ujous estää parisuhteen

Tutustu somessa, voi olla helpompi pitää yhteyttä aluksi viesteillä ja sitten tavata ja tutustua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tutustu somessa, voi olla helpompi pitää yhteyttä aluksi viesteillä ja sitten tavata ja tutustua enemmän.

Tää on testattu ja oikeasti sata kertaa pahempi kuin että tapaisi normaalitilanteessa irl. Nettideittailu on ihan nou-nou. Onneksi silti testasin, eli on sekin kortti katsottu.

-ap

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Oon itekin tosi ujo mutta löytänyt itseni parisuhteista sillä tyylillä, että kerron suoraan ujoudestani.

Apuvälineitä saa käyttää: https://www.amazon.com/Conversation-Starter-Icebreaker-Deck-BestSelf/dp…

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Ei mulla oo mitään ahdistuksia tms diagnooseja ja oon esim supersosiaalisessa ja paineistetussa työssäkin. Mutta inhoan sitä asetelmaa että nyt pitää tässä yrittää tehdä itsestään joku mallivaikutelma että toinen kiinnostuu. Helpointa olis jos jostain kaverisuhteesta kehittyisi jotain mutta niitä miesfrendejähän mulla ei ole :D

-ap

Some tai Tinder tms. sovellus avuksi. Kun viestittelee kiinnostavan tyypin kanssa ensin useamman viikon, on sen jälkeen helpompaa tavata kasvokkain kun toinen on jo ehtinyt tulla tutuksi ja yhteisiä puheenaiheita löytyy. Toki ensimmäinen tapaaminen voi jännittää, mutta seuraava tapaaminen onkin sitten jo paljon helpompi.

Itse olen ujo mies mutta Tinderin ansiosta päädyin pitkään parisuhteeseen. Ja voin kertoa että jos nainen ujostelee ensitreffeillä, niin se on meidän miesten mielestä vain hyvin suloista.

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Lisään vielä että kärsin punastumisesta, tämäkään ei suhteita eikä s*ksiä estä.

Ap, itselläni on ujouden lisäksi ongelmana estyneisyys. En kehtaisi ikinä näyttäytyä kumppanille ilman vaatteita. Olen ihan normaalipainoinen, nätiksi sanottu, mutta en tiedä miksi olen niin epänormaali. Ehklä lapsuuden kasvatuksen vuoksi, äitini aina arvosteli ulkonäköäni ja vahti, etten liho.  En usko koskaan saavani parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Ei mulla oo mitään ahdistuksia tms diagnooseja ja oon esim supersosiaalisessa ja paineistetussa työssäkin. Mutta inhoan sitä asetelmaa että nyt pitää tässä yrittää tehdä itsestään joku mallivaikutelma että toinen kiinnostuu. Helpointa olis jos jostain kaverisuhteesta kehittyisi jotain mutta niitä miesfrendejähän mulla ei ole :D

-ap

Miten ujous vaikuttaa siihen että pitää luoda joku mallivaikutelma? Ennemminkin syy olisi sitten huono itsetunto kuin ujous.

Se nyt on kiinni siitä kuinka paljon haluat jotain asiaa. Jos haluat saavuttaa jotain niin välillä pitää mennä ulos omasta mukavuusalueestaan ja haastaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Ei mulla oo mitään ahdistuksia tms diagnooseja ja oon esim supersosiaalisessa ja paineistetussa työssäkin. Mutta inhoan sitä asetelmaa että nyt pitää tässä yrittää tehdä itsestään joku mallivaikutelma että toinen kiinnostuu. Helpointa olis jos jostain kaverisuhteesta kehittyisi jotain mutta niitä miesfrendejähän mulla ei ole :D

-ap

Miten ujous vaikuttaa siihen että pitää luoda joku mallivaikutelma? Ennemminkin syy olisi sitten huono itsetunto kuin ujous.

Tietysti vaikuttaa, kun ei ujouden takia pysty antamaan itsestään sitä kuvaa mikä oikeasti tutussa ja turvallisessa seurassa on. Sitä menee jonkun kilometrin paksuisen suojamuurin taakse.

