Lue keskustelun säännöt.
Millaisia aikuisia tulee erityislapsista
15.08.2024 |
jotka kuormittuvat kaikesta mahdollisesta?
Voivatko he mennä työhön tai asua itsenäisesti? Vai tuleeko heistä eläkeläisiä?
Kommentit (97)
Minusta ainakin tuli yksinasuva erakko, joka on ollut sinkkuna koko aikuisikänsä. Minulla ei ole edes huonekasveja, jotka pitäisi muistaa kastella. Töissä olen kelvannut vain pätkätöihin, nyt työttömänä kuten moni muukin tähän maailmanaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli matikanope. Ei ole edelleenkään diagnoosia, mutta autismin kirjo on hyvä arvaus. Päätin ruveta opettajaksi, kun kuulin uutisen että opettajakoulutuksesta pyritään karsimaan autistit pois. Minun mielestäni opettajina saisi olla enemmän tämmöisiä outolintuja, jotka ei ole koskaan sopineet reippaan sosiaalisen koululaisen muottiin.
Totta. Nää reippailijat ei yhtään ymmärr jos jollakin on jokin ongelma. Käsketään vaan reipasta, tehdä ja lukea tai moititaan laiskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli matikanope. Ei ole edelleenkään diagnoosia, mutta autismin kirjo on hyvä arvaus. Päätin ruveta opettajaksi, kun kuulin uutisen että opettajakoulutuksesta pyritään karsimaan autistit pois. Minun mielestäni opettajina saisi olla enemmän tämmöisiä outolintuja, jotka ei ole koskaan sopineet reippaan sosiaalisen koululaisen muottiin.
Nykypäivänä on hankalaa työllistyä, vaikkei olisi mitään neuropoikkeavuutta. Ihan nk. neuronormaalinakin jos poikkeat verbaalisesti ja olet vähemmän sosiaalinen, niin eipä oikein työyhteisössä välttämättä arvosteta. It-ala voikin olla vielä poikkeus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli matikanope. Ei ole edelleenkään diagnoosia, mutta autismin kirjo on hyvä arvaus. Päätin ruveta opettajaksi, kun kuulin uutisen että opettajakoulutuksesta pyritään karsimaan autistit pois. Minun mielestäni opettajina saisi olla enemmän tämmöisiä outolintuja, jotka ei ole koskaan sopineet reippaan sosiaalisen koululaisen muottiin.
Nykypäivänä on hankalaa työllistyä, vaikkei olisi mitään neuropoikkeavuutta. Ihan nk. neuronormaalinakin jos poikkeat verbaalisesti ja olet vähemmän sosiaalinen, niin eipä oikein työyhteisössä välttämättä arvosteta. It-ala voikin olla vielä poikkeus...
Pitää paikkansa. Valmistuin 2012 ja tänä syksynä sain ensimmäisen vakipaikan. Olen tehnyt opehommien ohella paljon muutakin, kun rahat on olleet vähissä. Olen introvertti ja osa kouluista on ollut minulle täysin sopimattomia työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai huonojakin opettajia on, sellaisia jotka ei ymmärrä erityisyydestä tuon taivaallista. Mutta totta on myös, että jos siellä luokassa on vaikka 25 lasta ja se yksi aikuinen, niin aika lailla keskiverto-oppilaan mukaan mennään, ääripäät kärsii.
Eri meininki pitäisi olla varhaiskasvatuksessa, jossa on enemmän aikuisia lasta kohden. Onko?
Teen asiantuntijatyötä rakennusteollisuudessa ja olen naimisissa. Ihan tavallista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim tutkijoita, asentajia, kirjailijoita.. Töihin, joissa saa olla mahdollisimman paljon yksin ja itsenäisesti. Tai osa-aikainen työ, koska ei pysty kokoaikatyöhön sosiaalisemmassa ympäristössä.
Asentajan työtä tehdään kyllä usein ryhmissä tai pareittain.
Pareittain tehtävä työ ei haittaa, sillä kontakteja ei kuitenkaan ole kymmeniä tai satoja päivässä, ja työnjohdolta tulee selkeät määrittelyt siitä, mitä kunakin päivänä tehdään.
Myös koodari on hyvä ammatti assille. Suomessa on muistaakseni yksi IT-firmakin, joka ei palkkaa lainkaan nenttejä.
Oman tuttavapiirin perusteella työttömiä, mt-ongelmaisia, päihdeproblematiikkaa jne. Vain kahdella tiedän olevan ammatti, toki duunareita hekin. En tajua näitä vastauksia, erityisyys on hitonmoinen syrjäytymisriski. Todellisuudessa 1-2 % pystyy saavuttamaan edes korkeakoulutuksen. Varmaan täällä äidit valehtelee itselleen miten se meidän poika kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeavista yksilöistä kasvaa yleensä niitä, jotka muuttaa maailmaa paremmaksi. Vastaavasti ne, jotka sopeutuu laumaan ja ulvoo muiden mukana jo lapsesta, ne ylläpitää niitä vanhoja rakenteita oli ne kuinka sairaita tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli varakas, älykäs ja yhteiskuntakriittinen, joka vapaa-ajallaan tekee vapaaehtoistöitä...
---
Ei tullut, turha valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikkeavista yksilöistä kasvaa yleensä niitä, jotka muuttaa maailmaa paremmaksi. Vastaavasti ne, jotka sopeutuu laumaan ja ulvoo muiden mukana jo lapsesta, ne ylläpitää niitä vanhoja rakenteita oli ne kuinka sairaita tahansa.
