen hyödyntämään erikoisosaamistani, olen naimisissa ja elämä on mukavaa kun olen itse saanut tehdä siitä sellaisen, mikä minulle sopii, enkä yritä pakottaa itseäni sellaiseen ympäristöön mikä vie kaikki voimat ja tekee minusta pahasti loppuunpalaneen, ahdistuneen ja masentuneen. (Älyssä ei ole mitään vikaa, mutta on traumatausta, autismi ja ADHD.)
Veikkaan kyllä, että aika moni ihan terveeksi ja normaaliksi itsensä kokeva neurotyypillinen aikuinenkin ahdistuisi jos joka päivä olisi pakko mennä työpaikalle, josta et voi irtisanoutua tai jäädä kotiin, ja jossa saa henkisesti ja fyysisesti turpiinsa koko päivän ja kukaan ei auta ja työkaverit eivät halua edes jutella kanssasi etteivät itse joutuisi silmätikuksi myös, olisi pakko joka päivä käyttää vaatteita jotka sattuvat, olla kaiket päivät tilassa mikä aiheuttaa jatkuvaa hengenahdistusta ja kutinaa homeen vuoksi, syödä ruokaa mille olet allerginen ja mikä tekee olon todella kamalaksi, sattuu tai saa oksentamaan, ja kotiin tultua olisi vastassa lisää henkistä ja fyysistä väkivaltaa (vanhemman päihde-/mielenterveysongelma), mitä ei voi paeta mihinkään (koska jos lapsi pakenee kotoa se vain viedään sinne takaisin, ja vanhempi saa päättää saako lapsi käydä missään tai tehdä mitään). Ja tätä sitten vaikkapa 15 vuotta putkeen aivan joka päivä ilman ainuttakaan huilitaukoa.
Tuli työtä tekevä ihminen. Yhden lapsen äiti.
Mä olen tällainen entinen erityislapsi, Asperger ja ADD. Opiskelin yliopistolla tietojenkäsittelyoppia, ja valmistuttuani maisteriksi jäin yliopistolle töihin, erilaisilla nimikkeillä kuten assistentti, tutkijakoulutettava, tohtoriksi valmistumisen jälkeen erikoistutkija ja yliopisto-opettaja. Tykkäsin yllättäen myös opetustehtävistä, vaikka olen sosiaalisesti aika rajoitteinen ja erakkoluonne. Mutta eniten pidin ja pidän tutkimustyöstä, minulla on ollut onni löytää työtä oikeasti tarpeellisen tutkimuksen projekteissa kuten ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden tutkimisen ja lääketieteellisen mallintamisen tutkimuksen parissa. Tällä hetkellä tutkimus käsittelee tekoälyn käyttämistä tiettyjen syöpien diagnostiikassa.
Riippuu. Mun pojista tuli upeita miehiä.
Korkeiden tukien nostajia, läpi elämän.
Erityislapset kuuluvat erityiskouluihin ja -luokkiin, joissa on mahdollista ottaa heidän piirteensä paremmin huomioon ja joissa henkilökunnalla on enemmän tietoa ja ymmärrystä niistä. En ymmärrä, miksi heitä halutaan pitää väkisin tavisluokissa.
Kaikki ihmiset kuuluvat yhteiskuntaan ja siksi koko yhteskunnan pitää olla sellainen, missä kaikkien tarpeet voidaan huomioida. Ja kun nykytutkimuksen mukaan noin joka neljännellä lapsella on JOKIN erityisyys, en näe, miten voidaan pitää riittävänä sellaista opettajankoulutusta, jossa näistä ainakin tavallisimpiin ei perehdytä riittävällä tasolla. Kun kuitenkin on tosiasia, että ne nepsyjä palvelevat pedagogiset käytännöt todennäköisesti palvelisivat myös kaikkia muita nykyistä paremmin.
En ymmärrä, miksi opettajat säännönmukaisesti haluavat kieltäytyä tekemästä työtään hyvin.
Esim tutkijoita, asentajia, kirjailijoita.. Töihin, joissa saa olla mahdollisimman paljon yksin ja itsenäisesti. Tai osa-aikainen työ, koska ei pysty kokoaikatyöhön sosiaalisemmassa ympäristössä.