Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän

Naisille on yleistä olla tyytymätön siihen, mitä on. Aina pitää olla jotain muuta. Pätee niin verhoihin kuin miehiin.

Lisään vielä. Että jos olisikin ulkomaat, voi olla että sä valitset ihan eri maan ja alueen kuin se toinen. Eikä siinäkään olisi yksimielisyyttä. Että sellaista. :)

Jos jäät paikallesi, kohta sulla on lapsia ja olet jumissa 20 vuotta tilanteessa jossa et haluaisi olla, elämä on valunut hukkaan ja olet entistä katkerampi.

Tyytymätön omaan elämääsi? Pää seuraa mukaan sinne ulkomaillekin. Muutos, matkat, eksotiikkaa ei poista tyytymättömyyttä omaan elämään. Mitä oikeasti haluat? Pysähdy. 

Vierailija kirjoitti:

Olen selvittänyt kaikki asiat etukäteen: käynyt läpi plussat ja miinukset, uhat ja mahdollisuudet. Selvittänyt mahdollisen byrokratian, asuinalueet, edut ja haitat, taloudelliset mahdollisuudet. Hyvin varovasti ja harkiten, koska puoliso. Jos näiden jälkeen jos on jääty plussalle, olen esittänyt asian varovasti ja kehottanut miettimään että pitäisikö kokeilla, tai edes harkita asiaa. Ja aina vastassa on ollut se poissaoleva katse ja ahdistunut olemus, että ei "nyt vielä" halua. Milloin sitten? Ilmeisesti ei koskaan.

Kyllähän tämä väkisin alkaa katkeroittaa. Eniten ahdistaa se, että jos suhde vaikka olisi huono niin päätös olisi helpompi. Mutta suhde on hyvä ja en halua että se tuhoutuu. Mutta sitten on vaan oltava tässä samassa paikassa lopun elämää ilmeisesti.

ap

No on pakko jumiutua, kun voit muuttaa ihan yksin. Syytät vaa nyt toista, kun et saa mitään aikaseksi. 

Jos pelkäät sitoutua, perheellistyä niin jätä mies rauhaan ja hän voi saada sen mitä hän haluaa. 

Oletko mt-tapaus?

Jos jotkut asiat ovat todella tärkeitä itselle ja vastaavasti päinvastaiset asiat toiselle, ei niistä oikein voi tehdä kompromissia. Ei auta muu kuin miettiä mitä kumpikin oikeasti haluaa ja kuinka paljon ja ovatko nämä yhteensovitettavissa vai eivät. Jos eivät, yhdessä jatkamisessa ei oikein ole järkeä sillä vähintään toinen joutuisi elämään elämää, jota ei halua.

Exäni oli samanlainen. Ehdotin, että kun olen hoitovapaalla, muutetaan puoleksi vuodeksi vaikka Italiaan. Hän olisi voinut tehdä etätöitä.

Hän epäröi ja selitteli, pelkäsi talouden romahtavan. Ei auttanut, vaikka budjetit laskettiin tarkkaan. Jäätiin sitten kotimaahan. 

Hän ei myöskään antanut tehdä mitään muutoksia asuntoon. Olisin halunnut purkaa alakerran kaapit ja sijoittaa uudet eri paikkaan. Ei käynyt. Ei olisi edes maksanut paljoa, mutta hän ei suostunut.

Mielestäni syy oli hänen turvaton lapsuus. Nyt kun lapsuus oli ohi ja kaikki paremmin, hän ei uskaltanut muuttaa mitään, ettei vaan kaikki muutu taas turvattomaksi.

Älä katkeroidu vaan tee jotain asialle. Ei sen toisen kuitenkaan tarvitse sun mieliksi elää. 

Yleensä iän myötä tuollainen jumittaminen vaan lisääntyy. Kannattaa miettiä, kestääkö sitä.

Yllättävän moni mies on juuri tuollainen pelkuri että eivät uskalla lähteä mihinkään koskaan. Elämä on ollut lapsesta saakka valmiina siellä tuppukylässä ja sitten he jumittavat siellä kuin tatti perseessä. Pelkuruutta se on, ei uskalleta. Monelle joku Helsinkiin muuttokin on jo niin pelottava ajatus, että he eivät sitä kestä. On kyse siitä, että he joutuisivat tavallaan hakemaan sen oman asemansa uudestaan ja omilla teoillaan, eikä voi enää vaan istua valmiiksi katetussa pöydässä ja nauttia siitä.

