Työ ahdistaa ihan saamaristi. Teen sitä pelkästään palkan vuoksi. Joskus jopa toivon saavani potkut.
Vaikka olen ollut erittäin suorituskeskeinen ja tunnollinen aina niin nykyään ei oikeasti kiinnosta vaikka varoituksia heiluisi ja saisin potkut. Ainoastaan kiinnostaa se, etten viitsi jättää työkavereita pulaan ja lisäksi se että saan palkkani.
Joka kerta oikeasti ottaa päähän mennä töihin. Huominen vielä. Sitten yksi vapaa sentään.
Tuntuu että on koko ajan töissä. Ai saatana. En jaksa.
Kommentit (18)
Siinäpä se olet liian kiltti, työkaverisi ei jää pulaan vaikka vaihtaisit työtä. Ole nyt hieman itsekkäämpi ja ajattele omaa etuasi ja parastasi ensin ja etsi itsellesi uusi mielenkiintoisempi työ. Onnea!
En jaksa tätä elämää. Haluaisin mielummin kuolla kun elää tässä elämässä mitä elän. Ap
No ei sun elämää voi muuttaa kukaan muu,sinä itse. Tee muutoksia jos tahdot. Vaihda vaikka työtä ja kaupunkia ja mikä nyt tökkiikään.
Haepa uutta työpaikkaa sitten, paikanvaihtajat valitaan yleensä aina.
Hoitotyössä? Itse ratkaisin vastaavan tilanteen irtisanoutumalla. Nyt teen vain määräaikaisuuksia ja vain sen verran kuin haluan. Yksinasuvana ja velattomana oli helppo vetää kulut minimiin.
Ap, mulla on ihan samoja ajatuksia. Työmatkallakin mietin, miten voisin kolaroida pyörällä niin, että saisin mahdollisimman pitkän saikun, vapaa-ajalla treenaan flunssassa sydänlihanstulehduksen (tai sydärin) toivossa ja otan muutenkin hölmöjä riskejä. Vasta äsken aloin pohtia, voisinko olla masentunut. En ole alakuloinen, mutta kaikki tuntuu harmaalta ja mikään ei kiinnosta.
Paikkakunnan vaihto jo piristää ihmeesti. Pääsee eroon paljosta paskasta kertaheitolla.
Vaihtamalla paranee. Entinen työ ahdisti ja suorastaan inhotti mennä sinne joka päivä. Nyt uudessa työssä tuntuu kuin ei olisi työssä lainkaan. Töillä ja työyhteisöillä on eroa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä elämää. Haluaisin mielummin kuolla kun elää tässä elämässä mitä elän. Ap
Masennus ja ahdistus ovat perusteita sairauslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on ihan samoja ajatuksia. Työmatkallakin mietin, miten voisin kolaroida pyörällä niin, että saisin mahdollisimman pitkän saikun, vapaa-ajalla treenaan flunssassa sydänlihanstulehduksen (tai sydärin) toivossa ja otan muutenkin hölmöjä riskejä. Vasta äsken aloin pohtia, voisinko olla masentunut. En ole alakuloinen, mutta kaikki tuntuu harmaalta ja mikään ei kiinnosta.
Masennus on eri asia kuin alakulo. Masennus on nimenomaan sitä, että mikään ei kiinnosta ja tai herätä tunteita. Lamaannus kuvaa parhaiten masennuksen aiheuttamaan tilaa. Myös nuo itsetuhoiset ajatuksesti viittavaat erittäin vahavasti masennukseen. Suosittelen, että olet heti maanantain yhteydessä työterveyteen ja kerrot tuon, mitä nyt kerroit.
Tein pitkän ja stressintäytteisen uran. Kun tämä tuli yrityskauppojen myötä päätökseensä ja sain vatsahaavan hoidettua ja loppuunpalamisen sammuteltua, päätin vaihtaa alaa. Hienous tässä oli se että tuo ala vastasi täydellisesti vaatimuksiani siitä miltä arjen tulisi näyttää. Nyt, kolmen vuoden itsekouluttautumisen ja käytännön tekemisen jälkeen, olen tilanteessa että tämä kantaa taloudellisesti siihen asti kun siirryn ajasta ikuisuuteen.
Vaikka tämä muutos ei helppo ollutkaan se kuitenkin kannatti tehdä. Suosittelen panostamaan itsetutkiskeluun sen suhteen että mitä oikeasti elämältä haluat ja sitten vain tekemään toimintasuunnitelmaa ja ottamaan ensi askelia uudella polulla.
Vierailija kirjoitti:
Copypaste jankutus....
Hienoa jos näin, itsekin tykkään jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on ihan samoja ajatuksia. Työmatkallakin mietin, miten voisin kolaroida pyörällä niin, että saisin mahdollisimman pitkän saikun, vapaa-ajalla treenaan flunssassa sydänlihanstulehduksen (tai sydärin) toivossa ja otan muutenkin hölmöjä riskejä. Vasta äsken aloin pohtia, voisinko olla masentunut. En ole alakuloinen, mutta kaikki tuntuu harmaalta ja mikään ei kiinnosta.
Vaikuttaa siltä että elämäsi ei ole sinun käsissä ja kuvittelet vapautuvasi oman elämäsi vastuusta satuttamalla itseäsi. Valitettavaa on että elämme yhteiskunnassa missä ei ihan noin vaan ajatella omaa parasta, ilman sanktion pelkoa mutta älä nyt kuitenkaan tuhoa itseäsi sinä kannat siitä myös viimeisen vastuun.
Laitoin töissä asiakkaan pitoon reiluksi kymmeneksi minuutiksi muka vastausta etsien, mutta oikeasti surffailin netissä. Asiakas oli tyytyväinen kun selvitin hänen asiansa, vaikka tiesin vastauksen kuin apteekin hyllyltä. Tämän jälkeen menin vessaan vartiksi lukemaan uutisia.
Sä osaat työn jos oot sitä jo kauan tehnyt, miksi siitä tulisi varoituksia tai potkut?. Tuollainen työ sujuu ihan rutiinilla ja hyvin, ilman että tarvitsee ylisuorittaa. Nyt vaan oma asenne siihen suuntaan että sä osaat ja teet hyvin vaikka susta ei tunnu että antaisit työlle kaikkesi.