Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän
20.07.2024 |
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Suhde itsessään on ihan hyvä, mutta ongelmana on se että puolisollani on täydellinen muutoksen kammo ja hän ei uskalla tehdä mitään siitä johtuen. Tästä syystä olen esim menettänyt hyvän työpaikan, koska se olisi edellyttänyt muuttoa muualle ja puolisoni ei sitä halunnut. Lisäksi moni muukin asia on todella vaikeaa. Moni unelma alkaa valua käsistä pois, koska mitään ei voi tehdä koska toinen ahdistuu eikä kestä muutosta. Minä itse en jaksaisi kököttää samassa paikassa vuodesta toiseen, haluan muutosta ja jopa pientä riskiä, kuolen muuten pystyyn. Nämä vuodet on menneet näinkin, mutta nyt tuntuu että on pakko päästä toisaalle. Esim muutto ulkomaille olisi ihan mahdollinen töidenkin puolesta, kunnon elämänmuutos, mutta taas se osuu tuohon että toinen ei halua.
Eroko tässä on sitten ainoa vaihtoehto? En haluaisi sitäkään. Mutta en halua olla vuodesta toiseen samassa asunnossa, samalla paikkakunnalla, samassa työssä. On pakko päästä liikkeelle. Olen lapsesta lähtien tottunut nopeisiin liikkeisiin, vanhemmat muuttivat työn perässä usein ja sopeuduin nopeasti. Se jäi veriin. Puolisoni on taas asunut koko lapsuutensa samassa omakotitalossa, samat rutiinit on toistuneet koko ajan ja mikään ei ole muuttunut. Olemmeko sitten liian erilaisia ihmisinä? Hän ei halua tai kykene tulemaan yhtään vastaan, vaikka minä olen itse niin tehnyt.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se sun puolison työpaikkakin vaikuttaa, ettette muuta sun työn perässä. Eikä siellä ulkomailla ole mitään mahtavaa ja upeaa. Suomessa paljon parempi olla ja elää.
Sun tekstin perusteella olet melkoisen itserakas henkilö, joka yrittää saada muutosta asioihin, kun itse haluat. Et siksi, että te molemmat haluatte.
Mutta voihan se toinenkin osapuoli kokeilla sitä muuttoa? Takaisin pääsee aina. Ei voi olla niin että toisen pelon vuoksi myös toisen on jämähdettävä paikalleen. Sitä paitsi usein muutoksen pelko on irrationaalista. Kun muuttaa niin tajuaa ettei tämä niin pelottavaa ollutkaan ja maailma avautuu ihan eri tavalla. Tiedän monia jotka on pelkojensa vuoksi jäänyt kotipaikkakunnalleen ja masentuneet siellä. Eivät vaan uskaltaneet muuttaa sieltä pois.
Mutta josj hän ei halua, niin ei tarvitse. Se lähtee joka kovasti haluaa. Puoliso löytää kyllä uuden kumppanin, ja reissuliisa jatkaa matkaansa. Turha asiasta on täällä ulista.
Ap on läheisriippuvainen kun ei uskalla yksin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella ihminen on näköjään autisti, jos hän ei halua muuttaa ulkomaille 🙄
Samaa olen täällä ääneen yksikseni nauranut. Onkohan nuo joka paikkaan säntäilevät sitten ADHD juntteja? Lääkitys vain puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla haluamatta Muuttaa ulkomaille. Useimmiten ihmisille riittää lomamatkailu.
Lomamatkailua voi tehdä myös Suomessa.
Mitä muita konkreettisia muutoksia mies on torpannut kuin muuton toiselle paikkakunnalle? Paljon tekstiä ja vähän asiaa aloituksessasi.
Miten miehen työn olisi käynyt paikkakunnalta muuton myötä? Voitko harkita pendelöintiä ja etätyötä?
Oma nuoruuden suhteeni kaatui tylsyyteen. Meillä ei ollut yhteisiä harrastuksia, ei yhteisiä kavereita, toinen halusi tuhlata ja matkustella toinen ei. Onko ehkä kyse tällaisesta tylsyydestä, jossa asuinpaikan vaihto ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt alettava tuumasta toimeen. Jos kämppiä on kaksi tai enemmän ja rahasta ei ole kiinni niin ylimääräiset tavarat väliaikaisesti johonkin pieneen yksiöön ja yhdessä asumaan vaikka naisen kämppään jos sen koko riittää (tämä vain esimerkki). Sieltä sitten suunnistatte jonnekin muualle - vaikka muutto ulkomaille - hankitte tarpeisiinne sopivan kämpän rauhassa eikä jollain hösiksellä. Onko molemmilla ainoastaan suomen kansalaisuus vai joku muukin vai miksi ulkomaat kiinnostavat?