Olisi kannattanut puhua näistä asioista ennen suhteen aloittamista. Jollekin unelma voi olla ja elää, toiselle mennä ja tehdä. Me puhuimme miehen kanssa jo melkein heti siitä, että lapsia ei tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni mies on juuri tuollainen pelkuri että eivät uskalla lähteä mihinkään koskaan. Elämä on ollut lapsesta saakka valmiina siellä tuppukylässä ja sitten he jumittavat siellä kuin tatti perseessä. Pelkuruutta se on, ei uskalleta. Monelle joku Helsinkiin muuttokin on jo niin pelottava ajatus, että he eivät sitä kestä. On kyse siitä, että he joutuisivat tavallaan hakemaan sen oman asemansa uudestaan ja omilla teoillaan, eikä voi enää vaan istua valmiiksi katetussa pöydässä ja nauttia siitä.

Kuule kaikille ei ole tarvetta uskaltaa, kun on siihen elämäänsä jo tyytyväinen. Itse muutin ulkomaille, mutta kaverini jäi kotipaikkakunnalle, koska hän tykkää siellä asua  ja lisäksi on hyvä työ. Miksi ihmeessä muuttaa, jos ei ole mitään tarvetta muuttaa? 

Itse en kyllä muuttaisi Helsinkiin vaikka siitä maksettaisiin. Ihan karsee paikka. 

Ihan itse sinä oman elämäsi tuhoat eikä puoliso. 

Hemmetin säälittävää syyttää puolisoa ettei itse uskalla tehdä ratkaisevia päätöksiä. 

Syytät miestäsi joka asiasta, erotkaa nyt, sillä jossain kohtaa se ero on kuitenkin tulossa. Miksi haluaisit jatkaa tällaisessa suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Älä jää paikoillesi elämään toisen unelmaa. Katkeroidut vaan ja ero tulee kuitenkin. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia joten mikään ei estä sua kokeilemasta uraa ja elämää toisaalla. Jos et/te ole vielä valmiita eroon niin aina voi hankkia kakkosasunnon toiselta paikkakunnalta. Asut siellä viikot ja jos haluat, puolison kanssa viikonloput. Tai puoliso voi tulla sinun luo. Hintaa ei kakkosasunnolle tule paljoakaan koska parisuhteessa elävät voivat vähentää vuokran verotuksessa. Toisaalta siisti ero kertarykäisynä saattaa olla kivuttomampi loppujen lopuksi.

Voi olla että puolisoa alkaa kiinnostaa vaihtoehdot muualla kun sille selviää että lähdet joka tapauksessa. Joskus änkyröille tarttee antaa napakka potku persiille jotta ne "käynnistyy" XD

Miksi miehen muuttohaluttomuus koetaan änkyröintinä? Tuttu ja turvallinen ovat niitä hänen tavoittelemiaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse sinä oman elämäsi tuhoat eikä puoliso. 

Ei kun se pelkuri-puoliso pilaa parisuhteen kun ei tule yhtään vastaan. Toinen on selvitellyt asioita ja yrittänyt kaikkensa, mutta toinen ei tee mitään. Kyllä minä sanoisin että myös se paikallaan jumittava osapuoli voi katsoa peiliin. Niin se suhteet hajoaa kun ei tehdä töitä sen eteen. Esim yksi vuosi elämästä ulkomailla ei ole niin iso juttu ja uhraus etteikö sitä voisi tehdä. Jos parisuhde on hyvä. Mutta tässä tapauksessahan suhde on jo tuomittu. AP vaan hakee vahvistusta sille minkä jo tietääkin, eli että ukon on jäätävä että pääsee itse elämään.

Taidat olla niitä, jotka ei koskaan ole tyytyväisiä yhtään mihinkään. Pointsit puolisolle ettei hypi sinun pillin mukaan. 

Miksi haluat olla tällaisessa suhteessa? Kaikki kuulostaa olevan melko huonosti omalla kohdallasi.