Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän
20.07.2024 |
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Suhde itsessään on ihan hyvä, mutta ongelmana on se että puolisollani on täydellinen muutoksen kammo ja hän ei uskalla tehdä mitään siitä johtuen. Tästä syystä olen esim menettänyt hyvän työpaikan, koska se olisi edellyttänyt muuttoa muualle ja puolisoni ei sitä halunnut. Lisäksi moni muukin asia on todella vaikeaa. Moni unelma alkaa valua käsistä pois, koska mitään ei voi tehdä koska toinen ahdistuu eikä kestä muutosta. Minä itse en jaksaisi kököttää samassa paikassa vuodesta toiseen, haluan muutosta ja jopa pientä riskiä, kuolen muuten pystyyn. Nämä vuodet on menneet näinkin, mutta nyt tuntuu että on pakko päästä toisaalle. Esim muutto ulkomaille olisi ihan mahdollinen töidenkin puolesta, kunnon elämänmuutos, mutta taas se osuu tuohon että toinen ei halua.
Eroko tässä on sitten ainoa vaihtoehto? En haluaisi sitäkään. Mutta en halua olla vuodesta toiseen samassa asunnossa, samalla paikkakunnalla, samassa työssä. On pakko päästä liikkeelle. Olen lapsesta lähtien tottunut nopeisiin liikkeisiin, vanhemmat muuttivat työn perässä usein ja sopeuduin nopeasti. Se jäi veriin. Puolisoni on taas asunut koko lapsuutensa samassa omakotitalossa, samat rutiinit on toistuneet koko ajan ja mikään ei ole muuttunut. Olemmeko sitten liian erilaisia ihmisinä? Hän ei halua tai kykene tulemaan yhtään vastaan, vaikka minä olen itse niin tehnyt.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Olen selvittänyt kaikki asiat etukäteen: käynyt läpi plussat ja miinukset, uhat ja mahdollisuudet. Selvittänyt mahdollisen byrokratian, asuinalueet, edut ja haitat, taloudelliset mahdollisuudet. Hyvin varovasti ja harkiten, koska puoliso. Jos näiden jälkeen jos on jääty plussalle, olen esittänyt asian varovasti ja kehottanut miettimään että pitäisikö kokeilla, tai edes harkita asiaa. Ja aina vastassa on ollut se poissaoleva katse ja ahdistunut olemus, että ei "nyt vielä" halua. Milloin sitten? Ilmeisesti ei koskaan.
Kyllähän tämä väkisin alkaa katkeroittaa. Eniten ahdistaa se, että jos suhde vaikka olisi huono niin päätös olisi helpompi. Mutta suhde on hyvä ja en halua että se tuhoutuu. Mutta sitten on vaan oltava tässä samassa paikassa lopun elämää ilmeisesti.
ap
Haluaisit siis ulkomaille? Ja työ ei ole paikkaan sidottu? Mikset lähde ilman puolisoa vaikka ensi alkuun vuodeksi, jos kokemusta kaipaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se sun puolison työpaikkakin vaikuttaa, ettette muuta sun työn perässä. Eikä siellä ulkomailla ole mitään mahtavaa ja upeaa. Suomessa paljon parempi olla ja elää.
Sun tekstin perusteella olet melkoisen itserakas henkilö, joka yrittää saada muutosta asioihin, kun itse haluat. Et siksi, että te molemmat haluatte.
Mutta voihan se toinenkin osapuoli kokeilla sitä muuttoa? Takaisin pääsee aina. Ei voi olla niin että toisen pelon vuoksi myös toisen on jämähdettävä paikalleen. Sitä paitsi usein muutoksen pelko on irrationaalista. Kun muuttaa niin tajuaa ettei tämä niin pelottavaa ollutkaan ja maailma avautuu ihan eri tavalla. Tiedän monia jotka on pelkojensa vuoksi jäänyt kotipaikkakunnalleen ja masentuneet siellä. Eivät vaan uskaltaneet muuttaa sieltä pois.
Pääseekö takaisin aina? Meillä työnantaja lopetti virkavapaiden myöntämisen toisen työn valoksi, vaikka suurelle osalle tekisi hyvä tehdä välillä muutakin. Jotkut rohkeat ovat sitten irtisanoutuneet ja näitä on sitten palaillut takaisin entiselle paikkakunnalle , mutta onkin järjestynyt vain pätkätöitä.
Olemme perheenä muuttaneet paikkakuntaa vaihtaen kolmesti. Ensin muutimme vaimon työn perässä ja sitten kahdesti minun työni vuoksi ja aina on molemmille löytynyt ihan koulutusta vastaavaa työtä. Viimeinen muutto vuosituhannen alussa. Sitten olen jämähtänyt paikalleni. Vaimo on vaihtanut työpaikkaansa kahdesti.