Ihan ollaan suomalaisia molemmat ja ulkomaat kiinnostaa koska työt mahdollistaisi siellä elämisen ja asumisen. Miksi ei? Olisihan se kokemus.
ap
"Työt mahdollistaisi siellä elämisen ja asumisen." Mitä tämä lause pitää sisällään? Esim. Työnantajalle ei ole välttämättä se ja sama tehdäänkö työt Suomessa tai ulkomailla. Freelancerillakin voi todellisuudessa tulla ongelmia verotuksen tai asiakkaiden kanssa ulkomaille muuton myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistinen isäni on samanlainen, diagnoosi tuli vasta 60 vuotiaana. Samat ruoat piti olla aina yms. Kannattaa tutustua aiheeseen. Autismista ja autismin kirjosta yleensä väärä käsitys ihmisillä, sen takia ei osata tunnistaa.
Kauheita riippakiviä ja robotteja. Sieluttomia ja usein hyvin konservatiivisia.
Ei todellakaan ole. Ainakaan kaikki. Isäni on rakastava ja huolehtivainen, ei vaan ole kovin sosiaalinen ja kotona asiat pitää olla tietyllä tavalla. Hankala kyllä joissakin asioissa mutta ihana ihminen silti.
Riippuu miten vahva autistisuus ja miten ilmenee. Jotkut kait voi olla kylmiäki.
miten olet alunperin edes päätynyt yhteen sellaisen kanssa. Toinen arvostaa selkeästi vakautta ja sinä seikkailua..feikkasitko alkuun että haluat tasaista arkea mutta oikeasti nautitkin riskeistä? Ja juu ero tässä lienee se ainoa vaihtoehto, muuten vain stressaat puolisoa sun jatkuvilla keksin meille elämänmuutoksen tarinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen nurkkapatriootti. Haluan asua samassa paikassa lopun ikää.
Itse lähtisin seikkailemaan. Vanhana sitten kaduttaa ettei tullut lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ole ilmeisesti naimisissa eikä lapsia ole. Kannattaa harkita tarkkaan ja ottaa ne tarvittavat askeleet nyt. Keskustelkaa ja istukaa alas.
En kyllä ole siitä samaa mieltä, että muutosta haluava nimenomaan ei saisi olettaa toista sopeutumaan. Yhtä lailla se muutoksen vastainen osapuoli tuossa tilanteessa edellyttää muuttumattomuutta ja sopeutumista siihen. Olisi edellytys edes haluta ymmärtää toistensa mentaliteettia ja aidosti pyrkiä itse tulemaan vastaan niin, että toinenkin olisi onnellinen.
Harkitse nyt tässä vaiheessa siis tarkkaan, älä pelkää vaan tee päätökset tarvittaessa. Elämä kantaa kyllä siinä, missä nytkin. Yhtä lailla muuttumattomuuskin on valinta ja sisältää riskejä. Puolisonkin olisi hyvä ajatella elämää siltä kannalta.
Tyypillinen heteroavioliitto. Elämä heteromiehen kanssa tarkoittaa 99 prosentissa tapauksista itsensä hautaamista elävältä. Tämä on juuri yksi niistä syistä, miksi fiksut naiset eivät enää halua kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat pöydälle nyt vain: missä asutte, miten etenette... Rehellinen keskustelu niin, että nykyinenkin asuinpaikka ja tilanne on vaihtoehto muiden rinnalla eikä itsestäänselvyys. Käykää puhtaalta pöydältä keskustelu avoimin mielin. Sitä voi jo puolisoltakin edellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen heteroavioliitto. Elämä heteromiehen kanssa tarkoittaa 99 prosentissa tapauksista itsensä hautaamista elävältä. Tämä on juuri yksi niistä syistä, miksi fiksut naiset eivät enää halua kumppania.
Voi valitettavasti olla toisinpäin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki omasta elämästäni, meillä on samoin, ei ehkä noin äärimmäisenä kuin teillä. Alettiin seurustelemaan miehen kanssa nuorena, joten se oli helpompaa kuin vanhempana. (En tiedä minkä ikäinen ap on, en lukenut kuin aloitukden.) En lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mutta lähdin opiskelijavaihtoon ulkomaille. Suhde kesti hyvin vuoden erossa.
Asetuttiin miehen kotipaikkakunnalle, joka on onneksi iso kaupunki, joten sielläkin on ollut töitä. Mutta välillä olen ollut töissä siellä, välillä muualla. Ennen lapsia asuin välillä viikot toisella paikkakunnalla. Nykyään etätyöt helpottavat, joten teen muutaman päivän viikossa töitä parin sadan kilometrin päässä (sen tosin ajaa päiväkseltäänkin), loput kotoa. Joten en ole antanut liikaa rajoittaa sen, että mies ei halua muuttaa, mutta tietenkään maan ääriin ei tällä systeemillä lähdetä pitkiksi ajoiksi. Eli kompromisseja.
