Osaisipa ihmiset olla kiitollisempia vanhemmistaan
Tuntuu ihan kauhealta seurata vierestä ja kuunnella miten itsestäänselvyytenä jotkut pitää vanhempiaan. Valitetaan siitä kun äiti tulee kylään tai soittaa tai yrittää auttaa. Olen menettänyt lapsuudessa äitini ja antaisin mitä tahansa jos hän soittaisi minulle ja kysyisi mitä kuuluu.
Kommentit (56)
Veikkaan että ap ei kestäisi vanhempiani kahta tuntia kauempaa.
No on olemassa aika hirveitä vanhempia, jotka lähinnä traumatisoineet lapsensa. Vaikea olla kiitollinen sellaisen vanhemman yhteydenpidosta.
Kaikkien vanhemmat eivät vaan ole ihania ja välittäviä. Isäni ahdisteli minua koko lapsuuden ja nuoruuden juurikin sillä tavalla. Äitini ei asiasta välittänyt vaan Narsistina syytti kaikesta minua. Eikä mikään ole muuttunut.
Marjatta 77v yrittää taas manipuloida 70-luvulla syntyneitä jälkeläisiään tekemään vielä enemmän palveluksia hänen eteensä ettei hänen tarvitsisi...
Osaispa ihmiset olla tuomitsematta kun eivät tiedä muiden tilannetta. Tai tuputtamatta sitä ainoaa oikeaa mielipidettään.
Kiitos vanhemmat että hakkasitte minua kun olin lapsi, nyt poliisikin on tiiviisti mun kaveri, usein tulee oven taakse.
Jokainen soitto ja näkeminen voi olla viimeinen.... Joo kuullostaa niin tutulta. Tätä on hoettu äitini toimesta n.30 vuotta. Henkistä väkivaltaa tuo on.
Omat isovanhempani kuolivat ennen syntymääni ja äitini menehtyi ollessani ekaluokalla. Voi kun olisin saanut aikuisena tuntea äitini.
"Olen menettänyt lapsuudessa äitini ja antaisin mitä tahansa jos hän soittaisi minulle ja kysyisi mitä kuuluu."
Mietipä kuinka ikävältä se tuntuu, että äiti on elossa eikä siltikään soita.
Mun vanhemmat oli ja on aivan hirveitä ihmisiä. Ottaisin mieluummin hyvän kuolleen äidin kuin huonon elävän.
Luojan kiitos että minulla oli vanhemmat jotka ainoastaan joivat ja hakkasivat ja traumatisoivat loppuelämäksi ja lopulta hylkäsivät. Ainakaan eivät r a i s k a n n e e t ja tappaneet minua, joten ihan hyvinhän se meni? 🤷
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani kuolivat ennen syntymääni ja äitini menehtyi ollessani ekaluokalla. Voi kun olisin saanut aikuisena tuntea äitini.
Tunsit hänet lapsen näkökulmasta. Aikuisen näkökulma ei välttämättä olisi ollut samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani kuolivat ennen syntymääni ja äitini menehtyi ollessani ekaluokalla. Voi kun olisin saanut aikuisena tuntea äitini.
Menetit itse luomasi haavekuvat ja siksi se sattuu.
Vierailija kirjoitti:
"Olen menettänyt lapsuudessa äitini ja antaisin mitä tahansa jos hän soittaisi minulle ja kysyisi mitä kuuluu."
Mietipä kuinka ikävältä se tuntuu, että äiti on elossa eikä siltikään soita.
Vielä ikävämpää on se, että se äiti on narsisti joka syytti omaa lastaan siitä että miehensä käytti hyväksi, yrittää jatkaa manipulointia aikuisena vaikka lapsi on katkaissut välit, seuraa, ahdistelee, lähettelee syyllistävää postia, tekee perättömiä ilmoituksia viranomaisille jne.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen soitto ja näkeminen voi olla viimeinen.... Joo kuullostaa niin tutulta. Tätä on hoettu äitini toimesta n.30 vuotta. Henkistä väkivaltaa tuo on.
Mulla ei ole kumpikaan vanhemmista koskaan tällaista maininnutkaan. Itse olen ihan niin alkanut ajatella, kun vanhempien sisaruksia ja muita ikätovereitaan on jo kuollut ympäriltä, osa myös äkillisesti ilman että on ollut tietoa mistään sairaudesta. Ja olihan isällä jo kuusikymppisenä sydänkohtaus ja pallolaajennus.
Vanhempani ei myöskään ole olleet koskaan ilkeitä ihmisiä, ja mulla oli valtavan hyvä lapsuus. Äiti vaan on eläkkeellä ja ehkä alkavien muistisairausongelmienkin takia tullut joskus vähän hankalaksi, miettii liikaa asioita ja esittää mielipiteitään hyvin suorasukaisesti ja filtteröimättä. Annan nykyään mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, en reagoi enkä ota tosissani.
Mä oon tosi kateellinen ihmisille joilla ollut hyvä lapsuus. Ja niille kenen huonot vanhemmat kuolivat lapsuudessa ennen kuin ehtivät aiheuttaa lisävahinkoa. Kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtua on huonot vanhemmat.
Sulla on ilmeisesti ollut hyvä lapsuus ja hyvä äiti. Ole sinä siitä onnellinen ja kiitollinen. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin sinulla.
Äitien ja isänpäivä pitäisi lopettaa tasa-arvon nimissä. Useille se aiheuttaa vaan pahaa mielta ja lisää riitatilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja isänpäivä pitäisi lopettaa tasa-arvon nimissä. Useille se aiheuttaa vaan pahaa mielta ja lisää riitatilanteita.
Tai ne pitäisi muuttaa Hyvien äitien ja isien päiväksi. Huonot voi mennä roskiin.
Totta. Mä olen vasta viime aikoina, kun äiti on jo 78 ja isä 80, alkanut ymmärtää olla kiitollinen. Ennen erityisesti äidin kanssa riitelin kauhean herkästi. Nyt on jotenkin sellainen ymmärrys, että mikä tahansa kerta voi olla viimeinen kun soitellaan tai tavataan, vaikkeivät he huonokuntoisia kumpikaan olekaan. Ja sitä myötä enemmän halua olla sovittelevainen ja hyväksyä vanhan ihmisen mahdolliset oikutkin ilman että alkaa itse riitelemään.