Lue keskustelun säännöt.
Tabu: "hyvät" ystävät on jo viety nuorena
28.07.2024 |
Monilla on nuoresta asti säilyneitä ystävyyksiä/ystäväporukoita, jotka ovat vielä aikuisenakin tiiviitä. Nämä ystävyyssuhteet ovat tasavertaisia ja niissä on hyvä olla.
Minulla ei ole nuoruudesta jääneitä ystäviä. Osan kanssa ystävyys katkesi todella pitkään välimatkaan, kun muutin kauas kotiseudulta, enkä koskaan palannut. Nuorena aikuisena opiskelupiireistä löytämäni "ystävät" eivät olleet tasavertaisia ystäviä saati ystävällisiä ihmisiä. Jouduin muuttamaan pätkätöiden perässä paikasta toiseen, joten ystävyyssuhteiden luominen ei onnistunut. Monilla pikkupaikkakunnilla ihmisillä oli jo omat porukkansa, joihin ei päässyt. Työkaveritkin olivat jo läheisiä niiden työkaverien kanssa, joiden kanssa halusivat olla.
Olen yrittänyt tutustua monien ikäisteni +30 v naisten kanssa, mutta joukossa on tosi haastavia tapauksia. On tullut vastaan ahdistuvia naisia, jotka eivät halua puhua oikein mistään pintapuolista syvällisemmästä, vaikka olisi jo tunnettu vuosia. Sitten on ollut ghostaajia ja vaativia naisia, jotka ihan ääneen sanovat, miten haluaisivat minun käyttäytyvän, jotta olisin heille mieleen. Olen sitten todennut, että en jaksa enää katsella tällaista menoa. En halua ystävyyssuhteen olevan mitään ahdistumista ja epämääräisissä tunteissa vellomista, haluaisin tasavertaista ystävyyttä, jossa asioista voidaan rauhassa puhua.
Miten ihmeessä voisi löytää ystäviä, jotka ovat "hyviä"?
Kommentit (189)
samahan se on kuin deittailun kanssa. hyvät viedään päältä ja jäljelle jää ne, jotka eivät ole muille etunenässä kelvanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa. Itse en ole löytänyt yhtään pysyvää kaverisuhdetta aikuisiällä vaan kaikki ovat lapsuudenystäviä joita on onneksi viisi kappaletta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan paras toivo olisi etsiä/löytää toisia yksinäisiä. Esimerkiksi kaltaisiasi muualta muuttaneita.
Miten se temppu sitten tehdään? Ei hajuakaan...
No kun ne monet yksinäiset on juuri sellaisia, joiden kanssa muut ei halua olla. Eikä kaikilla paikoilla asu muualta muuttaneita. Joillakin paikkakunnilla muuttoliikenne on miinusmerkkinen eikä tulijoita juuri ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa. Itse en ole löytänyt yhtään pysyvää kaverisuhdetta aikuisiällä vaan kaikki ovat lapsuudenystäviä joita on onneksi viisi kappaletta.
Tämä!
En ole saanut aikuisiällä yhtään pysyvää ystävyyssuhdetta. Ja koska lapsuudesta/nuoruudesta niitä ei ole jäljellä, niin pitkäaikaisia ystävyyssuhteita minulla ei ole.
Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa. Jos etsit itsellesi kolmekymppisiä ystäviä, niin aika moni painii ruuhkavuosissa eli uraputkessa tai pienten lasten kanssa. Yritäpä etsiä itseäsi vanhempia ystäviä, heillä on paremmin aikaa ja uusille ystävillekin voisi olla tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyden osalta on varmasti jotain samaa kuin seuraavassa ilmiössä.
Henkilö A kertoo, että hän ei ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Henkilössä A ei sinällään ole mitään "vikaa", mutta osa ajattelee näin olevan, koska entisiä seurustelukumppaneita ei ole. Muut skippaavat hänet potentiaalisena kumppanina, koska eihän A ole muillekaan kelvannut.
Sama pätee ystävyyssuhteisiinkin. Ystäväksi ei haluta ihmistä, joka on yksinäinen, koska hänessä täytyy olla jotakin "vikaa" yksinäisyytensä vuoksi.
Sama ilmiö kuin parisuhteissa. Parhaat on viety nuorena.
Ne hyvät, empaattiset, hauskat ja lämminhenkiset ystävät ovat yhä niiden alkuperäisten ystävien kanssa. Ei tule tarvetta etsiä uusia ystävyyssuhteita. Eikä siihen vanhojen ystävien rinnalle pääse joku uusi yhtä läheiseksi ystäväksi, vaan ne vanhat ystävät ovat aina ne erityiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ilmiön.
Oma arvio myös on, että ns. hyvät ystävyyssuhteet ruokkivat itseään ja opettavat siinä samalla ns. ihmissuhdetaitoja. Jos taas ihmisellä ei hyviä ystävyyssuhteita ole, niin eiväthän nuo taidot pääse kehittymään samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan paras toivo olisi etsiä/löytää toisia yksinäisiä. Esimerkiksi kaltaisiasi muualta muuttaneita.
Miten se temppu sitten tehdään? Ei hajuakaan...