Teillä on aivan liian erilaiset toiveet ja tavoitteet elämässä, huomaan. Ainoa, mikä on satavarmaa on, että katkeroidut, jos jäät paikallesi vuosikausiksi vain "ihan hyvän" suhteen takia (jossa ilmeisesti ei ole edes lapsia)...
Tuliko ap yllätyksenä, että suuri osa ihmisistä ei vietä tuollaista muutetaan jatkuvasti elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on aivan liian erilaiset toiveet ja tavoitteet elämässä, huomaan. Ainoa, mikä on satavarmaa on, että katkeroidut, jos jäät paikallesi vuosikausiksi vain "ihan hyvän" suhteen takia (jossa ilmeisesti ei ole edes lapsia)...
Lapsia ei tosiaan ole.
ap
Pääseekö takaisin aina? Meillä työnantaja lopetti virkavapaiden myöntämisen toisen työn vuoksi, vaikka suurelle osalle tekisi hyvä tehdä välillä muutakin. Jotkut rohkeat ovat sitten irtisanoutuneet ja näitä on sitten palaillut takaisin entiselle paikkakunnalle , mutta onkin järjestynyt vain pätkätöitä.
Olemme perheenä muuttaneet paikkakuntaa vaihtaen kolmesti. Ensin muutimme vaimon työn perässä ja sitten kahdesti minun työni vuoksi ja aina on molemmille löytynyt ihan koulutusta vastaavaa työtä. Viimeinen muutto vuosituhannen alussa. Sitten olen jämähtänyt paikalleni. Vaimo on vaihtanut työpaikkaansa kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse sinä oman elämäsi tuhoat eikä puoliso.
Ei kun se pelkuri-puoliso pilaa parisuhteen kun ei tule yhtään vastaan. Toinen on selvitellyt asioita ja yrittänyt kaikkensa, mutta toinen ei tee mitään. Kyllä minä sanoisin että myös se paikallaan jumittava osapuoli voi katsoa peiliin. Niin se suhteet hajoaa kun ei tehdä töitä sen eteen. Esim yksi vuosi elämästä ulkomailla ei ole niin iso juttu ja uhraus etteikö sitä voisi tehdä. Jos parisuhde on hyvä. Mutta tässä tapauksessahan suhde on jo tuomittu. AP vaan hakee vahvistusta sille minkä jo tietääkin, eli että ukon on jäätävä että pääsee itse elämään.
En todellakaan jätä hyvää työpaikkaani. En ole kuitenkaan esteenä toisen muutolle vaan anti mennä vaan.
Kuulostaa siltä että ap on levoton ja rauhaton. Ei jatkoon tuo suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen joku teki vastaavan aloituksen. Hänellä oli lapsiakin miehensä kanssa, ja oli saanut unelmatyöpaikan toiselta paikkaa. Mies ei innostunut muutosta. Tässä tapauksessa taustalla oli miehen Aspergerin syndroma. Olisiko sinun puolisolla jotain samaa? Asp-piirteet.ovat todella yleisiä suomalaisilla. Siihen kuuluu muutoshaluttomuus - ellei kyse ole omasta mielenkiinnon kohteesta. Assithan eivät voi muuttaa neurosysteemiään, ja sopeutuminen uuteen voi olla raskasta, siksi haluttomuus. Mutta jos tietää, mitä sen taustalla on, asioita voi pehmentää ja helpottaa eri tavoin.
Tokihan tämä.on melkoinen vedenjakaja elämässänne, jos toinen haluaa ulkomaille, toinen ei. Pakko keskustella asia läpi.
Mitä mies on tykännyt yleensä ulkomaanreissuista? Oletteko koskaan edes käyneet työpaikkasi kohdemaassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä pitää alunperinkään valita puolisoksi ihminen, joka haluaa elämältä täysin päinvastaisia asioita?
Eli haluat että puolisosi muuttuu taikaiskusta. Ei muutu. Nyt vaan totuutta silmiin. Joko elät noin tai eroat.
Kanna vastuu omista päätöksistäsi ja lopeta muiden syyttely. Ehkä itse pelkäät sitä muutosta niin paljon ettet uskalla ja käytät vaan puolisoasi tekosyynä, vastuunpakoiluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyytymätön omaan elämääsi? Pää seuraa mukaan sinne ulkomaillekin. Muutos, matkat, eksotiikkaa ei poista tyytymättömyyttä omaan elämään. Mitä oikeasti haluat? Pysähdy.
