Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison kyvyttömyys muutoksiin tuhoaa omankin elämän
20.07.2024 |
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Suhde itsessään on ihan hyvä, mutta ongelmana on se että puolisollani on täydellinen muutoksen kammo ja hän ei uskalla tehdä mitään siitä johtuen. Tästä syystä olen esim menettänyt hyvän työpaikan, koska se olisi edellyttänyt muuttoa muualle ja puolisoni ei sitä halunnut. Lisäksi moni muukin asia on todella vaikeaa. Moni unelma alkaa valua käsistä pois, koska mitään ei voi tehdä koska toinen ahdistuu eikä kestä muutosta. Minä itse en jaksaisi kököttää samassa paikassa vuodesta toiseen, haluan muutosta ja jopa pientä riskiä, kuolen muuten pystyyn. Nämä vuodet on menneet näinkin, mutta nyt tuntuu että on pakko päästä toisaalle. Esim muutto ulkomaille olisi ihan mahdollinen töidenkin puolesta, kunnon elämänmuutos, mutta taas se osuu tuohon että toinen ei halua.
Eroko tässä on sitten ainoa vaihtoehto? En haluaisi sitäkään. Mutta en halua olla vuodesta toiseen samassa asunnossa, samalla paikkakunnalla, samassa työssä. On pakko päästä liikkeelle. Olen lapsesta lähtien tottunut nopeisiin liikkeisiin, vanhemmat muuttivat työn perässä usein ja sopeuduin nopeasti. Se jäi veriin. Puolisoni on taas asunut koko lapsuutensa samassa omakotitalossa, samat rutiinit on toistuneet koko ajan ja mikään ei ole muuttunut. Olemmeko sitten liian erilaisia ihmisinä? Hän ei halua tai kykene tulemaan yhtään vastaan, vaikka minä olen itse niin tehnyt.
Kommentit (158)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän elämään muutokset kuuluu. Niitä tulee vääjäämättä.
Jotenkin tuntuu, että olet levoton ja sinulla on paha olla. Luulet, että ulkoiset jatkuvat muutokset auttavat sisäiseen pahaan oloon. Ei auta.
Kun sisällä on hyvä olo, on sama missä asuu. Toki muuttaakin voi.
Ongelmia ei voi paeta muuttamalla, ne seuraavat mukana.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä pitää alunperinkään valita puolisoksi ihminen, joka haluaa elämältä täysin päinvastaisia asioita?
No harva kai puhuu heti suhteen alussa mitä haluaa esim kymmenen vuoden päästä. Harva kai sitä edes tietääkään.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla koko avaus taas sepitelmää parisuhde-aiheesta.
On tai ei, mutta monella on tuo tilanne. Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.
No kumppani jo tietää, ettet pitkään yhdessä paikkaa viihdy vaan aina pitäisi muuttaa paikasta toiseen, joten ihan turhaa muuttaa yhtikästä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset miehet on pikkupoikana olleet hyvin varovaisia uusien ruokalajienkin suhteen. Ovat pysytelleet perunassa ja ruskeassa lihakastikkeessa, koska banaani ja kurkku pelotti heitä. Rohkea kokeilunhalu ja seikkailumieliala ei heitä kiinnostanut sunnuntaisin, vaan kirkkoon mentiin.
Toiset saattoivat herätä jo aikaisin ja karata metsiin tai uimarannalle, kun perhe vaelsi kirkkoon ilman heitä.
Mutta Matti on aina samalainen. Hän ei muutu tai kapinoi.
Hän on kuin talon peruspilari, ennalta-arvattava, tylppä, mitään sanomaton ja aina valmis palvelemaan muita. Itsestä viis ja mahdollisuuksista.
Haluisitko hyvä neiti asettua Matin vierelle peruspilariksi ja sammaloitua romanttisesti yhdessä maamme peruspilarina?
t. pile of
Tämä oli hauskasti kirjoitettu, hyvin osuva.
On ihan normaalia olla haluamatta Muuttaa ulkomaille. Useimmiten ihmisille riittää lomamatkailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla koko avaus taas sepitelmää parisuhde-aiheesta.
On tai ei, mutta monella on tuo tilanne. Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.
Avauksesta näkyy läpi apn epävakaus ja sisäinen epätasapaino. Apn kannattaisi mennä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymätön omaan elämääsi? Pää seuraa mukaan sinne ulkomaillekin. Muutos, matkat, eksotiikkaa ei poista tyytymättömyyttä omaan elämään. Mitä oikeasti haluat? Pysähdy.
Tämä. Tunnistan hieman ap:ta itsestäni. Haluan myös muutosta, mutta mietin sitten miten se elämä muuttuisi uudella paikkakunnalla tämän vanhan pään kanssa. Ne samat ajatukset, ahdistukset olisi sielläkin. Lisäksi muuttaisin kauas rakkaista läheisistä. Osa ns. matkasta muutokseen on haaveilu ainakin itsellä. On päämäärä joka ei ehkä toteudu, mutta haaveilen siitä ja se auttaa jaksamaan. Teen valmisteluja sitä varten jne. Toisaalta en tiedä tarkkaan mitä oikein haluan, on tiettyjä asioita joita tiedän varmaksi ja sitten taas osa on hämärän peitossa.
Ulkomaat on monen ihmisen jokin ihme kuva täydellisestä elämästä mutta sama arki sielläkin on ja uskallan väittää että paljon huonompaa kuin Suomessa. Sukulainen muutti takaisin Suomeen 20 vuoden ulkomailla olon jälkeen ja kehui Suomea maasta taivaisiin. On perusturvaa, et joudu kadulle jos sairastut, vuokrat ja asunnot on kohtuullisen hintaisia, on puhdasta luontoa, sellainenkin asia kuin metsä on suurimmassa osassa maita ihan tuntematon käsite ja jos sellaisia on, ne on yksityismaita jonne ei ole asiaa.
