Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Suhde itsessään on ihan hyvä, mutta ongelmana on se että puolisollani on täydellinen muutoksen kammo ja hän ei uskalla tehdä mitään siitä johtuen. Tästä syystä olen esim menettänyt hyvän työpaikan, koska se olisi edellyttänyt muuttoa muualle ja puolisoni ei sitä halunnut. Lisäksi moni muukin asia on todella vaikeaa. Moni unelma alkaa valua käsistä pois, koska mitään ei voi tehdä koska toinen ahdistuu eikä kestä muutosta. Minä itse en jaksaisi kököttää samassa paikassa vuodesta toiseen, haluan muutosta ja jopa pientä riskiä, kuolen muuten pystyyn. Nämä vuodet on menneet näinkin, mutta nyt tuntuu että on pakko päästä toisaalle. Esim muutto ulkomaille olisi ihan mahdollinen töidenkin puolesta, kunnon elämänmuutos, mutta taas se osuu tuohon että toinen ei halua.
Eroko tässä on sitten ainoa vaihtoehto? En haluaisi sitäkään. Mutta en halua olla vuodesta toiseen samassa asunnossa, samalla paikkakunnalla, samassa työssä. On pakko päästä liikkeelle. Olen lapsesta lähtien tottunut nopeisiin liikkeisiin, vanhemmat muuttivat työn perässä usein ja sopeuduin nopeasti. Se jäi veriin. Puolisoni on taas asunut koko lapsuutensa samassa omakotitalossa, samat rutiinit on toistuneet koko ajan ja mikään ei ole muuttunut. Olemmeko sitten liian erilaisia ihmisinä? Hän ei halua tai kykene tulemaan yhtään vastaan, vaikka minä olen itse niin tehnyt.
Kommentit (158)
Jos Sinä olet ainoa joka sopeutuu, anna änkyrän jäädä kotikylälleen marmattamaan kun lähdet. Jos haluat olla kiltti, voit lähteä eroamatta ja antaa mahdollisuuden tutustua uuteen paikkaan sinun kauttasi pikkuhiljaa
Kai se sun puolison työpaikkakin vaikuttaa, ettette muuta sun työn perässä. Eikä siellä ulkomailla ole mitään mahtavaa ja upeaa. Suomessa paljon parempi olla ja elää.
Sun tekstin perusteella olet melkoisen itserakas henkilö, joka yrittää saada muutosta asioihin, kun itse haluat. Et siksi, että te molemmat haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Kai se sun puolison työpaikkakin vaikuttaa, ettette muuta sun työn perässä. Eikä siellä ulkomailla ole mitään mahtavaa ja upeaa. Suomessa paljon parempi olla ja elää.
Sun tekstin perusteella olet melkoisen itserakas henkilö, joka yrittää saada muutosta asioihin, kun itse haluat. Et siksi, että te molemmat haluatte.
Mutta voihan se toinenkin osapuoli kokeilla sitä muuttoa? Takaisin pääsee aina. Ei voi olla niin että toisen pelon vuoksi myös toisen on jämähdettävä paikalleen. Sitä paitsi usein muutoksen pelko on irrationaalista. Kun muuttaa niin tajuaa ettei tämä niin pelottavaa ollutkaan ja maailma avautuu ihan eri tavalla. Tiedän monia jotka on pelkojensa vuoksi jäänyt kotipaikkakunnalleen ja masentuneet siellä. Eivät vaan uskaltaneet muuttaa sieltä pois.
Lennä vapauteen lintunen, älä jää häkkiin..
Puolison unelmat ei ole sun unelmia, puoliso selkeästi tietää mitä haluaa, hän ei halua muutoksia elämään. Sä halusit, silloin sun pitää valita ero, ei pakottaa puolisoa muuttaa omia unelmia.