Isoin "rajoite" on ollut kuitenkin lapset: En ole halunnut heitä riepoa paikasta toiseen, joten miehen halu rutiineihin ja samalla paikalla pysymiseen onkin ollut lasten kannalta vahvuus. Toisella lapsella on myös hieman erityistarpeita, joten hänen tukensa vuoksi on parempi pysyä muutenkin paikallaan. Miehen halu pysyvyyteen siis on mahdollistanut sen, että samanaikaisesti minä olen saanut vaihtelua ja voinut tehdä töitä eri paikkakunnilla, mutta lasten kannalta perhe on kuitenki pysynyt paikallaan. Lapsien kanssa arki on myös yleensä aika puuduttavaa ja tylsää. Siihen sopeutuminen on tuon luontoiselle miehelle ollut melko helppoa: Ei ole tarvinnut tuskailla, että mies karkaisi poikien kanssa kalalle tai ryyppyiltoihin tms, kun kotona on tylsää.
Olenpa yhden loistavan työmahdollisuudet saanut osin sen vuoksi, että kotiosoite oli juuri tuolla miehen kotipaikkakunnalla: Työnantaja uskoi, että olin oikeasti halukas työskentelemään siellä, enkä karkaa heti pois, kun löydän muualta töitä.
Lomilla haen myös vaihtelua: Juuri nyt olen lasten kanssa keskenäni reissussa, kun mies jäi kotiin nauttimaan rauhasta. Toisinaan taas reissaamme yhdessä perheenä. Ei tarvitse olla joko tai. (Onneksi lapset ovat tulleet tässä minuun, ja tykkäävät reissata.)
En tiedä onko tästä mitään hyötyä ap:lle, mutta ajattelin kertoa oman esimerkkini miten elämä on järjestynyt kahden erilaisen luonteen kesken neljännesvuosisadan.
Rakastatko sinä puolisoasi, enemmän kuin seikkailua ja menoa.?
Minä olen kuten puolisosi se, joka haluaa tuttua ja turvallista, ympärille ihmisiä, joista tietää tuon autokorjaamonväki korjaa luotettavasti autoni, tuo kampaaja tuntee minut niin, että tietää milloin on aika leikata uusi kampaus jne.
Nuorena ja rakastuneena kiersin puolison työn perässä Suomea, etsin uuden työn, etsin ne ihmiset joille tiesin että voin soittaa kun tarvitsen apua, etsin uudet ystävät, en ole ystävystyä, mutta ihminen tarvitsee ystäviä. Joka asuinpaikassa en tähän ehtinyt.
Kun lapset syntyivät muutimme taas, varsin lähelle omia juuriamme, halusin lapsille juuret, joista seikkailla.
Puoliso halusi taas muuttaa, vaikka kodin paikkakin oli valittu niin että ekaluokkaisten ei tarvitse vaihtaa edes kadun puolta kun menee kouluun, kieltäydyin. Puoliso lähti ja muutaman vuoden palasi viikonlopuiksi kotiin, sitten tuli ero, syystä etten enää halunnut lasten juuria repiä irti.
Taloudellisesti nuo muutot olivat minulle katastrofi, joka kerta työnhaku ei tuonut heti tulosta kun piti muuttaa, oma työura ei ole ura vaan olen käynyt töissä, eläke tulee olemaan pieni.
Tietyn katkeruudesta tuo 20v jätti, minä tein rakkaudesta sen mitä toinen halusi, toiselle tärkeämpää oli oma ura ja omat suunnitelmat.
Jos teillä rakkautta riittää, ehdotan samaa kuin joku jo aiemmin toista kotia, tiedän perheen jossa tuo on onnistunut jo vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhde sopisi teille erinomaisesti ja vuorovierailut. Eihän sitä tiedä vaikka tämä jämähtänyt puolisko vaikka tykästyisi asuinpaikkaasi!
Joo, ekologista ja taloudellista on lennellä toiseen maahan kerran kuussa. Ja tietysti tämä jämähtäynyt vain joutuu lentelemään. Ei koskaan toisin päin.
Menee nimenomaan toisin päin. Koska se jämähtänyt tuumaa sitä lentolippujen ostoakin pidempään kuin mitä toinen käyttää ulkomaille muuttamiseen. Joten se nopealiikkeisempi ei kuitenkaan jaksa odottaa sitä hidasliikkeisempää, vaan on jo 10 minuuttia ajatuksesta ostanut ne lentoliput seuraavalle aamulle. Siinä ajassa jähmeämpi ei vielä ehtinyt alkaa edes kahvia keittämään.
T. nopealiikkeinen muutoksesta pitävä sen jähmeän kanssa naimisissa (ja koko suku samanlaista)
Onko ap kertonut minkä ikäisiä he ovat? Ja onko hän asunut ulkomailla? Itse olen opiskellut pariin otteeseen ulkomailla ja vaikka suuresti suosittelen sitä kokemuksena, se samalla myös opetti, että arki on arkea missä vaan. Noiden kokemusten jälkeen tyytyväisenä perustin perheeni ja asetuin takaisin lähelle lapsuuden kotipaikkakuntaani. Eli jos ap ei ole kokeillut sitä ulkomailla elämistä, kokeile ensin vuosi vaikka etäsuhteessa ja sitten voitte miettiä missä haluatte asua.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihmeen oletus tuo on että muutoksia haluamattomalle sitten sopisi etäsuhde?
Ero tuossa on kaikista helpoin ratkaisu molemmille, mitä tuossa nyt kumpikaan roikkumaan.