Ulkomaita on aika erilaisia, ei niitä voi niputtaa yhteen. Esimerkiksi useimmissa Euroopan maissa ei kyllä joudu kadulle jos sairastuu. Kaikki eivät myöskään välttämättä kaipaa metsää asuinpaikassaan ja palkka- sekä elintaso voi olla myös paljon parempi kuin Suomessa. Riippuu ihan siitä minne pääsisi, mitä itse haluaa jne. kannattaako vai ei ja onko huonompaa vai parempaa. Omat ulkomaanmuuttoni ovat olleet parannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt muuttaa, niin viiden vuoden päästä olet taas levoton ja pitäisi muuttaa jonnekin muualle ja niin edelleen ja sitten ollaankin jo jatkuvassa muuttokierteessä. Parempi pysyä paikoillan vaan.
Olisit muuttanut yksin sen työn perässä ja puoliso olisi sitten voinut tulla katsomaan, millainen paikkakunta ja ehkä olisi sitten uskaltautunut muuttaa perästäpäin. Eikö se etäsuhdekin olisi voinut ainakin jonkin aikaa mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä mt-diagnoosi sinulla on?
Se, että haluaa elämältään eri asioita kuin joku muuttumattomuudesta pitävä, ei edellytä mielenterveysdiagnoosia.
Ap ja hänen puolisonsa ovat erilaisia ihmisiä ja haluavat eri asioita. Siinä ei ole mitään väärää mutta eivät sovi toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset miehet on pikkupoikana olleet hyvin varovaisia uusien ruokalajienkin suhteen. Ovat pysytelleet perunassa ja ruskeassa lihakastikkeessa, koska banaani ja kurkku pelotti heitä. Rohkea kokeilunhalu ja seikkailumieliala ei heitä kiinnostanut sunnuntaisin, vaan kirkkoon mentiin.
Toiset saattoivat herätä jo aikaisin ja karata metsiin tai uimarannalle, kun perhe vaelsi kirkkoon ilman heitä.
Mutta Matti on aina samalainen. Hän ei muutu tai kapinoi.
Hän on kuin talon peruspilari, ennalta-arvattava, tylppä, mitään sanomaton ja aina valmis palvelemaan muita. Itsestä viis ja mahdollisuuksista.
Haluisitko hyvä neiti asettua Matin vierelle peruspilariksi ja sammaloitua romanttisesti yhdessä maamme peruspilarina?
t. pile of
Tämä oli hauskasti kirjoitettu, hyvin osuva.
Tiettyä kateutta ilmentyy tuosta tarinasta. Kirjoittaja lienee epävakaa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mt-diagnoosi sinulla on?
Se, että haluaa elämältään eri asioita kuin joku muuttumattomuudesta pitävä, ei edellytä mielenterveysdiagnoosia.
Ap ja hänen puolisonsa ovat erilaisia ihmisiä ja haluavat eri asioita. Siinä ei ole mitään väärää mutta eivät sovi toisilleen.
Ap. Mee hoitoon!
No miksi et kokeile etäsuhdetta? Muut yksin ja katso sitten miten menee.
Ei se mitään pelkoa ole, ettei ole mielenkiintoa muutella alvariinsa. On ihan normaalia asua yhdessä paikassa ja olla tyytyväinen siihen.
Olette vain liian erilaisia. Eikä se puoliso muutu mihinkään vaikka saisitkin sen houkuteltua muuttamaan. Sitten se vain ahdistuisi siellä uudessakin paikassa ja veisi kaiken ilon muutoksesta sinultakin.
Niin se vaan menee, toiset voi elää tyytyväisenä koko elämänsä samassa paikassa ilman muutoksia ja toiset kaipaavat vaihtelua. Kumpikaan ei ole väärin.
Kuulostaa siltä, että ap ei hyväksy sitä, että puoliso on erilainen ihminen kuin hän ja hänellä on erilaiset unelmat elämälle. Apteekin tuntuu ajattelevan, että muuttaminen on oikein ja paikallaanolo väärin. Ei se ole kuitenkaan niin. Kumpikin on yhtä oikein tai väärin. Olette vaan sopimattomia toisillenne. Ei ole oikein yrittää pakottaa toista elämään sellaista elämää kuin mitä itse haluaa, vastoin sen toisen haluja. Ap on oikeutettu muuttamaan vain itseään. Ero kuulostaa tuossa hyvältä vaihtoehdolta.
Lähde yksin vaikka vuodeksi. Soitatte videopuheluita. Ehkä puoliso voi käydä siellä lomillaan, tai ottaa virkavapaata pariksi kuukaudeksi. En itsekään muuttaisi ulkomaille, vaihto-opiskelu riitti sitä sorttia, mutta en estelisi puolisoani menemästä.
Alue: Aihe vapaa
Sama ongelma aina mies on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen niin naista se ahdistää ja nainen vaatii muutoksia että miehen tyytyväisyys ja onnellisuus vaihtuu pahoin vointiin.
Naisille se on jotenkin myrkkyä kun mies on onnellinen.
Nyky naisenkanssa parisuhteen muodostaminen on aika mahdotonta kun nykynainen ei kykene yhteistyöhön ja on todella itsekäs kun vaatii että kaiken pitää aina mennä niin kuin nainen haluaa