Tämä. Tunnistan hieman ap:ta itsestäni. Haluan myös muutosta, mutta mietin sitten miten se elämä muuttuisi uudella paikkakunnalla tämän vanhan pään kanssa. Ne samat ajatukset, ahdistukset olisi sielläkin. Lisäksi muuttaisin kauas rakkaista läheisistä. Osa ns. matkasta muutokseen on haaveilu ainakin itsellä. On päämäärä joka ei ehkä toteudu, mutta haaveilen siitä ja se auttaa jaksamaan. Teen valmisteluja sitä varten jne. Toisaalta en tiedä tarkkaan mitä oikein haluan, on tiettyjä asioita joita tiedän varmaksi ja sitten taas osa on hämärän peitossa.
Ulkomaat on monen ihmisen jokin ihme kuva täydellisestä elämästä mutta sama arki sielläkin on ja uskallan väittää että paljon huonompaa kuin Suomessa. Sukulainen muutti takaisin Suomeen 20 vuoden ulkomailla olon jälkeen ja kehui Suomea maasta taivaisiin. On perusturvaa, et joudu kadulle jos sairastut, vuokrat ja asunnot on kohtuullisen hintaisia, on puhdasta luontoa, sellainenkin asia kuin metsä on suurimmassa osassa maita ihan tuntematon käsite ja jos sellaisia on, ne on yksityismaita jonne ei ole asiaa.
Te haluatte selkeästi eri asioita elämältä. Luultavimmin puolisosi ei halua muutosta (tulkitsetko itse ettei "uskalla"?) ja on tyytyväinen elämäänsä, joka on turvallista ja tasaista. Olet tämän vastakohta ja etsit seikkailuja, mikä on jännittävää ja saat siitä voimaa. Puolisosi saa seikkailuista ahdistusta ja päänsärkyä.
Minusta näinkin erilaisten toiveiden sovittaminen on mahdotonta. Kompromissista kärsii molemmat. Vain toisen toiveiden toteuttamisesta kärsii toinen, kuten olet jo huomannut.
Ero on ainoa vaihtoehto. Joskus rakkaus ei riitä, tarvitaan myös yhteinen suunta elämälle ja yhteinen "rytmi" joka ei kuormita vaan antaa voimaa kummallekin. Itse erosin taannoin parisuhteesta, jossa toinen halusi mennä, matkustaa ja seikkailla ja toinen oli kotihiiri. Molemmat olivat onnettomia lopulta. Minä olin se kotihiiri, joka tällä hetkellä toipuu parisuhdeuupumuksesta. Uuvuin totaalisesti ainaiseen menemiseen ja tekemiseen. Seuraava suhde (jos sellaista edes haluan) tulee olemaan toisen kotihiiren kanssa. Tsemppiä ap, tiedät jo itsekin mitä tehdä.
Tuollaiset miehet on pikkupoikana olleet hyvin varovaisia uusien ruokalajienkin suhteen. Ovat pysytelleet perunassa ja ruskeassa lihakastikkeessa, koska banaani ja kurkku pelotti heitä. Rohkea kokeilunhalu ja seikkailumieliala ei heitä kiinnostanut sunnuntaisin, vaan kirkkoon mentiin.
Toiset saattoivat herätä jo aikaisin ja karata metsiin tai uimarannalle, kun perhe vaelsi kirkkoon ilman heitä.
Mutta Matti on aina samalainen. Hän ei muutu tai kapinoi.
Hän on kuin talon peruspilari, ennalta-arvattava, tylppä, mitään sanomaton ja aina valmis palvelemaan muita. Itsestä viis ja mahdollisuuksista.
Haluisitko hyvä neiti asettua Matin vierelle peruspilariksi ja sammaloitua romanttisesti yhdessä maamme peruspilarina?
t. pile of
Vierailija kirjoitti:
Tuli heti mieleen autismin kirjo tai OCD.
Autismia, jos on tyytyväinen elämäänsä eikä ole mitään tarvetta muuttaa?
Alue: Aihe vapaa
Kuule se on helppo erota vaan. Eksä halusi muuttaa Monacoon töiden takia, mutta sanoin hänelle, että yksin voit muuttaa. Ihan kamala paikka kaikkinensa mitä siellä pari kertaa olen käynyt. No hän muutti sitten Italiaan ja en sinnekän lähtenyt, mutta kaksi vuotta asuttiin erillään ja nähtiin noin kerran kuukaudessa. Sitten hän muutti takaisin kotiin ja kaikki taas ennallaan. Kumpikin sai tehdä mitä haluaa eikä tarvinnut turhan takia toisen muuttaa.