-ap

Minäkin olen ujo, mutta kyllä jotkut miehet ihan viehättyvät ujoudesta. Ehkä heille on harvinaista että joku kerrankin kuuntelee.

Olen todella hiljainen, mutta osoitan mielenkiintoni muuten kuin puhumalla. Hymyllä, istumalla viereen, katsomalla silmiin, hipaisemalla "vahingossa".

Salainen aseeni on se, että pidän seksistä kovasti, en vain uskalla sitä pyytää. Sitten kun mies viettelee minut (luulee vietelleensä, olen kieli pitkällä odottanut että koska etenemme siihen), hän ajattelee että juuri hän saa minut niin villiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Koska ainakaan minä en ole täysin oma itseni tilanteissa joissa olen ahdistunut, ja ahdistun usein sosiaalisissa tilanteissa. Seurustelukumppanin löytäminenhän vaatii näitä sosiaalisia tilanteita.

Tarvitset rohkeutta olla oma itsesi ja sellaisen herkän miehen joka ymmärtää.

Puoleensa vetävä ihminen on tavallisesti sosiaalisesti lahjakas ja oiva isäehdokas lapsille. Myöskin optimistinen ekstrovertti temperamentiltaan. Kun ihminen ei muuksi muutu on hänen vain sopeuduttava ja löydettävä omat keinonsa selviytyä. Näin se on kaikilla omat haasteensa jossa punnitaan ihmisen kyky ratkaista ongelmansa. Niin pitkään kuin aivojen hermosto sanoo itsensä irti on vain pyrittävä löytämään omiin käyttötarpeisiin soveltuvat työkalut joilla kykenee työstämään edessä olevia ongelmia. Ujoutta ei ole syytä hävet, eikä kaventaa omaa katselmustaan sen vuoksi vaan hahmotus ja havainnointikyvyn avulla ihminen poimiin ympäristöstään havaintoja joidenbperusteella hän niitä tulkitsee ja tekee johtopäätelmiä. Jos liikaa estät itseäsi tarkastelemasta ympäristöäsi sorrut näkemään vain sen minkä tahdot näkevän ja teet vääriä tulkintoja tilanteista. Näin sinusta tulee vainoharhainen, piittaamaton ja epätoivoinen jopa ahdistunut tai masentunut kun et anba itsellesi mahdollisuutta tarkastella realistisesti maailmaa joka on faktojen täyttämää. Varmaan harhoissasi myös irrotat asiat asiayhteyksistä ja muodostat niistä mukavuusalueellesi sopeutuvia mielipiteitä joita suollat harvase päivä ja kun toistuvasti sitä harjoitat alat itsekin uskoa moisiin satuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset rohkeutta olla oma itsesi ja sellaisen herkän miehen joka ymmärtää.

No tämä just, tiedän kyllä. Missä niitä herkkiä, ymmärtäväisiä miehiä sitten on? :D

-ap

Ei estä, minä haluan ujon ja hiljaisen naisen, kiitostavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää? Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö, mutta ei se ole parisuhteita estänyt. Kerron sairauksistani ja siitä miten ne ilmenee. Jos joku sitä ei kestä niin voi samantien häipyä. Minulle oikea mies osaa rauhoitella kohtauksen sattuessa ja on tukenani. Se*siä nämä sairaudet eivät estä mitenkään.

Koska ainakaan minä en ole täysin oma itseni tilanteissa joissa olen ahdistunut, ja ahdistun usein sosiaalisissa tilanteissa. Seurustelukumppanin löytäminenhän vaatii näitä sosiaalisia tilanteita.

Eiköhän jokainen jännitä ekoilla treffeillä ainakin vähän. Sinähän nimenomaan olet oma itsesi noissa tilanteissa jännittämisinesi. Ei ahdistuminen haittaa, siitä pääsee kyllä yli. Ongelma on varmaan enemmän kriittisyytesi itseäsi kohtaan.

Meet jonkun kiinnostavan tyypin luo, ja sanot et mä haluun suhteeseen. Tää sit jokonsanoo kyllä tai ei. Ei oo sen vaikeempaa