Oikeuttaako seksin puute kiukuttelun?
Meillä takana toistakymmentä vuotta vanha suhde, alle kouluikäisiä lapsia useampi ja seksiä 2-5 krt. kuussa. Miehestä se on liian vähän, ja hän purkaa turhautumistaan kiukuttelemalla, murjottamalla ja ilkeilemällä. Tämä ei luonnollisestikaan lisää minun halujani, joten tilanne on aika solmussa. Mitenköhän sitä lähtisi setvimään, kumman pitäisi mielestänne "antaa periksi"?
Kommentit (62)
Lapset kiukuttelevat mulle jo ihan tarpeeksi, ja jos mies siinä olisi vielä ilkeilemässä ja kiukuttelemassa vieressä niin mun elämäni muuttuisi niin epämiellyttäväksi että halut harrastaa seksiä sen vittupään kanssa katoaisivat varmasti kokonaan.
Mä kuulun niihin ihmisiin joiden pitää tykätä siitä jonka kanssa harrastavat seksiä, enkä tykkäisi sellaisesta ihmisestä joka ottaisi oikeudekseen olla minulle inhottava siksi että seksiä on "vain" 2-5 kertaa kuussa.
ei oikeuta.jos seksiä pitää harrastaa niin on se aika mahdoton yhtälö jos aloittaa seksin niin tunnelma menee kun lapsi äännähtää tai huutaa.
mutta vastaus on erittäin selvää. KYLLÄ OIKEUTTAA.
Pitkään jatkuessa suosittelen avio/avoeroa.
On turhaa kiduttaa itseään epätyydyttävässä parisuhteessa.
Kyllä mäkin kiukuttelisin, jos saisin noin harvoin. Meillä tuo on viikkotahti...
uskoo että kiukuttelu ja ilkeily on se tapa jolla puoliso vietellään harrastamaan seksiä aiempaa useammin.
Olenko mä jotenkin outo, kun minulle tahallaan ilkeä puoliso ei sytytä?
ja seksittömäksi sotkuinen keittiö, kaikkialla lojuvat vaatteet ja olohuoneeseen "unohdetut" astiat. Että hän saa minun puolestani kiukutella sydämensä kyllyydestä, mutta sama oikeus on minullakin. Eri syistä.
Eli: jos mies on osallistunut tasavertaisena aikuisena arjen pyörittämiseen, huolehtii lapsistaan hyvin ja huomioi kumppaniaan ja silti toinen kieltäytyy KOKONAAN seksistä, saa hyvällä omallatunnolla kiukutella ja valittaa, koska silloin nainen ei tee omaa osuuttaan parisuhteessa.
Jos laiska ukko valittaa seksinpuutetta, kun nainen joutuu tekemään kaikki hommat, saa ukko ihan rauhassa valittaa maailman tappiin asti. Sama toisinpäin, tietenkin.
Ap:n suhteessahan ON seksiä, ihan keskivertotahti kaiken lisäksi!
seksin puute oikeuttaa ampumaan raa'asti lähes sata viatonta nuorta.
P.S. Kuka vielä tilaa Aamulehteä?
sain itellenikin sellaisen olon että mies ehkä vähän ymmärtää nyt minuakin. Sitten rupesin itse vonkaamaan kolme kertaa viikossa vähintään, joskus kahteen kertaan samana päivänä. Omat halut kohosi pilviin kun mies ei ehtinyt enää kiukutella, valittaa tai olla kinumassa seksiä, koska sitä alkoi olla parin viikon päästä hänelle jo vähän liikaakin. Jatkoin niin kauan että mies muuttui kiltiksi eli pari viikkoa lisää, kun hän ei ollut enää moneen päivään kiukutellut ja sekoitti vapaaehtoisesti minulle aamukahvitkin sokereineen ja maitoineen valmiiksi ja pyyhki pöydän kun läikytti, annoin armoa ja pidättäydyin vähän ehdottelemasta niin että hänkin välillä sai tehdä aloitteen.
Paransi meidän molempien elämänlaatua huomattavasti. Miehen itsetunto ja luottamus minuun parani kun hän ei ollut enää se joka joutuu koko ajan tekemään aloitetta ja tulemaan jatkuvasti torjutuksi, minun halut ja ymmärrys miestä kohtaan parani huimasti myös. Toisaalta mies varmaan ymmärsi myös minua, että aina ei jaksaisi... Ennen tätä projektia mies puheittensa mukaan jaksaisi vaikka aamuin illoin joka päivä, ja minä olen se joka hänen seksiharrastuneisuuttaan rajoittaa. Miehellä oli tunne että hänen täytyy jatkuvasti olla tekemässä töitä seksin eteen, tai sitä ei tule ollenkaan. Loppui ne puheet ja mies oppi paremmin lähestymään minua kuin halukasta ihmistä lähestytään, eikä niin kuin jotain poljettavaa mopoa joka lähtee satunnaisesti käyntiin jos tähtien asennot on juuri oikeat.
Win-win, mielestäni fiksumman kannattaa käyttää päätään. En minä ainakaan jaksanut sitä että molemmat kiukuttelee.
Itse kiukuttelin ja murjotin pitemmän aikaa emännälleni kunnes ymmärsin että se on turhaa ja kyllästyin koko ruljanssiin. Päätin unohtaa koko seksin tavoittelemisen. Nykyään emäntä on se joka joutuu anelemaan seksiä. Olen tyytyväinen tilanteeseen sillä nyt emäntäni on rakkaampi kuin koskaan eikä minun tarvitse välittää seksittömyyden tuomasta mielipahasta. Rakastan emäntääni mutta en tunne enää seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Olkoon niin, pärjään ilmankin.
eli yli viikko. Kyllähän ihmiset kiukuttelee nälkäisenäkin.
kaksi vaihtoehtoa: kiukutella se kuukausi tai pettää joka työmatkalla / vaimonn työmatkalla.