Ei muuten toimi, vaikka noin itsekin kuvittelin. Todella monet kavereita (esim. somessa) etsivät yksinäiset eivät tunnu oikeasti kaipaavan kaveria/ystävää vaan jotain satunnaista viestittelyseuraa tai pari kertaa vuodessa seuraa johonkin tapahtumaan esim. teatteriin. Eli etsivät ennemminkin etäistä tuttavaa. -eri
Tuo on totta, aikuisena on vaikeampi ystävystyä. Ja, jos on ollut silloin lapsena/nuorena kiusattu, kun noita ystävyyssuhteita on luotu, niin vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnasta jos ev.lut. on ok. Vapaaehtoistöistä, jos ala mikä kiinnostaa, ehkä samoja kiinnostuksenkohteita/arvoja (esim. luonto, taide, ihmisten auttaminen).
Minulla on ystäviä kertynyt eri elämänvaiheista. Muutama on lapsuuden/nuoruuden ystäviä. Sitten on yksi opiskeluajoilta säilynyt ystävyyssuhde. Sen jlk lasten myötä löydetyt äitikaverit ja viimeisempänä harrastuskaverit. Toki on myös työkavereita, joita on tarttunut eri työpaikoista, mutta näistä vaan yhden kanssa pidän yhteyttä muuta kuin somen välityksellä. En ole erityisen sosiaalinen ihminen, enemmän ujo erakko. Mutta olen pitänyt ystävistä aina tiukasti kiinni, vaikka elämä on vienyt eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden osalta on varmasti jotain samaa kuin seuraavassa ilmiössä.
Henkilö A kertoo, että hän ei ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Henkilössä A ei sinällään ole mitään "vikaa", mutta osa ajattelee näin olevan, koska entisiä seurustelukumppaneita ei ole. Muut skippaavat hänet potentiaalisena kumppanina, koska eihän A ole muillekaan kelvannut.
Sama pätee ystävyyssuhteisiinkin. Ystäväksi ei haluta ihmistä, joka on yksinäinen, koska hänessä täytyy olla jotakin "vikaa" yksinäisyytensä vuoksi.
Totta. Tuo pätee moneen muuhunkin asiaan esim. ravintoloihin. Asiakas valitsee todennäköisemmin sen ravintolan missä on ennestään enemmän asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa. Itse en ole löytänyt yhtään pysyvää kaverisuhdetta aikuisiällä vaan kaikki ovat lapsuudenystäviä joita on onneksi viisi kappaletta.
Yksinäinen lapsi siis usein on myös yksinäinen aikuinen.
Itselläni samanlaiset kokemukset. Jonkinmoisia kavereita on vasta keski-iässä löytynyt, mutta kyllähän useimmilla on lapsuuden/nuoruudenystävistä muodostunut ydinjoukko.
Sen olen myös huomannut, että jos vanha koulu"kaveri" ottaa yhteyttä, hän on vailla jotain, yleensä rahaa.
Tai saahan hän dumpata rakennus- ja puutarhajätteensä maillesi...
T:nimim. Assburger
Hyvän ystävyyden kehittymistä helpottaa intensiivinen yhdessäolo jossain kohtaa ystävyyttä. En minä tai omat ystäväni olla mitään ylivertaisia huipputyyppejä, mutta olemme joskus joko tavanneet usean kerran viikossa, viettäneet päivä- tai jopa viikkotolkulla aikaa yhdessä. Nykyään yhteyttä pidetään eniten viestein. Toisen perinpohjainen tunteminen, asioiden jakaminen, sisäpiirivitsit pitävät sitä ystävyyttä yllä, vaikkei usein tavata.
Nykyisin on sekä se tilanne, että uusille ystäville ei ole aikaa ja toisaalta yhteyden rakentaminen on haastavampaa. Oikein kivoja hyvän päivän tuttuja minulla on.
Nykyaikana nuortenkin ystävyys on varmasti toisenlaista kuin vuosituhannen vaihteessa.
Vanhemmiten ystävien saaminen voi olla haastavaa. En tiedä minkä takia, kun itse olen esim avoin uusille suhteille. En ole sisäänpäin sulkeutunut enkä pelkää uutta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön.
Oma arvio myös on, että ns. hyvät ystävyyssuhteet ruokkivat itseään ja opettavat siinä samalla ns. ihmissuhdetaitoja. Jos taas ihmisellä ei hyviä ystävyyssuhteita ole, niin eiväthän nuo taidot pääse kehittymään samalla tavalla.
Tällä palstalla tietysti kirjoitetaan kärjistävästi ja anonyymisti ja voi tulla liiankin negatiivinen kuva ystävyyttä kaipaavista. Mutta minulle ystävyyden red flagejä ovat mustasukkaisuus (menikin puolisonsa / toisen ystävänsä kanssa), ylipäänsä symbioosin tarve, syyllistäminen ja vaatimus kaiken jakamisesta. En ole varmaan Suomen ainut introvertti, aika harkitseva siinä, mitä yksityisiä asioitani jaan kenenkin kanssa. Työ vaatii palautumisen ja yksinolon tarve ylittää useimmiten yhdessäolon tarpeet. Siksi kovin yksinäinen henkilö tuntuu jo valmiiksi uhkalta, vaikkei olisikaan. Aikuinen, joka haluaa sellaista alakouluikäisten tyttöjen seurustelun harjoittelua muistuttavaa ystävyyssuhdetta ei ole minulle sopiva ystävä.
Varmaan paras toivo olisi etsiä/löytää toisia yksinäisiä. Esimerkiksi kaltaisiasi muualta muuttaneita.
Miten se temppu sitten tehdään? Ei hajuakaan...