Se on nyt alettava tuumasta toimeen. Jos kämppiä on kaksi tai enemmän ja rahasta ei ole kiinni niin ylimääräiset tavarat väliaikaisesti johonkin pieneen yksiöön ja yhdessä asumaan vaikka naisen kämppään jos sen koko riittää (tämä vain esimerkki). Sieltä sitten suunnistatte jonnekin muualle - vaikka muutto ulkomaille - hankitte tarpeisiinne sopivan kämpän rauhassa eikä jollain hösiksellä. Onko molemmilla ainoastaan suomen kansalaisuus vai joku muukin vai miksi ulkomaat kiinnostavat?
Mä en pysty olemaan edes samassa suhteessa vuosikausia, koska todella kaipaan muutoksia elämään.
Voin kertoa kokemuksesta, ettei hän tule muuttumaan. Saat pelata tuota samaa peliä vaikka hamaan hautaan saakka. Säästä itseäsi ja eroa vielä kun teillä ei ole lapsia tai eläimiä.
Loppuviimeksi tuohon on helppo ratkaisu. Mietit tarkkaan kumpaa haluat enemmän; Olla puolisosi kanssa jolloin sopeudut ns.tylsään elämänmenoon etkä katkeroidu. Tai eroat ja teet niitä äkkinäisiä liikkeitä.
Ei kukaan pysty eikä kykene ratkaisemaan asiaa puolestasi. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: hyvän puolison kanssa eläminen mutta sopeudut hänen elämäntyyliinsä (ja siis katkeroitumatta) vai erota ja elää haaveilemallasi tavalla. Kumpiko päätös tekee sinut tyytyväisemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt alettava tuumasta toimeen. Jos kämppiä on kaksi tai enemmän ja rahasta ei ole kiinni niin ylimääräiset tavarat väliaikaisesti johonkin pieneen yksiöön ja yhdessä asumaan vaikka naisen kämppään jos sen koko riittää (tämä vain esimerkki). Sieltä sitten suunnistatte jonnekin muualle - vaikka muutto ulkomaille - hankitte tarpeisiinne sopivan kämpän rauhassa eikä jollain hösiksellä. Onko molemmilla ainoastaan suomen kansalaisuus vai joku muukin vai miksi ulkomaat kiinnostavat?
Ihan ollaan suomalaisia molemmat ja ulkomaat kiinnostaa koska työt mahdollistaisi siellä elämisen ja asumisen. Miksi ei? Olisihan se kokemus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt alettava tuumasta toimeen. Jos kämppiä on kaksi tai enemmän ja rahasta ei ole kiinni niin ylimääräiset tavarat väliaikaisesti johonkin pieneen yksiöön ja yhdessä asumaan vaikka naisen kämppään jos sen koko riittää (tämä vain esimerkki). Sieltä sitten suunnistatte jonnekin muualle - vaikka muutto ulkomaille - hankitte tarpeisiinne sopivan kämpän rauhassa eikä jollain hösiksellä. Onko molemmilla ainoastaan suomen kansalaisuus vai joku muukin vai miksi ulkomaat kiinnostavat?
Ihan ollaan suomalaisia molemmat ja ulkomaat kiinnostaa koska työt mahdollistaisi siellä elämisen ja asumisen. Miksi ei? Olisihan se kokemus.
ap
Hän ei tule lähtemään mihinkään kotikylältä vaikka mitä lupailisi, älä jää odottelemaan ihmeitä. Muuta itse ulkomaille jos haluat.
Itse haluaisin muuttaa Ruotsiin... mulla on kaksoiskansalaisuuskin. Ei vaan ole rahaa tehdä mitään muutoksia eikä täältä edes löydy sopivaa kämppää vaihtoehtona nykyiselle. Autostakin luovuin kun ei enää ollut mitään minne mennä mutta iso parkkipaikka mulla on - mahtuu vaikka asuntovaunu - tarttis luopua siitäkin... koko ajan jotain luopumista.
Älä jää paikoillesi elämään toisen unelmaa. Katkeroidut vaan ja ero tulee kuitenkin. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia joten mikään ei estä sua kokeilemasta uraa ja elämää toisaalla. Jos et/te ole vielä valmiita eroon niin aina voi hankkia kakkosasunnon toiselta paikkakunnalta. Asut siellä viikot ja jos haluat, puolison kanssa viikonloput. Tai puoliso voi tulla sinun luo. Hintaa ei kakkosasunnolle tule paljoakaan koska parisuhteessa elävät voivat vähentää vuokran verotuksessa. Toisaalta siisti ero kertarykäisynä saattaa olla kivuttomampi loppujen lopuksi.