Totta helvetissä se kiristää hermoa ja syö itsetuntoa jos puoliso ei halua!!
Ja se hermojen kireys purkautuu myös ei niin kivoina tapoina kuten äksyilemisenä, kiukkuna jne.
Ihmisiähän tässä ollaan kaikkine tunteinemme eikä mitään jääkoneita.
Tosin teillä sitä seksiä sentään on, toisalata esim 2x/kk on aika vähän "jopa" minun mielestäni joka saanut seksiä viimeksi maaliskuussa...
Kumpikin teistä tulee nyt vastaan, sinä voisit kokeilla haluta esim 1x/vkossa joka ei sekään ole paljoa mutta sentään parempi miehesi huomioiden kuin vain kerran kuussa:/
N35
ymmärtäisin kiukuttelun (oikeutetusti) jos olisi 2-5 x vuodessa! Eikä varmaan halut lisäänny tuollaisesta kiukuttelusta.... ukkoparka kaivaa omaa kuoppaansa:D
Mun mies onneksi tietää miten saa houkuteltua mut mukaan vaikka olisin kuinka väsynyt, näkee tosi paljon vaivaa lämmitelläkseen mua jo päivän pari etukäteen... seksiä normaalisti kerran viikossa
Meillä kummallakin on sitä vikaa että kiukuttaa jos on puutteessa. Kiukunpuuskan yllättäessä kysellään toisiltamme että oletko puutteessa kun olet noin äkäinen ja jos kiukku johtuu siitä niin kumpikin sen avoimesti myöntää. Puute hoidellaan sitten mahdollisimman pikaisesti pois.
Myönnän että mulla vaiva on voimakkaampi kuin vaimolla.
hankala juttu. Mutta ymmärrän 100pros miestäsi, jos tuntee ettei saa tarpeeksi seksiä. Minunkin hermo kiristyy, ja mieheni, jos kuluu liian pitkä aika ilman seksiä. Seksi on yksi ehdottomasti tärkein asia parisuhteessa.
Sitä jotenkin hermostuu herkemmin pienemmistäkin asioista ja siitä tulee ikävä noidankehä, koska sitten riidan takia vältellään toista ja kynnys lähentyä suurenee entisestään. :-(
Hm... meillä oli mennyt puoli vuotta edellisestä kerrasta ja sitä edellisestä vuosi... Vaimo ei edes ollut kiinnostunut katsomaan kanssani mainioilta vaikuttaneita parisuhteen ja seksielämän parantamiseen ja kehittämiseen keskittyneitä tv-ohjelmia. Eikä auttanut, vaikka tein kotitöitä (esim. hän ei joutunut siivoamaan juuri koskaan). Sitten tuli pahempi riita, oli minun pakko päättää, että erotaan. Päätöstäni helpottivat, ettei ollut lapsia ja oli avioehto.
Vaimo, jossa ikävä kyllä oli jopa äärifeministin piireitä (joita en tajunnut ajoissa), oli heti vihkimisen jälkeen ollut sitä mieltä, ettei avioliitossa tarvita seksiä, siis voitaisiin olla vain joitain kämppiksiä. Paljon muitakin asioita oli, mutta ne ja niiden aiheuttaman stressin olisin kestänyt, jos seksiä ja läheisyyttä olisi ollut edes 3-5 kertaa kuussa. Nyt siis ei kiitos. :-(
On oikeutettua jos menee pitkä aika eli yli viikko. Kyllähän ihmiset kiukuttelee nälkäisenäkin.
Seksi ei ole mikään elämän edellytys. Että eipäs verrata sitä asiaan, jota ilman kuolee.
Ap:n kysymykseen vastaus on tietysti että ei ole oikeutta kiukutella, mutta ei ihminen toimikaan rationaalisesti läheskään aina.
Seksi ei ole mikään elämän edellytys. Että eipäs verrata sitä asiaan, jota ilman kuolee.
Ap:n kysymykseen vastaus on tietysti että ei ole oikeutta kiukutella, mutta ei ihminen toimikaan rationaalisesti läheskään aina.
Toisaalta tuskin kukaan on myöskään kuollut kotitöiden tekemättäjättämiseen, mutta silti uskon, että sinusta olisi oikeutettua ja suorastaan rationaalista kiukutella, jos puoliso jättää aina oman osansa kotitöistä tekemättä.
itsellä sellainen tilanne että on 3 alle kouluikäistä lasta, teen kovasti töitä sekä kotona että työpaikalla, elätän perheen akka antaa ehkä kerran 3.kuukaudessa, vetoaa väsymykseen aina, mutta kummasti löytyy virtaa käydä zumbaamassa, uimassa yms... olen nyt pari vuotta keskustellut asiasta mutta ei mitään muutosta! joten kysn nyt täällä kumpi on parempi vaihtoehto 1. jätän akan ja lapset kokonaan enkä pidä mitään yhteyttä ja aloitan uuden elämän jonkun halukkaan naisen kanssa jos satun sellaisen löytämään. (en ole pettäjätyyppiä) 2. itsemurha.
Sama tilanne ollut vuosikausia. Jopa pariterapiassa käsitelty. Ei auta mikään. Sitä tilannetta ei löydy, että molemmat olisi tyytyväisiä. Kummankaan kompromissit ei riitä kummallekaan. Ikuista vääntöä.
Entä jos jommalle kummalle tulee työmatka (no ette tietenkään voi edes ajatella reissutyötä...) tai toinen joutuu sairaalaan? Ei seksin puute itsessään aiheuta tuollaista.