Jep, vangeilla on tyyliin kaikilla ainakin adhd. Jää hämäräksi maailmanpelastusosuus tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen entisiä erityislapsia esim seuraavissa ammateissa/töissä:
- logistiikkajärjestelijä
- autonkuljettaja
- tutkija
- kunnan rakennustarkastaja
- metsuri
- eläintenhoitaja
He kaikki asuvat itsenäisesti, maksavat veroja ja neljä näistä on naimisissakin. Sen on jännä, että aikuisena työelämässä siedetään paljon ENEMMÄN erityisyyttä ja annetaan ihmiselle enemmän tilaa olla oma itsensä, kuin lapsille koulussa, vaikka voisi kuvitella, että lapsilta vaadittaisiin vähemmän kuin aikuisilta. mutta koulu on meillä todella, todella yhdenmukaistava ja opettajakunta ei näytä lainkaan pystyvän ottamaan huomioon lasten yksilöllisyyttä.
Juuri näin. Luokanopettajiksi hakeutuu ja valikoituu lähes ainoastaan ekstroverttejä. Yleensä heillä ei myöskään ole nepsyongelmia itsellään (ainakaan au
Osa asseista on hyvinkin ekstrovertteja, ja omakin jälkikasvuni on aikanaan toiminut vuosia tuutorina uusille opiskelijoille. Lisäksi hän on toiminut myöhemmin tuntiopettajana sekä kotimaisessa että ulkomaisessa yliopistossa, ja opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä, koska opetus ja ohjeistus on ollut täsmällisempää ja selkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman tuttavapiirin perusteella työttömiä, mt-ongelmaisia, päihdeproblematiikkaa jne. Vain kahdella tiedän olevan ammatti, toki duunareita hekin. En tajua näitä vastauksia, erityisyys on hitonmoinen syrjäytymisriski. Todellisuudessa 1-2 % pystyy saavuttamaan edes korkeakoulutuksen. Varmaan täällä äidit valehtelee itselleen miten se meidän poika kyllä!
Näinhän se todellisuudessa taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
No esim. minusta tuli yrittäjä. Teen töitä kotoa käsin ja pääsen hyödyntämään erikoisosaamistani, olen naimisissa ja elämä on mukavaa kun olen itse saanut tehdä siitä sellaisen, mikä minulle sopii, enkä yritä pakottaa itseäni sellaiseen ympäristöön mikä vie kaikki voimat ja tekee minusta pahasti loppuunpalaneen, ahdistuneen ja masentuneen. (Älyssä ei ole mitään vikaa, mutta on traumatausta, autismi ja ADHD.)
Veikkaan kyllä, että aika moni ihan terveeksi ja normaaliksi itsensä kokeva neurotyypillinen aikuinenkin ahdistuisi jos joka päivä olisi pakko mennä työpaikalle, josta et voi irtisanoutua tai jäädä kotiin, ja jossa saa henkisesti ja fyysisesti turpiinsa koko päivän ja kukaan ei auta ja työkaverit eivät halua edes jutella kanssasi etteivät itse joutuisi silmätikuksi myös, olisi pakko joka päivä käyttää vaatteita jotka sattuvat, olla kaiket päivät tilassa mikä aiheuttaa jatkuvaa hengenahdistusta ja kutinaa homeen vuoksi
Puhut asiaa. Nykytyöpaikoissa moni nenttikin ahdistuu. Tyelämä on mennyt tosi julmaksi 2000-luvulla.
Erikoisia aikuisia jotka usein tekemisissä virkavallan kanssa.
Minusta ei tullut mitään. En pysy missään, en kykene sitoutumaan mihinkään pitkän aikavälin suunnitelmaan, kyllästyn ja turhaudun kaikkeen. Kaikki koulut jääneet kesken. Sekalaisia töitä tehnyt ja niistä vakkaripaikkoja saanut. Niistä silti olen lähtenyt aina menemään kun olen vain kyllästynyt. Parhaiten motivaatio säilynyt vaihtelevissa pätkätöissä. Nyt taas työttömänä ja en tiedä mitä tekisi seuraavaksi.
Minä kuulovammainen olen opiskellut, tehnyt töitä, mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Erityisyys voi tarkoittaa monenlaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset kuuluvat erityiskouluihin ja -luokkiin, joissa on mahdollista ottaa heidän piirteensä paremmin huomioon ja joissa henkilökunnalla on enemmän tietoa ja ymmärrystä niistä. En ymmärrä, miksi heitä halutaan pitää väkisin tavisluokissa.
Kaikki ihmiset kuuluvat yhteiskuntaan ja siksi koko yhteskunnan pitää olla sellainen, missä kaikkien tarpeet voidaan huomioida. Ja kun nykytutkimuksen mukaan noin joka neljännellä lapsella on JOKIN erityisyys, en näe, miten voidaan pitää riittävänä sellaista opettajankoulutusta, jossa näistä ainakin tavallisimpiin ei perehdytä riittävällä tasolla. Kun kuitenkin on tosiasia, että ne nepsyjä palvelevat pedagogiset käytännöt todennäköisesti palvelisivat myös kaikkia muita nykyistä paremmin.
En ymmärrä, miksi opettajat säännönmukaisesti haluavat kieltäytyä tekemästä työtään hyvin
Lainsäädäntö ja Opetushallitus määrittelevät raamit, joissa koulu ja opettajat saavat toimia.
Mikäli palattaisiin 70-80-luvun kouluun, niin suurin osa normaalilla älykkyydellä varustetuista asseista pärjäisi siellä hienosti.
Minusta tuli matikanope. Ei ole edelleenkään diagnoosia, mutta autismin kirjo on hyvä arvaus. Päätin ruveta opettajaksi, kun kuulin uutisen että opettajakoulutuksesta pyritään karsimaan autistit pois. Minun mielestäni opettajina saisi olla enemmän tämmöisiä outolintuja, jotka ei ole koskaan sopineet reippaan sosiaalisen koululaisen muottiin.