Voi olla että puolisoa alkaa kiinnostaa vaihtoehdot muualla kun sille selviää että lähdet joka tapauksessa. Joskus änkyröille tarttee antaa napakka potku persiille jotta ne "käynnistyy" XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt alettava tuumasta toimeen. Jos kämppiä on kaksi tai enemmän ja rahasta ei ole kiinni niin ylimääräiset tavarat väliaikaisesti johonkin pieneen yksiöön ja yhdessä asumaan vaikka naisen kämppään jos sen koko riittää (tämä vain esimerkki). Sieltä sitten suunnistatte jonnekin muualle - vaikka muutto ulkomaille - hankitte tarpeisiinne sopivan kämpän rauhassa eikä jollain hösiksellä. Onko molemmilla ainoastaan suomen kansalaisuus vai joku muukin vai miksi ulkomaat kiinnostavat?
Ihan ollaan suomalaisia molemmat ja ulkomaat kiinnostaa koska työt mahdollistaisi siellä elämisen ja asumisen. Miksi ei? Olisihan se kokemus.
ap
Mulle itselle on hyvä työ enkä todellakaan muuttaisi ulkomaille toisen työn takia. Ihan vapaasti voi muuttaa yksin ja ottaa eron. Minua ei kyllä edes välimatka haittaisi.
Ai syytät nyt puolisoa, kun et yksin uskalla tehdä mitään?
Kyllä. Olette erilaisia. Ero varmaan sitten, jos koet ettet enää kestä. Et voi pakottaa omaa elämäntyyliä ja nopeita liikkeitä toiselle, se olisi väärin. Sä itse voit toki elää niitä. Se voi aiheuttaa jopa pahaa ahdistusta toiselle, jos yhtäkkiä hän sinkoilisi vuoksesi ulkomaille ja eri paikkakunnalle, ehkä joku toinen ei järkyty. Hänelle tuttu paikka, turvallisuus, oma koti ja sen toimivuus on tärkeää. Ja sä haluat etsiä parempia mahdollisuuksia ja maisemia. Ihmiset vain ovat erilaisia. Vaikka välittäisi toisesta miten. Ehkä ero ei olekaan katastrofi, jos se menee ohi ja virkistyy lopulta. En päätä sitten muiden eroista tai yhdessäoloista, eli jokainen ottaa oman harkinnan. Mutta voi vain todeta että miltä asia näyttää. Ihmisillä on painotuseroja asioissa, arvomaailmoissa, valinnoissa, tuntemuksissa ja käsityksissä. Aina ei löydy kompromissia, eivät kaikki halua joustaa.
Olen selvittänyt kaikki asiat etukäteen: käynyt läpi plussat ja miinukset, uhat ja mahdollisuudet. Selvittänyt mahdollisen byrokratian, asuinalueet, edut ja haitat, taloudelliset mahdollisuudet. Hyvin varovasti ja harkiten, koska puoliso. Jos näiden jälkeen jos on jääty plussalle, olen esittänyt asian varovasti ja kehottanut miettimään että pitäisikö kokeilla, tai edes harkita asiaa. Ja aina vastassa on ollut se poissaoleva katse ja ahdistunut olemus, että ei "nyt vielä" halua. Milloin sitten? Ilmeisesti ei koskaan.
Kyllähän tämä väkisin alkaa katkeroittaa. Eniten ahdistaa se, että jos suhde vaikka olisi huono niin päätös olisi helpompi. Mutta suhde on hyvä ja en halua että se tuhoutuu. Mutta sitten on vaan oltava tässä samassa paikassa lopun elämää ilmeisesti.
ap
Puolison on sopeuduttava tai sitten ero. Muuten katkeroidut menetettyjen mahdollisuuksien takia.